Hyppää pääsisältöön

Säveltäjänä Suomessa - Perttu Haapasen puheenvuoro

Säveltäjä Perttu Haapanen.
Säveltäjä Perttu Haapanen. Kuva: Yle/Laila Kangas perttu haapanen

Kantapöytä-ohjelman suorassa lähetyksessä Musiikkitalon lämpiössä saamme kuulla, mitä suomalaiset säveltäjät tänään ajattelevat. Puheenvuorojen sarjassa keskiviikkona 29. huhtikuuta 2015 vuorossa oli säveltäjä Perttu Haapanen.

Eräässä BBC:n paneelikeskustelussa muutaman vuoden takaa säveltäjä Richard Causton antaa esimerkin siitä miten klassiseen musiikkiin nykyään suhtudutaan. Autoilija kuuntelee autoradiosta Beethovenia. Hänelle on sanottu, että Beethoven on suuri säveltäjä. Hän ei kuitenkaan osaa lukea nuotteja, eikä ole koskaan kuullut elävää orkesteria. Autoradiosta ei kuulu matalia taajuuksia, ei bassoja, ei timpania, klarinetin ääntä ei erota käyrätorvesta. Autoilija ei hahmota kuulemaansa. Autoilijan loppupäätelmä on, että musiikki on elitististä ja tämä on Beethovenin vika.

Säveltäjä Perttu Haapanen pitää puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä 29.4.2015.
Säveltäjä Perttu Haapanen pitää puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä 29.04.2015. Säveltäjä Perttu Haapanen pitää puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä 29.4.2015. Kuva: Yle/Laila Kangas perttu haapanen

Muistan hyvin sen hetken kun nykytaidemusiikin maailma avautui minulle. Olin vajaa parikymppinen, Skrjabinin pianomusiikki oli minulle kaikki kaikessa. Olin kuitenkin lainannut kirjastosta Brian Ferneyhough’n lyhyen jousikvartettikappaleen Adagissimo. Kuuntelin ja katselin kappaletta ties monettako kertaa läpi. Tunsin jonkinlaista sisäistä pakkoa ”ymmärtää” mistä on kyse, miksi joku säveltäjä tekee tällaisia ratkaisuja. Jossain vaiheessa luovutin työn tuloksettomana; musiikki ei vastannut odotuksiini, en ymmärtänyt sävelten suhteita, en kokenut kuvittelemiani tunteita.

Joitain aikoja myöhemmin palasin kappaleen pariin ohimennen. Yllättäen gestiikka tuntuikin puhuttelevalta ja sävelet tuntuivat johtavan toisiinsa. Tällä kertaa kohtasin musiikin ilman ennakko-odotuksia, uteliaasti ja voisiko sanoa empaattisesti. Olin hyväksynyt musiikin sellaisena kuin se tuli, ja musiikin havainnointini sellaisena kuin se oli. Olin empaattinen ennen kaikkea itseäni kohtaan. Se oli minulle uuden oppimisen alku.

Ilman kulttuurista lukutaitoa olemme nykyisessä toiseutta ja vähemmistöjä vierastavassa ilmapiirissä välineiden, olosuhteiden ja manipulaation armoilla. Toiseuden hyväksymisessä on kuitenkin mahdollisuus itselle ja myös nykytaidemusiikille. Säveltäjällä voi olla annettavaa, jos saamme siihen mahdollisuuden.

Perttu Haapanen

#sibelius150 #ajassasoi

Kommentit
  • Sarasteen Brahms-tulkinnoissa on imua

    Sarasteen Brahms-tulkinnoissa on imua

    No nyt kelpaa! Jukka-Pekka Sarasteen ja Kölnin radion sinfoniaorkesterin Johannes Brahmsin sinfonioiden kokonaislevytys sulkeutuu. Viimeisenä vuorossa on Brahmsin muhkean ja kontrastoivan sinfoniasarjan päättävä neljäs e-molli-sinfonia.

  • John Adamsin vauhdikasta ja värikylläistä jälkiminimalismia

    John Adamsin vauhdikasta ja värikylläistä jälkiminimalismia

    Peter Oundjianin johtama Skotlannin kansallisorkesteri syöksyy uudella julkaisullaan John Adamsin orkesterimusiikin maailmaan. 90-luvun lopun klassikko Naive and Sentimental Music saa seurakseen tuoreemman vauhtiteoksen Absolute Jest. Absolute Jest (2011/2012) jousikvartetille ja orkesterille on kuusiosainen laaja scherzo.

  • Pärtin sinfonia-sarja paranee edetessään

    Pärtin sinfoniasarja paranee edetessään

    Sinfonia ei lajityyppinä tule ihan ensimmäisenä mieleen, kun ajattelee virolaissäveltäjä Arvo Pärtin tuotantoa. Sinfonia-otsaketta kantavat teokset ovat kuitenkin olleet läsnä Pärtin tuotannon eri tyylivaiheissa.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua