Hyppää pääsisältöön

Aristoteleen kantapää: Valkolakista opiskelijahaalariin

Paljon ylioppilaslakkisia ihmisiä juhlimassa vappua ulkona.
Juhlivatko nämäkin 1940-luvun ylioppilaat leipurin jauhohattu päässä? Paljon ylioppilaslakkisia ihmisiä juhlimassa vappua ulkona. Kuva: Yle Arkisto 1940-luku

Tasan 170 vuotta sitten pohjoismaiset opiskelijat kokoontuivat Kööpenhaminaan toiseen tapaamiseensa. Keskeinen puheenaihe oli skandinaavinen yhteisyys, mutta kokouksen yksi keskeinen seuraus näkyy katukuvassa tänäkin vappuna. Uppsalalaisilla opiskelijoilla oli päässään valkoinen studentmössan eli ylioppilaslakki eli valkolakki merkkinä opiskelijuudesta. Kokouksen jälkeen muidenkin pohjoismaiden opiskelijat omaksuivat lakin käytön.

Lakin valkoisesta väristä on esitetty teoria, jonka mukaan se olisi valittu leipureiden jauhohatun mukaan.

Alun perin uppsalalaisten hattuidea liittyi opiskelijakuoron laulajien tunnistamiseen. Hatun malliksi valittiin Gerhard von Yhlenin mustavalkoraitainen ehdotus. Sateella musta väri kuitenkin sotki valkoisen ikävästi, joten raidoista luovuttiin pian. Lakin valkoisesta väristä on esitetty teoria, jonka mukaan se olisi valittu leipureiden jauhohatun mukaan, jotta se olisi erottunut tavallisista porvarillisista hatuista. Joka tapauksessa valkolakkia pidettiin kesällä ja talveksi oli oma, sininen ylioppilaslakkinsa.

Pian lakki, jossa on valkoista yläosaa ympäröivät musta reunus ja lippa, alkoi yleistyä lukion käyneiden päähineenä Ruotsin lisäksi Suomessa, Norjassa ja Tanskassa. Eri maiden lakit erosivat toisistaan jonkin verran: esimerkiksi Ruotsissa lakin etuosassa oli sinikeltainen kokardi, mutta Suomessa kultainen lyyra. Teekkarilakki näyttää muotoutuneen valkolakista, mutta todellisuudessa teekkarien lakki oli alun perin musta. Nykyiseen malliin päädyttiin vasta vuonna 1893.

Enää pelkät lakit eivät riitä opiskelijoiden univormuksi. Kaikilla on nykyään haalarit. Eri väriset, erilaisilla tunnusmerkeillä kirjaillut haalarit. Mistä tämä villitys on saanut alkunsa? Ovatko haalarit vain remuisien juhlien pukukoodin helpottaja vai onko niillä historiansa?

Haalariharrastaja Matti Änkö on pitkän linjan teekkari, jonka kahdessa haalarissa viitat mukaan lukien on tällä hetkellä ommeltuna n. 6500 erilaista merkkiä. Harrastuksensa vuoksi hän on ansainnut myös nimitykset intiaanipäällikkö ja hänen pyhyytensä. Pasi Heikura haastattelee Änköä haalarien kiehtovasta historiasta.

  • Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

    Medelplanin puuaapinen edisti lukutaitoa 1700-luvulla.

    Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista. Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi. Katoavaista on maine ja kunnia?

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri