Hyppää pääsisältöön

Orson Welles ja Jari Tervo

Citizen Kane
Citizen Kane citizen kane

Jari Tervo ei ole koskaan peitellyt mieltymystään Orson Wellesin tuotantoon. Hän oli siten tyypillinen epäilty, kun tarvittiin henkilö kertomaan suosikkikohtauksistaan Orson Wellesin elokuvissa.

Filmiryhmän neljäänkymmeneen minuuttiin mahtui seitsemän kohtausta. Elokuvat ovat Citizen Kane (1941), Nainen Shanghaista (1947), Kolmas mies (1949), Pahan kosketus (1958) ja Falstaff (1965).

Citizen Kanen tapauksessa valinta kohdistui kohtaukseen, jossa Charlesin vanhemmat "myyvät" pojan pankille. Tarkkaavainen katsoja voi löytää asetelmasta viittauksia Caravaggion maalaukseen Emmauksen ateria. Nainen Shanghaista kulminoituu kohtaukseen San Franciscon Chinatownissa sijaitsevassa peilisalissa.

Kolmas mies on luonnollisesti Carol Reedin ohjaama elokuva, mutta niin kuin Harry Limen hahmo leijui Wienin yllä, niin myös Wellesin hahmo tuntuu vaikuttaneen Reedin ohjaustyöhön. Jari Tervo valitsi siitä elokuvahistorian kenties kuuluisimman sisääntulon eli hetken jolloin Harry Lime tulee näkyviin. Toisena kohtauksena tuosta elokuvasta käsitellään elokuvan viimeistä otosta, jossa lopulta on vain pitkästynyt Joseph Cotten ja hautausmaan käytävä.

Viides ja kuudes kohtaus löytyvät Pahan kosketuksesta, sen alusta ja lopusta. Seitsemäs on Falstaffista, jossa Welles tuo kankaalle näyttävän taistelukohtauksen, jonka esikuvana on vuonna 1403 käyty Shrewsburyn taistelu.

Orson Wellesin uran voi tiivistää kahteen kirjalliseen tuotteeseen, joista toisella on mittaa 63 ja toisella 58 sivua. Molemmissa on Orson Wellesin allekirjoitus.

Orson Welles 1937
Orson Welles 1937 orson welles 1937

Orson Welles oli teatterissa ja radiossa hämmästyttänyt ihmelapsi, jonka RKO-yhtiö rekrytoi Hollywoodiin. 63-sivuinen sopimus takasi Wellesille täydellisen taiteellisen vapauden. Tuon vapauden hedelmä, esikoiselokuva Citizen Kane (Kansalainen Kane, 1941) häkellytti kaikki. Welles oli elokuvallaan astunut isoille varpaille. Charles Foster Kanen takaa oli helppo nähdä William Randolph Hearstin (1863-1951), aikansa suurimman mediamogulin hahmo.

Elokuva menestyi vaatimattomasti siitä huolimatta, että se sai yhdeksän Oscar-ehdokkuutta. Seuraavien elokuvien kohdalla Wellesin taiteellista vapautta rajattiin merkittävästi. Muutaman elokuvan jälkeen (Mahtavat Ambersonit, Muukalainen katosi, Nainen Shanghaista) Wellesin ja Hollywoodin välit katkesivat – lähes lopullisesti. Welles haali rahoituksen ja filmasi Euroopassa.

Ainoa poikkeus sijoittuu viisikymmenluvun lopulle. Wellesin oli tarkoitus näytellä rikoselokuvassa Badge of Evil. Käsikirjoitus perustui Whit Mastersonin samanimiseen pulp-jännäriin. Poliisipäällikkö Hank Quinlanin roolin lisäksi Welles kuitenkin kirjoitti käsikirjoituksen uusiksi ja myös ohjasi elokuvan. Miten tähän päädyttiin, siitä on olemassa ainakin kaksi tarina. Toisessa keskeinen henkilö on elokuvan pääroolia esittänyt Charlton Heston, myöhempi NRA:n kivääriä heilutteleva keulahahmo, joka kuultuaan Wellesin olevan mukana elokuvassa, esitti toiveen että tämä myös ohjaisi sen. Toisessa pääroolissa on B-elokuvistaan tunnettu tuottaja Albert Zugsmith.

Welles oli työskennellyt hänen kanssaan ja kysyi voisiko ohjata jotain hänelle. Zugsmith näytti käsikirjoituskasaa, jolloin Welles pyysi häntä antamaan niistä huonoimman. Hän halusi todistaa, että voi ohjata siitä hienon elokuvan. Badge of Evil muuttui Touch of Eviliksi (Pahan kosketus, 1958). Viime metreillä sekin vietiin Wellesin käsistä ja Universal-yhtiö leikkasi siitä lopullisen version.

Toinen, RKO:n sopimuksen rinnalle asetettava kirjallinen tuote syntyi tässä vaiheessa. Nähtyään studion leikkaaman version Pahan kosketuksesta Welles kirjoitti 58-sivuisen muistion. Hän kirjasi siihen ehdotuksia, joilla Pahan kosketus paremmin vastaisi sitä elokuvaa, jota hän oli tekemässä.

Ketään ei yllätä se, että Universal ei piitannut Wellesin huomioista. Muistion säilyminen sen sijaan tuotti yllättäviä tuloksia 40 vuotta myöhemmin.

Leikkaaja ja äänisuunnittelija Walter Murch (Kummisetä, Keskustelu, Ilmestyskirja. Nyt, Englantilainen potilas) ja hänen ryhmänsä restauroivat Pahan kosketuksen vuonna 1998 toteuttamalla 50 Wellesin ehdottamaa muutosta. Siten tuo USA:n ja Meksikon rajakaupunkeihin sijoittuva rikosdraama kaksine versioineen on hyvä esimerkkitapaus porautua Wellesin elokuvailmaisun aakkosiin. Murchin omat kommentit restauroinnista voi lukea tästä.

Filmiryhmä Yle Radio 1:ssä to 7.5. klo 17.20 ja ti 12.5. klo 22.05.

Citizen Welles 100 vuotta – Teemalauantai 9.5.

  • Avaruusromua: Mitä on pluviofilia?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili? Minä en tiennyt. En, ennen kuin katsoin netistä. Pluviofiili on ihminen, joka rakastaa sadetta. Ihminen, johon sade vaikuttaa rauhoittavasti ja inspiroivasti. Latinan kielen sana "pluvia" tarkoittaa sadetta. Mitä on sade? Se on pilvistä putoavaa vettä eri olomuodoissaan. Se on kaikkea vedestä rakeisiin. Mitä muuta? Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Elokuvat

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri