Hyppää pääsisältöön

Mitä tekemistä Alvar Aallolla on skeittaamisen kanssa?

Alvar Aallon suunnitellessa 1930-luvulla edustushuvila Villa Mairean Satakunnan Noormarkkuun, hän tuskin olisi arvannut, miten se tulisi mahdollisesti vaikuttamaan tulevien vuosikymmenien nuorisokulttuuriin.

Alvar Aallon rakennuksista tutut linjat avautuvat aaltoilevana betonimerenä Espoon Leppävaaran skeittipuistossa. Kovien kumirenkaiden tasainen ja matala korina kaikuu kaarevista skeittipooleista sekoittuen puheensorinaan, nauruun ja raikuviin taputuksiin.

Kello on kaksi iltapäivällä ja aurinko paistaa. Koulut ovat juuri päättyneet ja skeittipuisto on täynnä teinejä treenamassa temppujaan tai muuten vaan rullailemassa kaarevia betoniseiniä skeiteillä sekä potkulaudoilla. Jotkut ovat tulleet paikalle vain katselemaan, kuuntelemaan musaa ja hengailemaan.

Tästä itseasiassa skeittipuistoissa on kysymys. Ne tarjoavat nuorille monipuolisen kohtaamispaikan, jossa on mahdollisuus nauttia liikunnasta yhdessä kavereiden kanssa.

Skeittaaminen on matalan kynnyksen liikuntaa, mitä eivät sido aikataulut, auktoriteetit eivätkä säännöt. Siis täydellinen liikuntamuoto ihmisille, jotka haluavat tehdä asioita yhdessä, mutta itsenäisesti.

Lisää skeittipuistoja!

Suomessa on tällä hetkellä muutamia kymmeniä skeittipuistoa, joiden kävijämäärät ovat valtavia. Jopa niin valtavia, että moni jättää ruuhkan takia niihin menemättä. Liikkumattomuus on nuorten keskuudessa huolestuttavan vähäistä ja etenkin sellaisten nuorten, joita ei kilpaurheilu kiinnosta.

Kun katsoo Leppävaarassa kymmeniä nuoria viilettämässä ja nauttimassa ulkoilmasta sekä liikunnasta, ei voi olla miettimättä, miksi tällaisia paikkoja ei voisi olla enemmän.

Skeittipuistoissa nauretaan, eletään yhdessä ja samalla harrastetaan liikuntaa, Alvar Aallon hengessä, modernilla twistillä.

Haluatko tietää lisää aiheesta? Lue, mitä skeittipuistojen arkkitehdillä Janne Saarniolla on aiheesta kerrottavanaan:

Betonista aaltoa etsimässä

Uusimmat sisällöt - Puoli Seitsemän