Hyppää pääsisältöön

KokoTeatterin uutuus kertoo ihmisistä ilman muistia ja nykyhetkeä

Koko-teatterin näytelmä Maailma luottaa meihin
Koko-teatterin näytelmä Maailma luottaa meihin Kuva: Cvijeta Miljak marc gassot

KokoTeatterin näytelmä Maailma luottaa meihin sijoittuu aikaan, jolloin vain ihmiskunnan rippeet ovat selvinneet ekokatastrofista.

Näyttämötila on kaunis, puhdas, valkoinen. Joonas Heikkisen esittämä kertoja saapuu paikalle ja esittelee tilanteen. On noin vuosi 2070. Maailma sellaisena kuin me sen tunnemme, on loppunut. Tässä uudessa ’yhteisövaltiossa’ rakkaus, lisääntyminen ja perhe on kielletty. Toiseen ihmiseen ei saa luoda syvempää yhteyttä.

Vähänkin epäilyttävät henkilöt on ’uudelleenkoulutettu’, eivätkä he muista entisestä elämästä kuin aavistuksia. Rajoitukset koskevat myös kieltä. Ihmisten on lupa puhua vain futuurissa tai konditionaalissa: minä olisin, minä tekisin. Ajatukset on suunnattava unelmiin paremmasta itsestä.

Milka Ahlroth näyttelee Koko-teatterin näytelmässä Maailma luottaa meihin.
Milka Ahlroth on aivopesty tutkija, joka yrittää selvittää, mitä rakkaus voisi olla. Milka Ahlroth näyttelee Koko-teatterin näytelmässä Maailma luottaa meihin. Kuva: Cvijeta Miljak milka ahlroth

Lähtötilanne Okko Leon kirjoittamassa ja Kaisa-Liisa Logrénin ohjaamassa näytelmässä on jännittävä ja kunnianhimoinen. Näytelmässä koetetaan luoda uusi kieli, uusi puhetapa, ja sitä kautta uudenlainen suhde itseen ja todellisuuteen. Näiltä ihmisiltä on anastettu preesens, nykyhetki. He eivät voi puhua siitä, mitä he ajattelevat, havaitsevat ja tuntevat tässä ja nyt. Tämä operaatio irrottaa heidät kokonaan sijoiltaan. Sillä jos ei voi olla täydesti läsnä tässä hetkessä, eikä muistojakaan sallita, mitä jää jäljelle?

Näytelmän henkilöt eivät tiedä, ketä ovat tai mitä tuntevat tai haluavat. Ehkä siksi minäkään en saanut heistä otetta?

Harmittavasti ’scifi-tragediaksi’ nimetty esitys ei kuitenkaan oikein toimi. Ei ainakaan minulle, ei ainakaan kokonaan. Sillä se mikä esityksessä on kiinnostavinta – edellä kuvaamani lähtötilanne – tuntuu samalla olevan sen suuri heikkous. Näytelmän henkilöt eivät tiedä, ketä ovat, mitä tuntevat tai haluavat. Ehkä siksi minäkään en saanut heistä otetta?

On radikaaliksi mainittu tutkija, jonka mieli on puhdistettu. On murhaaja, joka on käynyt läpi saman operaation. On rivo kalakauppias, ja sosiaalityöntekijä. Sitten on mies ja on nainen. Ehkä he ovat joskus olleet rakastavaisia. Jostain syystä he palaavat koko ajan toistensa luo.

Marc Gassot ja Minna Puolanto Koko-teatterin näytelmässä Maailma luottaa meihin.
Marc Gassot ja Minna Puolanto ovat mies ja nainen, jotka kerran rakastivat toisiaan. Marc Gassot ja Minna Puolanto Koko-teatterin näytelmässä Maailma luottaa meihin. Kuva: Cvijeta Miljak marc gassot
Henkilöt eivät tee varsinaisesti mitään. Tai kyllä he tekevät, mutta kaikki on heille itselleekin epäselvää, pelkkää hapuilua. He oleilevat jonkinlaisessa kommuunissa, tulevat ei-mistään, puhuvat ja puhuvat. Tutkija (Milka Alhroth) on kiivaasti tutkivinaan rakkautta, mutta mitään tolkkua en hänen ajatuksistaan saa. Mies ja nainen (Marc Gassot ja Minna Puolanto) ehkä koettavat ymmärtää mikä heitä vetää puoleensa, mutta koska ajatuksia ei sallita, he juuttuvat jankkaamaan samoja lauseita aina uudestaan. Todellista kohtaamista ei ole.
Parhaimmillaan esitys on ilmava, runollinen, kovin surullinen.
Näytelmän kapinallinen on Joanna Haartin näyttelemä murhaaja, joka ei osaa puhua kuten pitäisi. Hän puhuu tavallisesti. Hän on vilpitön, hän rakastuu, syö, nukkuu, tuntee - mutta mitä siitä? Tuntuu ristiriitaiselta, että näytelmässä koko ajan puhutaan, että ei saa tehdä sitä ja ei saa tehdä tätä. Murhaaja rikkoo kaikkia sääntöjä, mutta mitään seurauksia hänen tottelemattomuudellaan ei ole. Eikö mitään valvovaa, rankaisevaa koneistoa ole olemassakaan? Onko sekin vain harhaa?
Milka Ahlroth ja Joanna Haartti näyttelevät Koko-teatterin näytelmässä Maailma luottaa meihin.
Näytelmän ihmiset etsivät yhteyttä toisiinsa, mutta eivät onnistu. Milka Ahlroth ja Joanna Haartti. Milka Ahlroth ja Joanna Haartti näyttelevät Koko-teatterin näytelmässä Maailma luottaa meihin. Kuva: Cvijeta Miljak joanna haartti
Parhaimmillaan esitys on ilmava, runollinen, kovin surullinen. Cvijeta Miljakin videot hivelevät silmää, Anna Pölläsen lavastus samoin. Välillä henkilöt tanssivat. Se on kaunista, tai joskus hassua, mutta en ymmärrä, mitä tanssilla halutaan ilmaista. Tarinaa ei ole, mikään ei muutu, mihinkään kiinnittymättömät lauseet leijailevat tilassa. Aluksi roolihenkilöiden hapuilua oli kiehtovaa seurata. Mutta aika pian kaikkinainen irtonaisuus alkoi tuntua puuduttavalta, kovin raskaalta. Teatterista poistuttuani minä ja kaksi seuralaistani olimme aivan tyhjiä. Mikään ei ollut koskettanut meitä, osunut meihin. Esitys jää jotenkin teoreettiseksi, kuin luonnostelmaksi. Maailma luottaa meihin on scifiä, mutta tragedialta se ei tuntunut.

KokoTeatteri: Maailma luottaa meihin.
Teksti Okko Leo. Ohjaus Kaisa-Liisa Logrén. Lavastus ja valosuunnittelu Anna Pöllänen. Pukusuunnittelu Emilia Eriksson ja Kaisa Rasila. Äänisuunnittelu Tuomas Fränti. Av-suunnittelu ja valokuvat Cvijeta Miljak. Koreografiat ja liikkeen ohjaus Minna Puolanto. Rooleissa Milka Ahlroth, Joanna Haartti, Minna Puolanto, Marc Gassot, Joonas Heikkinen. Ensi-Ilta KokoTeatterissa 8.4.2015.

Esityksestä kirjoitettua:
Teatterikärpäsen puraisuja
Turun Sanomat
Helsingin Sanomat
Skenet.fi
Huminaa-blogi

Penkkitaiteilija

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.