Hyppää pääsisältöön

Säveltäjänä Suomessa - Perttu Haapasen puheenvuoro

Säveltäjä Perttu Haapanen.
Säveltäjä Perttu Haapanen. Kuva: Yle/Laila Kangas perttu haapanen

Kantapöytä-ohjelman suorassa lähetyksessä Musiikkitalon lämpiössä saamme kuulla, mitä suomalaiset säveltäjät tänään ajattelevat. Puheenvuorojen sarjassa keskiviikkona 29. huhtikuuta 2015 vuorossa oli säveltäjä Perttu Haapanen.

Eräässä BBC:n paneelikeskustelussa muutaman vuoden takaa säveltäjä Richard Causton antaa esimerkin siitä miten klassiseen musiikkiin nykyään suhtudutaan. Autoilija kuuntelee autoradiosta Beethovenia. Hänelle on sanottu, että Beethoven on suuri säveltäjä. Hän ei kuitenkaan osaa lukea nuotteja, eikä ole koskaan kuullut elävää orkesteria. Autoradiosta ei kuulu matalia taajuuksia, ei bassoja, ei timpania, klarinetin ääntä ei erota käyrätorvesta. Autoilija ei hahmota kuulemaansa. Autoilijan loppupäätelmä on, että musiikki on elitististä ja tämä on Beethovenin vika.

Säveltäjä Perttu Haapanen pitää puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä 29.4.2015.
Säveltäjä Perttu Haapanen pitää puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä 29.04.2015. Säveltäjä Perttu Haapanen pitää puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä 29.4.2015. Kuva: Yle/Laila Kangas perttu haapanen

Muistan hyvin sen hetken kun nykytaidemusiikin maailma avautui minulle. Olin vajaa parikymppinen, Skrjabinin pianomusiikki oli minulle kaikki kaikessa. Olin kuitenkin lainannut kirjastosta Brian Ferneyhough’n lyhyen jousikvartettikappaleen Adagissimo. Kuuntelin ja katselin kappaletta ties monettako kertaa läpi. Tunsin jonkinlaista sisäistä pakkoa ”ymmärtää” mistä on kyse, miksi joku säveltäjä tekee tällaisia ratkaisuja. Jossain vaiheessa luovutin työn tuloksettomana; musiikki ei vastannut odotuksiini, en ymmärtänyt sävelten suhteita, en kokenut kuvittelemiani tunteita.

Joitain aikoja myöhemmin palasin kappaleen pariin ohimennen. Yllättäen gestiikka tuntuikin puhuttelevalta ja sävelet tuntuivat johtavan toisiinsa. Tällä kertaa kohtasin musiikin ilman ennakko-odotuksia, uteliaasti ja voisiko sanoa empaattisesti. Olin hyväksynyt musiikin sellaisena kuin se tuli, ja musiikin havainnointini sellaisena kuin se oli. Olin empaattinen ennen kaikkea itseäni kohtaan. Se oli minulle uuden oppimisen alku.

Ilman kulttuurista lukutaitoa olemme nykyisessä toiseutta ja vähemmistöjä vierastavassa ilmapiirissä välineiden, olosuhteiden ja manipulaation armoilla. Toiseuden hyväksymisessä on kuitenkin mahdollisuus itselle ja myös nykytaidemusiikille. Säveltäjällä voi olla annettavaa, jos saamme siihen mahdollisuuden.

Perttu Haapanen

#sibelius150 #ajassasoi

  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua