Hyppää pääsisältöön

Opiskelijahaalari erottaa muista ja yhdistää omiinsa

Mantan lakittajat vappuna 2011
Mantan lakittajat vappuna 2011. Mantan lakittajat vappuna 2011 Kuva: Kallerna / Wikimedia Commons opiskelijahaalari

Vappuna opiskelijat näkyvät taas katukuvassa valkolakkeineen ja haalareineen. Aikoinaan haalarit erottivat opiskelijoiden koulutusalat toisistaan; nykyään ne ovat opiskelijoiden asu opinahjoon katsomatta. Haalariperinteen taustalla on opiskelijamäärien kasvu ja käytännöllisyyden voittokulku.

Haalarit ovat tulleet Suomessa tunnetuksi teekkarien kautta. Haalariharrastaja Matti Änkö kertoo, että haalareista on muodostunut opiskelijoiden univormu pikkuhiljaa.

- Haalareita on ollut mukana erilaisissa opiskelijoiden tempauksissa jo kauan. Vuonna 1966 Otaniemen rakentamisen yhteydessä muuttotempaustalkoiden johtoryhmä hankki omat yhtenäiset rakennustyömaahaalarit, Änkö taustoittaa.

Aiemmin perinteisessä akateemisessa juhlinnassa juhla-asun virkaa toimitti frakki. Koska osassa juhlista frakki saattoi sotkeutua, Ruotsin akateemisissa piireissä otettiin käyttöön kahden frakin periaate.

- Opiskelijoilla oli se parempien juhlien frakki ja sitten niin sanottu spyfrack tai b-frack, jossa kesti juhlia hieman rempseämminkin. Kun sitten aikanaan opiskelijoiden määrä räjähti, ei tällaisia huonompia käytettyjä frakkeja enää ollut tarpeeksi markkinoilla, joten oli syytä keksiä jotain muuta puettavaa.

Matti Änkö pohtii, että opiskelijat ovat mahdollisesti lähteneet illan viimeisistä laboratorioharjoituksista suoraan illanistujaisiin, ja niin mukaan on tarttunut laborantin takki. Sen myötä myös haalari on huomattu käytännölliseksi juhla-asuksi.

Värikoodi ei välttämättä paljasta opinalaa

Haalareista on olemassa erilaisia variaatioita. Kotimaisiin versioihin verrattuna, ruotsalaisten haalariperinteessä on vielä enemmän muuttujia.

- Ruotsissa käytössä on labratakkien lisäksi myös lappuhaalareita. Suomessa vallitsevin trendi on kokohaalari. Tosin meiltäkin löytyy tietyiltä ryhmiltä myös erilaisia viittoja ja takkeja, haalariharrastaja Matti Änkö kertoo.

Samanvärisiä haalareita voivat käyttää usean eri alan opiskelijat.

Haalareiden värikoodeja on pilvin pimein. Änkö kertoo, että tietynväristen haalareiden valikoituminen tietylle porukalle, on voinut alun perin olla hyvinkin sattumanvaraista.

- Useimmissa tapauksissa, kun ainejärjestön vastaava on tilannut ensimmäisiä haalareita, hän on voinut hyvinkin mielivaltaisesti päättää haalarin värit omien mieltymystensä mukaan.

Samanvärisiä haalareita voivat siis käyttää usean eri alan opiskelijat.

- Oikeustieteilijöillä on lähes joka puolella Suomea viininpunaiset haalarit. Kaikki viininpunaisia haalareita kantavat eivät kuitenkaan välttämättä ole oikeustieteilijöitä, Änkö huomauttaa.

Jos haalari on puettu kokonaan, selkämys kuitenkin paljastaa opinalan. Ainejärjestön tai tiedekunnan tunnus on yleensä selkeästi luettavissa.

Haalarin saa muokata mielensä mukaan

Haalarit tulivat mukaan teekkariperinteeseen jo 1960-luvulla. Yliopistoissa haalarit otettiin käyttöön hieman myöhemmin, ja osa vastustaa haalareita edelleen. Ensin haalarin ottivat teekkarien jälkeen omakseen oikeustieteilijät, kauppatieteilijät ja lääketieteilijät

- En ole varma kuinka sinnikkäästi viimeiset linnakkeet taistelevat vastaan. Melko kattavasti kulttuurintutkijoilla, arkeologeilla ja journalisteillakin löytyy jo haalareita, Änkö toteaa.

Haalari on vaatekappale, jota jokainen saa muokata mielensä mukaan. Sitä saa esimerkiksi koristella, kuten parhaaksi näkee. Haalarista voi vaihtaa vaikka hihan tai lahkeen.

- Jos on vaihtanut opintoalaa, voi tehdä niin sanotun henkilökohtaisen cocktail-virityksen, eli yhdistelmän kahdesta tai useammasta haalarista, Änkö kertoo.

Useimmat opiskelijat kuorruttavat haalarinsa erilaisilla merkeillä. Merkit voivat olla kaupasta ostettuja tai esimerkiksi tapahtumien yhteydessä ansaittuja. Ängön oma haalarimerkkikokoelma on vaikuttava.

- Ykköshaalarini ja kakkosketjun haalarini yhteenlaskettuna minulta löytyy noin 6500 haalarimerkkiä.

Haalarin perimmäisenä tarkoituksena on erottaa muista, mutta yhdistää omiinsa.

- Suuremmissa tapahtumissa, jossa on liikkeellä opiskelijoita eri puolilta, haalari antaa hyvän tekosyyn mennä juttelemaan toisen haalaripukuisen kanssa ilman sen kummempaa syytä, Änkö myhäilee.

  • Kadonneet: kukko, kirjat, painolaatat ja Daniel Medelplanin maine

    Medelplanin puuaapinen edisti lukutaitoa 1700-luvulla.

    Suomessa oli 300 vuotta sitten samanlaisia huolia kuin tänäänkin: miten sivistää kansaa ja estää lukutaitoa katoamasta? Siksi on syytä muistaa Pälkäneen puuaapista. Käsi pystyyn kuka tietää Daniel Medelplanin? (s. noin 1657 Turku – k. 18. elokuuta 1737 Pälkäne) Pelkään ettei moni, vaikka syytä olisi. Katoavaista on maine ja kunnia?

  • Avaruusromua: Maailman vaarallisin olento!

    Homo sapiens on biologian historian tappavin laji.

    Noin miljoonaa eläin- ja kasvilajia uhkaa sukupuutto. Uhan alla olevien lajien määrä on suurempi kuin milloinkaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Noin miljoona eläin- ja kasvilajia, joita ei kohta enää ehkä ole. Eikä se siihen lopu. Lajien kuoleminen sukupuuttoon kiihtyy valtavaa vauhtia. Meillä ihmisillä on kyseenalainen kunnia olla biologian historian tappavin laji. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri