Nelivuotiaan Claes Olssonin sydän särkyi töölöläisessä elokuvateatterissa, kun hän eläytyi piirroselokuvan norsun kohtaloon. Haikarat toivat nyyttejä muille eläimille, mutta norsurouva odotti turhaan. Tuleva elokuvantekijä itki niin rajusti, että perheen oli poistuttava salista. Isoveli meinasi tästä hyvästä antaa itkupillille turpaan. Kokemus opetti tärkeän läksyn: elokuvateatterissa tulee itkeä huomaamattomasti.
Claes Olsson aloitti filmaamisen jo lukioikäisenä veljensä kanssa. Elokuvaopintojen sijaan hän päätti opiskella filosofiaa, koska osasi mielestään jo tehdä elokuvia.
Elokuvantekijän täytyy olla utelias.
Tarinoita hän on löytänyt aina.
- Olimme etsimässä matoja kalareissua varten Eläintarhan metsikössä, iltahämärässä. Näin koivikossa jotakin, vaalean hahmon. Sytytin taskulamppuni ja katsoin metsikköön. Siellä roikkui mies, hän oli hirttänyt itsensä omaan vyöhönsä. Vieläkin muistan tuon näyn niin hyvin, että voisin vaikka piirtää hänet.
Claes Olsson näkee hirttäytyneen miehen kohtalon liittyvän sotien jälkeisen Suomen säröihin. Sodan jälki näkyi Helsingissä ainakin 10-15 vuotta sodan jälkeen, hän arvioi.
- Sodan jälkeenhän näitä yksinäisiä miehiä kiersi ja meitä peloteltiin namusedillä. Monen elämä meni sodassa raiteiltaan. Samoin kadulla näkyi kerjäläisiä ja sotainvalideja. Muistan yksijalkaisen katusoittajankin. Kaikki nämä hahmot olivat minusta kiinnostavia, eivät niinkään pelottavia tai hämmentäviä. Olen aina ollut utelias ja se sopii elokuva-ammattiin. Elokuvantekijän täytyy olla utelias.
Monen elämä meni sodassa raiteiltaan.
Lapsuuden kesistä meren rannalla Inkoossa on elokuviin tislautunut tuoksuja ja tunnelmia. Erityisesti Ihanat naiset rannalla -elokuvan lasten leikeistä huomaa, että rantakalliolla on loikittu ja meressä puljattu. Yhdessäkään elokuvassa ei kuitenkaan ole poikaa, joka löytäisi hirttäytyneen miehen metsästä. Tuntuisiko tällainen tarina liian epäuskottavalta elokuvassa?
Katso Claes Olssonin valitsemat viisi tärkeää valokuvaa! Ja millainen voisi olla se kuudes, vielä ottamaton kuva?
Lisää taustoja Elävästä arkistosta:
Vuodelta 1969 säilyneessä tv-katkelmassa ovat mukana Svenska Teaternin Hår-esityksen näyttelijät. Hår oli ruotsinkielinen versio amerikkalaisesta Hair-hippimusikaalista.
Anarkistilehti Ultran toimittaja Claes Olsson, (tummaviiksinen nuori mies vasemmassa laidassa), väittelee esiintyjien kanssa vapauden olemuksesta ja edellytyksistä.
Christian Moustgaard ja Claes Olsson Yle Teeman ohjelmassa Maanalaista menoa (Julkaistu: 23.2.2007)