Hyppää pääsisältöön

KokoTeatterin uutuus kertoo ihmisistä ilman muistia ja nykyhetkeä

Koko-teatterin näytelmä Maailma luottaa meihin
Koko-teatterin näytelmä Maailma luottaa meihin Kuva: Cvijeta Miljak marc gassot

KokoTeatterin näytelmä Maailma luottaa meihin sijoittuu aikaan, jolloin vain ihmiskunnan rippeet ovat selvinneet ekokatastrofista.

Näyttämötila on kaunis, puhdas, valkoinen. Joonas Heikkisen esittämä kertoja saapuu paikalle ja esittelee tilanteen. On noin vuosi 2070. Maailma sellaisena kuin me sen tunnemme, on loppunut. Tässä uudessa ’yhteisövaltiossa’ rakkaus, lisääntyminen ja perhe on kielletty. Toiseen ihmiseen ei saa luoda syvempää yhteyttä.

Vähänkin epäilyttävät henkilöt on ’uudelleenkoulutettu’, eivätkä he muista entisestä elämästä kuin aavistuksia. Rajoitukset koskevat myös kieltä. Ihmisten on lupa puhua vain futuurissa tai konditionaalissa: minä olisin, minä tekisin. Ajatukset on suunnattava unelmiin paremmasta itsestä.

Milka Ahlroth näyttelee Koko-teatterin näytelmässä Maailma luottaa meihin.
Milka Ahlroth on aivopesty tutkija, joka yrittää selvittää, mitä rakkaus voisi olla. Milka Ahlroth näyttelee Koko-teatterin näytelmässä Maailma luottaa meihin. Kuva: Cvijeta Miljak milka ahlroth

Lähtötilanne Okko Leon kirjoittamassa ja Kaisa-Liisa Logrénin ohjaamassa näytelmässä on jännittävä ja kunnianhimoinen. Näytelmässä koetetaan luoda uusi kieli, uusi puhetapa, ja sitä kautta uudenlainen suhde itseen ja todellisuuteen. Näiltä ihmisiltä on anastettu preesens, nykyhetki. He eivät voi puhua siitä, mitä he ajattelevat, havaitsevat ja tuntevat tässä ja nyt. Tämä operaatio irrottaa heidät kokonaan sijoiltaan. Sillä jos ei voi olla täydesti läsnä tässä hetkessä, eikä muistojakaan sallita, mitä jää jäljelle?

Näytelmän henkilöt eivät tiedä, ketä ovat tai mitä tuntevat tai haluavat. Ehkä siksi minäkään en saanut heistä otetta?

Harmittavasti ’scifi-tragediaksi’ nimetty esitys ei kuitenkaan oikein toimi. Ei ainakaan minulle, ei ainakaan kokonaan. Sillä se mikä esityksessä on kiinnostavinta – edellä kuvaamani lähtötilanne – tuntuu samalla olevan sen suuri heikkous. Näytelmän henkilöt eivät tiedä, ketä ovat, mitä tuntevat tai haluavat. Ehkä siksi minäkään en saanut heistä otetta?

On radikaaliksi mainittu tutkija, jonka mieli on puhdistettu. On murhaaja, joka on käynyt läpi saman operaation. On rivo kalakauppias, ja sosiaalityöntekijä. Sitten on mies ja on nainen. Ehkä he ovat joskus olleet rakastavaisia. Jostain syystä he palaavat koko ajan toistensa luo.

Marc Gassot ja Minna Puolanto Koko-teatterin näytelmässä Maailma luottaa meihin.
Marc Gassot ja Minna Puolanto ovat mies ja nainen, jotka kerran rakastivat toisiaan. Marc Gassot ja Minna Puolanto Koko-teatterin näytelmässä Maailma luottaa meihin. Kuva: Cvijeta Miljak marc gassot
Henkilöt eivät tee varsinaisesti mitään. Tai kyllä he tekevät, mutta kaikki on heille itselleekin epäselvää, pelkkää hapuilua. He oleilevat jonkinlaisessa kommuunissa, tulevat ei-mistään, puhuvat ja puhuvat. Tutkija (Milka Alhroth) on kiivaasti tutkivinaan rakkautta, mutta mitään tolkkua en hänen ajatuksistaan saa. Mies ja nainen (Marc Gassot ja Minna Puolanto) ehkä koettavat ymmärtää mikä heitä vetää puoleensa, mutta koska ajatuksia ei sallita, he juuttuvat jankkaamaan samoja lauseita aina uudestaan. Todellista kohtaamista ei ole.
Parhaimmillaan esitys on ilmava, runollinen, kovin surullinen.
Näytelmän kapinallinen on Joanna Haartin näyttelemä murhaaja, joka ei osaa puhua kuten pitäisi. Hän puhuu tavallisesti. Hän on vilpitön, hän rakastuu, syö, nukkuu, tuntee - mutta mitä siitä? Tuntuu ristiriitaiselta, että näytelmässä koko ajan puhutaan, että ei saa tehdä sitä ja ei saa tehdä tätä. Murhaaja rikkoo kaikkia sääntöjä, mutta mitään seurauksia hänen tottelemattomuudellaan ei ole. Eikö mitään valvovaa, rankaisevaa koneistoa ole olemassakaan? Onko sekin vain harhaa?
Milka Ahlroth ja Joanna Haartti näyttelevät Koko-teatterin näytelmässä Maailma luottaa meihin.
Näytelmän ihmiset etsivät yhteyttä toisiinsa, mutta eivät onnistu. Milka Ahlroth ja Joanna Haartti. Milka Ahlroth ja Joanna Haartti näyttelevät Koko-teatterin näytelmässä Maailma luottaa meihin. Kuva: Cvijeta Miljak joanna haartti
Parhaimmillaan esitys on ilmava, runollinen, kovin surullinen. Cvijeta Miljakin videot hivelevät silmää, Anna Pölläsen lavastus samoin. Välillä henkilöt tanssivat. Se on kaunista, tai joskus hassua, mutta en ymmärrä, mitä tanssilla halutaan ilmaista. Tarinaa ei ole, mikään ei muutu, mihinkään kiinnittymättömät lauseet leijailevat tilassa. Aluksi roolihenkilöiden hapuilua oli kiehtovaa seurata. Mutta aika pian kaikkinainen irtonaisuus alkoi tuntua puuduttavalta, kovin raskaalta. Teatterista poistuttuani minä ja kaksi seuralaistani olimme aivan tyhjiä. Mikään ei ollut koskettanut meitä, osunut meihin. Esitys jää jotenkin teoreettiseksi, kuin luonnostelmaksi. Maailma luottaa meihin on scifiä, mutta tragedialta se ei tuntunut.

KokoTeatteri: Maailma luottaa meihin.
Teksti Okko Leo. Ohjaus Kaisa-Liisa Logrén. Lavastus ja valosuunnittelu Anna Pöllänen. Pukusuunnittelu Emilia Eriksson ja Kaisa Rasila. Äänisuunnittelu Tuomas Fränti. Av-suunnittelu ja valokuvat Cvijeta Miljak. Koreografiat ja liikkeen ohjaus Minna Puolanto. Rooleissa Milka Ahlroth, Joanna Haartti, Minna Puolanto, Marc Gassot, Joonas Heikkinen. Ensi-Ilta KokoTeatterissa 8.4.2015.

Esityksestä kirjoitettua:
Teatterikärpäsen puraisuja
Turun Sanomat
Helsingin Sanomat
Skenet.fi
Huminaa-blogi

Penkkitaiteilija

  • DDR-taloon Helsingissä liittyy kiinnostavia ja haikeita muistoja

    DDR-talo tyhjeni yhdessä viikonlopussa.

    Helsingin Roihuvuoressa sijaitsevassa vuonna 1956 rakennetussa talossa oli DDR:n lähetystön työntekijöiden asuntola. Kun Berliinin muuri murtui, talo tyhjeni yhdessä viikonlopussa. - Tässä talossa asuivat käsittääkseni alemmat lähetystövirkailijat. Roihuvuoressa oli muitankin DDR:n omistamia asuntoja.

  • Avaruusromua: Nuori mies alkaa tehdä musiikkia

    Hänellä on kasettinauhuri ja syntesoija.

    Eletään vuotta 1981. Music Television eli MTV aloittaa lähetyksensä. Yhdysvalloissa esitellään videopeli nimeltä Pac-Man. IBM julkistaa PC-kotitietokoneensa sekä MS-DOS -käyttöjärjestelmänsä. Suomen eniten katsotut elokuvat ovat Kadonneen aarteen metsästäjät, 007 - Erittäin salainen sekä Uuno Turhapuron aviokriisi. Japanilainen Nintendo julkaisee Donkey Kong -nimisen videopelin. Ranskassa eräs nuori mies intoilee Pink Floydista, Genesiksestä, Emerson Lake and Palmerista ja Klaus Schulzesta. Hänellä on kasettinauhuri ja hän alkaa tehdä musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nimesi on juhlan arvoinen

    Nimipäivien juhliminen on katoavaa kansanperinnettä.

    Haluaisitko herätä nimipäiväsi aamuna torvisoittoon ja lauluun? Naamiaisasuihin pukeutuneet ystäväsi heittäisivät sinut korkealle ilmaan hurraa-huutojen säestyksellä. Vastavuoroisesti sinulta odotettaisiin päivällä runsasta kestitystä, tai muuten olisi uhkana tulla heitetyksi sikolättiin. Nimipäiväjuhlien piirileikit ja tanssit jatkuisivat pelimannin säestyksellä seuraavaan aamuun asti.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • DDR-taloon Helsingissä liittyy kiinnostavia ja haikeita muistoja

    DDR-talo tyhjeni yhdessä viikonlopussa.

    Helsingin Roihuvuoressa sijaitsevassa vuonna 1956 rakennetussa talossa oli DDR:n lähetystön työntekijöiden asuntola. Kun Berliinin muuri murtui, talo tyhjeni yhdessä viikonlopussa. - Tässä talossa asuivat käsittääkseni alemmat lähetystövirkailijat. Roihuvuoressa oli muitankin DDR:n omistamia asuntoja.

  • Avaruusromua: Nuori mies alkaa tehdä musiikkia

    Hänellä on kasettinauhuri ja syntesoija.

    Eletään vuotta 1981. Music Television eli MTV aloittaa lähetyksensä. Yhdysvalloissa esitellään videopeli nimeltä Pac-Man. IBM julkistaa PC-kotitietokoneensa sekä MS-DOS -käyttöjärjestelmänsä. Suomen eniten katsotut elokuvat ovat Kadonneen aarteen metsästäjät, 007 - Erittäin salainen sekä Uuno Turhapuron aviokriisi. Japanilainen Nintendo julkaisee Donkey Kong -nimisen videopelin. Ranskassa eräs nuori mies intoilee Pink Floydista, Genesiksestä, Emerson Lake and Palmerista ja Klaus Schulzesta. Hänellä on kasettinauhuri ja hän alkaa tehdä musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nimesi on juhlan arvoinen

    Nimipäivien juhliminen on katoavaa kansanperinnettä.

    Haluaisitko herätä nimipäiväsi aamuna torvisoittoon ja lauluun? Naamiaisasuihin pukeutuneet ystäväsi heittäisivät sinut korkealle ilmaan hurraa-huutojen säestyksellä. Vastavuoroisesti sinulta odotettaisiin päivällä runsasta kestitystä, tai muuten olisi uhkana tulla heitetyksi sikolättiin. Nimipäiväjuhlien piirileikit ja tanssit jatkuisivat pelimannin säestyksellä seuraavaan aamuun asti.

  • Avaruusromua: Musiikki on kuin tutkimusmatka

    RMI uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä.

    Minä uskon siihen, että jos antautuu soittamaan useiden kymmenien minuuttien minuutin mittaisia esityksiä, se osoittaa, että uskoo asiaansa ja on valmis ottamaan riskejä. Näin sanoo Radio Massacre International -yhtyeen kosketinsoittaja Steve Dinsdale. Hän ja hänen yhtyetoverinsa ovat aina uskoneet improvisaatioon. He ovat sitä mieltä, että tällä tavoin syntynyt musiikki on kuin tutkimusmatka. Musiikki antaa mahdollisuuden löytää ääniä, joita ei ehkä enää koskaan löydä uudelleen. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Mua edelleen itkettää joskus, kun kaivan avaimet laukusta ja avaan kotioven" – Hima & Stradan kaupunkikierrokset lisäävät ymmärrystä asunnottomuudesta

    Oppaat kertovat tarinoita pääkaupungin kaduilta.

    Hima & Stradan asunnottomuutta kokeneet katuoppaat kertovat, mitä kaikkea Helsingin kaduilla tapahtuu ja mitä kaikkea kiireiseltä kulkijalta jää ehkä huomaamatta. Toisenlainen kaupunkikierros avaa uuden näkökulman tuttuunkin ympäristöön. Tässä Poitsun ja Paulan kierroksilla kuultua.

  • Avaruusromua: Meri on vapauden symboli

    Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista.

    Meren aallot lupaavat vaihtelua elämään. Ne lupaavat uusia asioita. Näin kertoo eräs unikirja meren symboliikasta. Metalli puolestaan symboloi unessa lujuutta ja päättäväisyyttä. Metalliset kuulat ovat muistoja menneistä kokemuksista, kertoo toinen kirja. Jokainen ihminen näkee vähintään kolme unta joka yö, sanovat unitutkijat. Kaikki näkevät unia, mutta kaikki eivät niitä muista. Unet puhuvat meille kuvin ja symbolein. Ja unet voivat myös muuttua musiikiksi. Toimittajana Jukka Mikkola.