Opiskeluaika on mielletty elämänvaiheeksi, jolloin eletään vähän köyhemmin, tingitään mukavuuksista ja mieliteoista. Mitä vähemmän ottaa lainaa, käy töissä tai saa vanhemmilta taloudellista tukea, sitä enemmän on pakko tinkiä, kaikesta. Se ei hyödytä ketään.
Opiskelijan tulot ovat usein niin pienet, että niistä ei isoa pääomaa säästä. Suosittelenkin kuluttamaan kaiken ja nauttimaan mahdollisen uuden opiskelupaikkakunnan harrastus- ja viihdetarjonnasta.
Suosittelen kuluttamaan kaiken ja nauttimaan.
Palvelut ovat paras paikka tukea kotimaista työllisyyttä ja etenkin opiskelupaikkakunnan elinkeinoa. Opiskelijoilla on aikaa ja halua käydä ulkona syömässä, kahvilla, elokuvissa ja keikoilla. Vapaa-ajan menoillaan opiskelijat panisivat helposti 10 euroa lisää suomalaiseen tuotteeseen tai palveluun.
Kuitenkin juuri vapaa-ajan menoihin opiskelijat käyttävät tilastojen mukaan entistä vähemmän rahaa. Suurin syy tähän on rahan puute. Rahat riittävät vain välttämättömimpään. Vaikka opiskelijat käyvät määrällisesti melko paljon ulkona syömässä, niin kertaostokset ovat pieniä, kuten yksi kahvi, opiskelijalounas tai noutopizza. Mihin rahat menevät?
Korkeakouluopiskelija saa opintorahaa ja asumislisää yhteensä korkeimmillaan noin 537 euroa kuussa verojen jälkeen tukea pamahtaa siis tilille alle 500 euroa. Helsingissä ja vaikkapa Tampereen keskustan alueella summalla maksaa käytännössä vain huoneen vuokran. Asumismenot ovatkin opiskelijan suurin kulutusmeno.
Opiskelijat olivat käyttäneet aiempaa vähemmän rahaa kaikkeen muuhun paitsi tietoliikenteeseen, vaatteisiin ja kenkiin.
Tilastojen mukaan opiskelijoiden kulutusmenot olivat vuonna 2012 vajaat 2000 euroa pienemmät kuin vuonna 2006.
Opiskelijat olivat käyttäneet rahaa aiempaa vähemmän kaikkeen muuhun paitsi tietoliikenteeseen, vaatteisiin ja kenkiin sekä elintarvikkeisiin. Asumiseen ja liikenteeseen menevät kulut olivat pienentyneet vain vähän.
Suomalaiseen ja paikalliseen vaikuttaminen on helpompaa
Kulutus synnyttää työpaikkoja ja verotuloja, joista opintotuet maksetaan. Lisäksi opiskelija saa monia etuja, joita ei enää myöhemmin tarjota.
Kannattaa siis käydä teatterissa, kiertää museossa, syödä a la carte -annos ja tilata sanomalehti, etenkin jos ne eivät kuulu tottumuksiin. Näistä menoista saa usein opiskelija-alennuksen. Samalla voi kokea jotain uutta, ja mikä parasta, tukea suomalaista työtä.
Opiskelijoiden kannattaisi ostaa myös useammin kotimaista. Suomalaisen valmistajan tai palveluntarjoajan työtä on helpompi jäljittää, ja siihen on helpompi vaikuttaa kulutusvalinnoilla.
Lopulta monissa elintarvikkeissa hintaero ulkomaisen ja kotimaisen tuotteen kohdalla ei edes ole iso. Vaatteissa ja kengissä hintaero on suurempi ja kotimainen tarjonta pienempi. Toisaalta voisiko niitä ostaa vähemmän ja käyttää säästyvät rahat vaikka kotimaiseen käsityöhön, ruokaan ja kulttuuriin?
Paikallisten palveluiden ja tuottajien tukeminen on tärkeintä, koska näin myös tulevilla opiskelijoilla on mahdollisuus käydä ravintoloissa, kahviloissa ja tapahtumissa, ostaa ei-massatuotettuja lahjatavaroita ja vaikka pelata biljardia tai seinäkiipeillä. Kaupunki ja kulttuurielämä pysyvät vireänä, ja silloin myös opiskelijoille voidaan tarjota enemmän tarjouksia, omia tapahtumia ja ennen kaikkea töitä.
Suomalaisen valmistajan työtä on helpompi jäljittää, ja siihen on helpompi vaikuttaa kulutusvalinnoilla.
On vaikea vaatia opiskelijoille lisää töitä, kun niitä ei ole kaikille jo koulunsa käyneillekään. Mutta olisi kiinnostava nähdä, mitä tapahtuisi, jos tulorajaa, opintorahaa ja asumislisää hieman korotettaisiin ja palkattomat harjoittelut kiellettäisiin. Ostaisiko opiskelija kotimaista ja kävisi enemmän ulkona?
Opiskelija säästää mielellään omaa kotia varten tai ”pahan päivän” varalle, mutta myös opiskelijoita tarvitaan rakentamaan vastuullista tulevaisuutta ja työelämää. Aina kaikilla ei ole varaa valita, mutta aina kun on, katso mitä ostat ja mihin suostut. Saatat pitää yllä tulevaa työpaikkaasi.
Noora Laaksonen, opiskelija, Tampereen yliopisto
