Hyppää pääsisältöön

Vappupuhe

Juha Hurme
Juha Hurme Kuva: Yle/Jyrki Valkama juha hurme

Miten tähän on tultu? Tähän on tultu näin. Avaruuksien ja aikojen saatossa atomit yhtyivät molekyyleiksi, molekyylit järjestäytyivät soluiksi ja solut kerääntyivät lyhytkestoisiksi kokoelmiksi, jotka oppivat puhumaan, kurkistivat tyynen suolammen pintaan, näkivät kuvansa ja kutsuivat itseään ihmisiksi.

Fyysikko Richard Feynman on määrittänyt ihmiskunnan ja sen vähäpätöisen vaan ei täysin merkityksettömän osajoukon, suomalaisten, tilanteen illuusiottomasti ja täsmällisesti: ”Ongelma on, että tiedämme niin vähän ja lisäksi olemme niin tyhmiä.” Tästä lähtökohdasta, tästä pisteestä meidän on tarkasteltava elämää eteenpäin ja ympärillämme.

Ihmisten kyky kuvitella pitää meidät hengissä.

Tärkeintä on pysytellä hengissä. Mikä pitää meidät hengissä? Ihmisten kyky kuvitella pitää meidät hengissä. Eläin elää, ihminen ihmettelee. Siinä on se ero. Ihmisen kyky kuvitella sellaisia juttuja, tapahtumia ja mahdollisuuksia, joita ei ole olemassa, on meidän hengissäsäilymiskamppailumme keskeinen keino, on ollut sitä jo miljoona vuotta.

Me pystymme, ainakin jossakin määrin, tekemään todellisuutta emmekä vain ajelehtimaan sen virrassa, määrittämään sitä, mikä määrittää meitä, muokkaamaan ja kohentamaan sitä, mikä muokkaa meidät. Olemme oman kehityksemme aktiivisia tuottajia. Parantamisen varaa tässä aina on, se on selvä.

Tärkein ominaisuutemme on irtiottokyky. Ihmiseläimen ymmärrys ei ole ympäristön ja nyt-hetken kammitsoima, kuten esimerkiksi sammakoilla on asioiden ja politiikanteon laita, vaan siihen sisältyy mielikuvituksen, teoretisoinnin, pelin, leikin, vitsinväännön ja runoilun mallintava ulottuvuus.

Maailma on nuori, raakile, aivan kesken. Ihmislajilla on kävelevän apinan ruumis ja, aika pitkälle, apinan aivot. Evoluution suuressa kertomuksessa haemme vasta itsenäistä olemustamme, ihmislajina olemista, ihmiseksi tulemista. Mitään lopullista päämäärää ei ole. Tässä mielessä mikään ei ikinä lopu. Kaikki muuttuu ikuisesti niin kauan kuin elämänmylly planeetalla pyörii.

Ihmiset ovat lajina korosteisen ennalta-lukkoon-lyömättömiä! Tyhmintä tyhmyyttämme on ainoan lahjamme, irtiottokyvyn, surkastuttaminen oman kääpiöruumiimme ja kääpiömielemme kokoiseksi ja näköiseksi.

Sillä mittarilla kun mittaat kaikkeutta, toiseutta, samanlaisuutta, erilaisuutta, aineellista, symbolista, mennyttä, tulevaista, todistettua ja epävarmaa, niin kaikki muuttuu sinun itsesi kokoiseksi ja näköiseksi eli pieneksi ja rumaksi. Virsuksi ja torsoksi. Universumi kutistuu pääkallosi ahtaan ullakon kokoluokkaan, virtaukset pysähtyvät ja happi loppuu tyystin.

Mutta porukassa viisaus tiivistyy.

Emme me itsestämme käsin pärjää, olemme liian surkeita ja tyhmiä. Yksin, yksilöinä. Mutta porukassa viisaus tiivistyy. Ihmiskunnan historia on kaunis ja uniikki tarina tietoisuuden ja ymmärryksen puhkeamisesta eräässä syrjäisessä avaruuden kolkassa 14 miljardin vuoden kosmisen kehityksen tuloksena. Se on yhteistyön historiaa. Jotenkin ihmeen lailla on rimpuiltu eteenpäin. Kaveri on jätetty mutta uusi löydetty. Ja siltä opittu taas jotain.

Suomi, Eurooppa, maailma. Olisiko näissä mielestäsi jotain kehitettävää? No niin, siitä vaan, ala kehittää.

Juuri sinä siellä olet vastuussa siitä, missä tilanteessa maailma epä-lepää. Aivan yhtä suuressa vastuussa kuin kaikki muutkin jonkinlaisella järjellä varustetut ihmiset.

Jos kulttuuri kuolee, ala laulaa.

Jos tulipalo syttyy, sammuta se. Jos työttömyys uhkaa, järjestä töitä. Jos väkivalta kutsuu, älä lähde. Jos luonto on henkitoreissaan, elvytä se. Jos typeryys raivoaa, perusta kirjasto. Jos vaalit hävitään, voita seuraavat. Jos kulttuuri kuolee, ala laulaa.

Kommentit
  • Avaruusromua: Ajatuksista tekoihin!

    20-vuotias DiN-merkki on elektronisen musiikin merkkituote.

    Ian Boddy istuskelee pubissa. Istuu, miettii ja puhuu. Miettii ja puhuu lisää. Ollaan Newcastlessa Iso-Britanniassa. Eletään 1990-luvun loppua. Ian Boddylla on idea. Se on jännittävä, mutta samalla hieman vaarallinen ajatus. Hän aikoo perustaa levymerkin. "OIen ehkä vähän hullu", hän sanoo virne naamallaan. Nyt 20 vuotta myöhemmin hänen luotsaamansa DiN-merkki on kokeellisen ja elektronisen musiikin kansainvälinen merkkituote. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri