Hyppää pääsisältöön

Aristoteleen kantapää: Valkolakista opiskelijahaalariin

Paljon ylioppilaslakkisia ihmisiä juhlimassa vappua ulkona.
Juhlivatko nämäkin 1940-luvun ylioppilaat leipurin jauhohattu päässä? Paljon ylioppilaslakkisia ihmisiä juhlimassa vappua ulkona. Kuva: Yle Arkisto 1940-luku

Tasan 170 vuotta sitten pohjoismaiset opiskelijat kokoontuivat Kööpenhaminaan toiseen tapaamiseensa. Keskeinen puheenaihe oli skandinaavinen yhteisyys, mutta kokouksen yksi keskeinen seuraus näkyy katukuvassa tänäkin vappuna. Uppsalalaisilla opiskelijoilla oli päässään valkoinen studentmössan eli ylioppilaslakki eli valkolakki merkkinä opiskelijuudesta. Kokouksen jälkeen muidenkin pohjoismaiden opiskelijat omaksuivat lakin käytön.

Lakin valkoisesta väristä on esitetty teoria, jonka mukaan se olisi valittu leipureiden jauhohatun mukaan.

Alun perin uppsalalaisten hattuidea liittyi opiskelijakuoron laulajien tunnistamiseen. Hatun malliksi valittiin Gerhard von Yhlenin mustavalkoraitainen ehdotus. Sateella musta väri kuitenkin sotki valkoisen ikävästi, joten raidoista luovuttiin pian. Lakin valkoisesta väristä on esitetty teoria, jonka mukaan se olisi valittu leipureiden jauhohatun mukaan, jotta se olisi erottunut tavallisista porvarillisista hatuista. Joka tapauksessa valkolakkia pidettiin kesällä ja talveksi oli oma, sininen ylioppilaslakkinsa.

Pian lakki, jossa on valkoista yläosaa ympäröivät musta reunus ja lippa, alkoi yleistyä lukion käyneiden päähineenä Ruotsin lisäksi Suomessa, Norjassa ja Tanskassa. Eri maiden lakit erosivat toisistaan jonkin verran: esimerkiksi Ruotsissa lakin etuosassa oli sinikeltainen kokardi, mutta Suomessa kultainen lyyra. Teekkarilakki näyttää muotoutuneen valkolakista, mutta todellisuudessa teekkarien lakki oli alun perin musta. Nykyiseen malliin päädyttiin vasta vuonna 1893.

Enää pelkät lakit eivät riitä opiskelijoiden univormuksi. Kaikilla on nykyään haalarit. Eri väriset, erilaisilla tunnusmerkeillä kirjaillut haalarit. Mistä tämä villitys on saanut alkunsa? Ovatko haalarit vain remuisien juhlien pukukoodin helpottaja vai onko niillä historiansa?

Haalariharrastaja Matti Änkö on pitkän linjan teekkari, jonka kahdessa haalarissa viitat mukaan lukien on tällä hetkellä ommeltuna n. 6500 erilaista merkkiä. Harrastuksensa vuoksi hän on ansainnut myös nimitykset intiaanipäällikkö ja hänen pyhyytensä. Pasi Heikura haastattelee Änköä haalarien kiehtovasta historiasta.

  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Se on vain hieman muuttunut

    Laurie Anderson teki omituisen laulun.

    1980-luvun alussa New Yorkin downtownissa elettiin jännittäviä aikoja. Performanssitaide ja monenlaiset poikkitaiteelliset kokeilut olivat alkaneet kerätä yhä suurempia yleisöjä, ja saada myös taiteellista tunnustusta. Eräs nuorista poikkitaiteilijoista oli Laurie Anderson. 1980-luvun alussa hän teki erään omituisen laulun, joka elää edelleen, hieman muotoaan muuttaneena. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri