Hyppää pääsisältöön

Jouko Kyhälä ja jyrkät portaat Svängin soundiin

Jouko Kyhälä
Jouko Kyhälä jouko kyhälä

Me kaikkihan tiedämme, minkälainen soitin huuliharppu on: puhallus ja sointu, ilmaa sisään, toinen sointu. Helppoa kuin heinän teko. Not. Jouko Kyhälä ja huuliharppukvartetti Sväng on vienyt huuliharpun soiton aivan toiselle planeetalle, ja nyt Svängillä on fanikuntansa aina Japanissa saakka.

”Meillä on kaksi suurta eroa kaikkiin maailman huuliharppuorkestereihin. Ensinnäkin se, että meidän harmonia tulee harmonettasta, joka on harvinaisuus. Sen valmistus lopetettiin jo 60-luvulla. Olen varmaan ainoa ihminen maailmassa, joka soittaa sitä ammattimaisesti. Muissa huuliharpuissa on valmiit sointurakenteet, mutta harmonetalla voi soittaa sointukäännöksiä ja voin muodostaa mitä tahansa sointuja. Tämän reliikkisoittimen käyttö tuo meille etulyöntiaseman.

Toinen ero on se, että me käytämme myös diatonisia blues-huuliharppuja. Kun perinteinen huuliharppukvartetti yhtyemuotona syntyi 1930-40 -luvuilla, niissä käytettiin aina kromaattisia huuliharppuja. Ne ovat eksakteja soittimia, mutta niillä ilmaisu on rajoitetumpaa kuin diatonisilla blues-harpuilla.", kertoo Jouko Kyhälä.

Sväng perustettiin lähes 13 vuotta sitten ja siinä soittavat Jouko Kyhälä, Eero Grundström, Eero Turkka ja Pasi Leino. Kahdeksan vuotta sitten Kyhälä valmistui Sibelius-Akatemiasta taiteen tohtoriksi aiheenaan huuliharppu ja sen mahdollisuudet. ”Sväng oli tohtorintyöni koelaboratorio. Sain suoraan kokeilla tutkimustyöni tuloksia käytännössä Svängillä. Alkuajoista tekninen osaamisemme on mennyt ihan järjettömän määrän eteenpäin, kuten myös ymmärrys, joka tuli tämän tohtorityön kautta soittimen mahdollisuuksista."

Soittimen mahdollisuuksia lisää kustomointi, jota pääsääntöisesti tehdään kaikille ammattilaisten soittimille. Kyhälä kustomoi harppunsa itse. Harmonettan osalta se tarkoittaa aika paljon enemmän töitä. Herkkäkoneistoinen soitin nimittäin hajoilee tuon tuostakin. Mitä sellaisessa tilanteessa tehdään?

Kyhälä korjaa harmonettaa
Kyhälä korjaa harmonettaa sväng matkakuvat

"Minulla on niitä viisi", vastaa Kyhälä. "Joka kiertueella on mukana kaksi soitinta ja kolme odottaa verstaan pöydällä aina auki. Niitä mä virittelen niin, että siltä on aina otettavissa soittokelpoinen harmonetta, kun edellinen vaatii huoltoa."

Hallussani on nyt laatikollinen maailman harvinaisimpia varaosia harmonettaan.

"Kävi myös sellainen onni, että löysin yhden kontaktin Jenkeissä. Hän oli vanha herra, joka oli toiminut Hohnerin harmonettahuoltajana. Hän oli kuuroutumassa ja myi sitten minulle kaikki omistamansa varaosat yhdessä paketissa. Hallussani on nyt siis laatikollinen maailman harvinaisimpia varaosia."

Svängin henkeen kuuluvat tietynlainen vaatetus, tyyli ja omaleimainen huumori. Vaikka yhtyeen habitus huokuu kaurismäkeläistä nostalgiaa yhdistettynä hipsteriestetiikkaan, musiikki on kaiken keskiössä. Levymyynti on näinä päivinä mitä on, mutta levyihin Sväng haluaa panostaa niin, että paketti puhuttelee myös kuvilla ja tarinoilla. Yhtyeen viimeisin albumi Karja-La sai mm. Helsingin sanomissa ylistävän arvion.

Hammond-uruista harmonettaan

Jos jollakulla on sellainen käsitys, että Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastolle päädytään pelkästään pelimannisuvuista, hän on väärässä. Jouko Kyhälän ensimmäinen soitin oli Hammond-urut: ”Olin teinirokkari ja soitin suomirokkia kavereiden kanssa. Se oli ihan korvakuulomeininkiä, me istuttiin korva kiinni ämyrissä ja kuunneltiin Eppuja ja Juicea ja yritettiin ymmärtää, mitä siinä musiikissa tapahtuu. Ja sitten tehtiin omia biisejä. Siinä mielessä ajattelen, että se oli sen aikakauden pelimannimusisointia. Tuttavapiirissäni ei ollut pelimanneja, mutta korvakuulolta opiskeltiin sitä, mistä tykättiin."

Silloin tajusin, että musiikkia voi oppia aika paljon nopeammin, kun saa koulutusta.

Korvakuulolta soittava poika pääsi kuitenkin Sibelius-Akatemiaan ja musiikin maailma aukesi. Sibelius-Akatemialla Jouko Kyhälän ensimmäinen huuliharpunsoiton opettaja oli haitarivirtuoosi Kimmo Pohjonen. Pohjosen jälkeen Kyhälä saikin etsiä oppinsa sieltä täältä, pääosin maailmalta. "Melko pian havahduin siihen, että huuliharpun soitto on maailmalla paljon pidemmällä kuin Suomessa", sanoo Kyhälä.

Yksi Kyhälään vaikuttaneista huuliharpisteita oli yhdysvaltalainen old time -huuliharpisti Mark Graham. Vuonna 1999 Kyhälä kutsuttiin esiintymään Rudolstadtin festivaaleille, missä hän tapasi kaksi gurua lisää. He olivat Brendan Power Englannista ja Amerikkalainen diatonisen huuliharpun uudistaja Howard Levy.

”Hakeuduin heidän oppiinsa. Lähdin kartoittamaan pääomaa sieltä, missä tuntui, että tuolla se tieto on ja halusin tuoda sen Suomeen. Oli tosin myös suomalaisia huuliharpisteja, joilta opin paljon. Esimerkiksi virtuoosinen pelimanni Erkki Vihinen, Raimo Sirkiä vanhempi, sekä Heikki Jäntti –niminen jazz-huuliharpisti. Nyt tuntuu, että keräämäni tieto hieman leviää, kun huuliharppua opiskelevat nuoret ihmiset lopulta saavat käsiinsä myös kirjallisen työni, jossa on kootusti tämä keräämäni tieto”. Vielä yhden nimen Kyhälä haluaa vinkata. Se on Hugo Diaz, jonka soitosta myös Sväng on saanut paljon. Hyvä huuliharpunsoitto on kuin laulua:

Jyrkät portaat taitoon

Huuliharppu on maailman yksinkertaisin soitin aloittaa, mutta pian vastassa ovat todella jyrkät portaat. Kyhälä lupaa, että edessä on esteitä, jotka ilman todella hyvää ohjausta voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä.

”Huuliharpun soittamisessa on äärettömän paljon mystisiä soittoteknisiä asioita, jotka eivät näy ulospäin – ne tehdään suuontelossa ja kurkunpäässä, eikä niitä välttämättä opi kokemukseni mukaan vain kuuntelemalla. Hyvä opettaja pystyy kertomaan näistä näkymättömistä tekniikoista ja soittamaan, miltä ne kuulostavat.”

Musiikkiharrastuksen olen aloittanut Hammond-uruilla. Ja niitä soitan edelleen.

Kyhälä katsoo olevansa yhtä paljon kosketinsoittaja kuin huuliharpisti. Hän soittaa harmoonia, vähärivisiä haitareita, pianohaitaria, kitaraa, kannelta ja munniharppua. ”Ja sitten on paljon soittimia, joita käytän, mutta niitä en tähän laske. Musiikkiharrastuksen olen aloittanut Hammond-uruilla. Ja niitä soitan edelleen.”

Sibeliusta huuliharpulla

Vuonna 2010 Sväng sovitti taidemusiikin klassikon, Frederick Chopinin musiikkia. Syntyi levy "Sväng plays Chopin". Se oli ensimmäinen kerta, kun yhtye otti jonkun muun musiikin lähtökohdakseen. Tällä hetkellä Sväng työskentelee Jean Sibeliuksen musiikin parissa. Sibelius-ohjelmisto on tarkoitus tallentaa toukokuun 2015 lopussa. Sovitusten kimpussa ovat puurtaneet erityisesti Jouko Kyhälä ja Eero Grundström.

”Sibelius on ollut aivan valtava haaste Svängille”, toteaa Kyhälä. Chopin oli vielä helppo, koska useimmat kappaleet olivat pianopartituureja tai duoja. Mutta kun otetaan vaikka Karelia-sarja ja mietitään, että miten neljä huuliharppua soittaisi tämän niin, että poimisi sieltä ne olennaisimmat asiat, se on todella jännittävä. Tavoitteena oli löytää teoksen ydin, voidaan soittaa ulos svängmäisesti tekemättä kuitenkaan hallaa alkuperäiselle teokselle. Tämän projektin jälkeen on kyllä tosi helppo lukea partituuria”, naurahtaa Kyhälä.

Harvinaista musiikkia maailman yleisimmälle soittimelle

Jouko Kyhälä, Eero Grundström ja Eero Turkka säveltävät Svängin omat kappaleet. Työskentelytapana on kirjoittaa sovituksetkin ulos, mutta toki niiden pohjalta voi ottaa myös vapauksia. ”Tämä on sen verran omituinen kombo, että treenikämpällä kokeilemalla kappaleiden työstö vie tolkuttoman määrän aikaa”, toteaa Kyhälä.

Sväng perustettiin siis melkein 13 vuotta sitten. Minkälaiseksi yhtyeeksi se on muodostunut?

”Kaikissa muissa yhtyeissä, joissa vaikutan, on aina mahdollista ottaa tarvittaessa lomittaja, mutta Svängissä ei. Suomesta ei löydy korvaavia soittajia, eikä ehkä koko Euroopasta. Ja harmonetalle ei löydy korvaavaa soittajaa todennäköisesti koko maailmasta. Näillä muusikoilla on myös niin voimakas persoonallinen ääni, että soundi ei olisi enää sama, jos joku vaihdetaan. Sväng on bändi, ja jos joku lähtee, niin se on sitten siinä”

Sväng on bändi, ja jos joku lähtee, niin se on sitten siinä.

Kohtaaminen Filip Jersin kanssa

Euroopan talouslaman alhoissa 3-4 vuotta sitten myös Svängin konserttien määrä Euroopassa väheni. Silloin Kyhälälle jäi aikaa pohtia muitakin projekteja. Filip Jers on ensimmäinen Tukholman Kungliga Musikhögskolanista jazz-osastolta maisteroitunut huuliharpisti, jonka ura Euroopassa on lupaavassa nousussa. Kun Jers hakeutui Kyhälän luo 2010 toivomuksenaan oppia soittamaan myös perinnemusiikkia huuliharpulla, lähti alkuun uusi yhteistyöprojekti:

”Filip istui studiossani ja pyysin häntä soittamaan jotain jazzia. Se oli tosi hienoa. Sitten pyysin häntä soittamaan jotain kansanmusiikkia. Hän soitti polskan kotiseudultaan. Se oli myös hienoa, mutta sanoin, että soitat sitä niin kuin jazz-muusikko. Se on rytmisesti eri asia, kuin perinnemusiikin soittaminen.”

Melkein samat sanat oli Jersille sanonut Kungliga musikhögskolanin viulunsoiton professori Sven Ahlbäck, ja se usutti Jersin oppimaan Kyhälältä. Viime vuonna ilmestyi miesten yhteinen levy, jossa polska kyllä kuulostaa polskalta. ”Minulle projekti on ollut tietysti myös riemukasta, koska olen samalla noukkinut sieltä niitä jazzmusiikin elementtejä, jotka minulle on vieraampia – musiikillinen vuorovaikutus ruokkii molempia”, kertoo Kyhälä.

"Uutta huuliharppumusiikkia Suomesta"

Kyhälän mukaan huuliharppuorkesteri on vaikea yhtye keikkapaikoille myytäväksi. Yllättävää kyllä, soittimen imago on edelleen maailmanlaajuisesti heikko. Svängin musiikkiin taas on vaikea liittää mitään tuttuja leimoja – ja tuntematonta on vaikea myydä.

”Aika monessa paikassa sanotaan, että en voisi ikinä kuvitella palkkaavani tänne huuliharpistia, saatika sitten neljää. Pienet keikkapaikat myös kamppailevat joka ilta siitä, miten saada ihmiset liikkeelle. Jos mainoksessa sanotaan, että tarjolla on ”balkan-musiikkia”, niin homma on ihan helppo. Tai jos voisimme lyödä musiikkiimme leiman, että tämä on suomalaista tangoa, niin konserttimme olisi heti helpompaa myydä. Mutta ”huuliharpuille uutta musiikkia Suomesta” – Hohhoh!”

Svängin konserttikalenteri on kuitenkin alkanut täyttyä yhä tiiviimmin laman pohjakosketuksen jälkeen. Ensi kesänä konsertteja on Saksassa, Itävallassa, Puolassa, Englannissa ja Suomessa. Tammikuussa yhtye tekee viidennen Japanin kiertueensa.

”Loppumetreillä, kun ne ihmiset on saatu sinne paikalle, niin on toki myös vahvuus, että tämä on jotakin muuta, kuin mitä olisi koskaan voinut odottaa. Ja aika moni ihminen tulee takaisin."

Aiheesta muualla:

Svängin kotisivut

Kommentit
  • Anssi Kelan lyriikka vakuutti ja liikutti

    Anssi Kela löysi vanhan menestysreseptin

    Tällä kertaa kokonaan kotimaisessa Levylautakunnassa oli mukana monen hittiartistin uutta tuotantoa. Uusia lauluja olivat kuuntelemassa Diandra, Samuli Laiho ja Pekka Laine. Äänestyksen tulos ja kommentit 1. Anssi Kela: Ilves 26 pistettä (Anssi Kela) Diandra: Ei tätä voinut ruveta analysoimaan, jäi vaan kuuntelemaan. Tarina vei heti mukanaan.

  • Kylie Minoguen kantrivalssi ja Maj Karman rokkileka

    Kylie Minoguen kantrivalssi Levylautakunnan voittaja

    Levylautakunnan arvioille alttiiksi valikoitui viikon uutuuksista mm. Australian lahja pop-maailmalle, tuore laulaja-lauluntekijä ja kotimainen rokkijyrä. Arvionsa antavat Ylen Juha-Pekka Sillanpää, Susanna Vainiola ja Jyrki Koskenseppä. Äänestyksen tulos ja kommentit 1.

  • Kolme sointua riittää tangokuninkaillekin

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela

    Tangokuninkaat Jukka Hallikainen ja Marko Maunuksela ovat yhdistäneet voimansa duoksi, joka alkaa keikkailla yhdessä ja levyjäkin on tekeillä. Levylautakunnassa Marko ja Jukka saavat arvioitavakseen viikon uutudet. Tämän duon täydentää trioksi toimittaja Maija Salminen. Pisteet ja kommentteja 1.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua