Hyppää pääsisältöön

Uskaltaisitko kokeilla kansantansseja?

tanssiteatteri Tsuumi lavalla
tanssiteatteri Tsuumi lavalla Kuva: Hannamari Luukkanen tanssiteatteri tsuumi lavalla

Suomalainen kansantanssi, tanhu herättää monissa epäluuloa, aivan turhaan! Omasta kulttuuriperimästämme voi olla aidosti ylpeä. Suomesta löytyy tanssiteattereita, joiden tanssijoilla on kansantanssitausta. Nämä ammattitanssijat tekevät mukaansatempaavaa taidetta, esityksissä voi käydä päivittämässä ennakkoluulojaan kansantanssista.

Uskaltaisitko kokeilla kansantanssia?

Vanha juttu, on jo kokeiltu
81% (242 ääntä)
Tottahan toki, kaikkea pitää kokeilla!
16% (47 ääntä)
En, mutta voisin uskaltaa sitä katsomaan
2% (6 ääntä)
En todellakaan, ennemmin omaa siskoa tai veljeä
1% (2 ääntä)
Ääniä yhteensä: 297

Katso tästä miten kävi kun Stradan Joonatan vietiin kansantanssien pyörteisiin vappuna.

Tanssiteatteri Tsuumi vie Kake Randelinista karjalaan

Tanssiteatteri Tsuumi on helsinkiläinen ryhmä, joka on toiminut 16 vuoden ajan. Tsuumi tekee varsin poikkitaiteellista tanssiteatteria, jossa kansantanssi näkyy tanssijoiden koulutuspohjassa.

”Me ollaan rosoa, juurevaa, arkaaisesta ponnistava ryhmä, joka tekee kuitenkin tässä päivässä olevaa tanssitaidetta lähtökohtaisesti”, kuvailee Tsuumin taiteellinen johtaja Reetta-Kaisa Iles ryhmän tyyliä.

”Ehkä vois sanoa niin, että alkuaikoina yritettiin uudistaa kansantanssia, mutta enää 10 vuoteen se ei oo onneks ollut tavoite, vaan on tehty siitä materiaalista mitä kulloinkin ihmisellä on sisässään”, jatkaa koreografi ja Tsuumin entinen taiteellinen johtaja Matti Paloniemi

Reetta-Kaisa Iles, Matti Paloniemi ja Stradan Joonatan Pitkänen
Stradan Joonatan Pitkänen tapasi vapputunnelmissa Reetta-Kaisa Ileksen ja Matti Paloniemen Reetta-Kaisa Iles, Matti Paloniemi ja Stradan Joonatan Pitkänen Kuva: Hannamari Luukkanen matti paloniemi ja stradan joonatan pitkänen

Perinteitä ei haluta pitää säilyttämisen pakosta esillä, vaan esitykset kasaantuvat niistä elementeistä, joista tekijät ovat innostuneita.

”Omien juurien arvostaminen, tajuaminen missä virrassa kulkee on tärkeetä ja toivottavasti se näkyy meidän teoksissa,” Reetta-Kaisa kuvailee omaa suhtautumista kansantanssiperinteeseen.

Tanssiteatteri Tsuumi Kaken bändinä
Kaken bänditreeneissä Tanssiteatteri Tsuumi Kaken bändinä Kuva: Hannamari Luukkanen tanssiteatteri tsuumi kaken bändinä

Tsuumi harjoittelee tällä hetkellä esitystä, joka kertoo Kake nimisestä yhtyeestä. Yhtye on hurmioitunut 80-luvun syntikkasaundeista ja iskelmämusiikista. Bändin haaveet ovat suuret, he suunnittelevat massiivista maailmankiertuetta, tosin sisäiset ristiriidat tuovat jännitettä yhtyeen matkaan.

Esitys on mielenkiintoinen sekoitus tanssia, teatteria ja musiikkia. Esiintyjät tanssivat, laulavat ja soittavat itse bändissä.

”Sitten voi olla, että mitä Kake Randelin ja kansantanssi tekevät yhdessä? Siinä on esimerkiksi flamencoon viittaavia asioita, mutta siinä on myös paljon suomalaiseen kansantanssiin viittaavia asioita, Nimenomaan rytmiikassa, rytmin käytössä ja kehon rytmissä siellä mennään tuonne karjalaisella alueelle, että sekin siellä sykkii”, kuvailee esityksen koreografi Matti.

Tanssiteatteri Tsuumin esitys
Kaken bändi ja "Kielletyt tunteet" Tanssiteatteri Tsuumin esitys Kuva: Hannamari Luukkanen tanssiteatteri tsuumin esitys

Tanssin perustana yhteinen kansantanssituntemus

Osa Tsuumin jäsenistä esiintyy myös Tsip-ryhmässä, johon kuuluu tanssijoita sekä kansanmuusikoita. Ryhmä tekee kokeellista improvisaatiota, jonka tarkoituksena on oppia toisten kuuntelemista. Ryhmän harjoitusta on hauska seurata, siinä hengitys ja liike luovat rytmin ja yhtäkkiä koko ryhmää elää yhdessä keskittyneesti. Tällä kertaa ryhmän jäsenet heittävät keppiä toisilleen, yhdessä liikkuen, yhtäkkiä kepin heittelystä tulee hypnoottisen kaunista seurattavaa.

Tanssiryhmä Tsip
Tsip harjoittelee improvisaatiota Tanssiryhmä Tsip Kuva: Hannamari Luukkanen tanssiryhmä tsip

Miten tässä näkyy kansantanssi?
”Tanssija tunnistaa, kun mä teen määrätynlaisen pyörähdyksen, että tuo on tuota karjalaista tyyliä. Se voi olla niin hienovaraista, että sitä ei ulkopuolinen tunnista, mutta meidän ryhmä tunnistaa sisältä niitä asioita. Me tehdään joku asia, joka yhtäkkiä tulee sieltä perinteestä”, Tsip ryhmän jäsen Reetta-Kaisa Iles kertoo.

Mutta mitä kansantanssi on nykyään? Reetta-Kaisa löytää heti ainakin neljä erilaista kansantanssimuotoa: ”On kansantanssin harrastuskenttä, mä miellän nykyään yhtenä kansantanssina lavatanssit ja yks kansantanssin muoto on baaritanssiminen. Ja me taas tehdään kansantanssia ammattina, työnä.”

Kiinnostavaa onkin, että meiltä suomalaisilta puuttuu yhteinen pohja kansantanssille.

”Meillä ei oo mitään yhteistä semmosta tavallaan homogeenisesti koko kansan jaettavaa tanssia, vaan meillä on olemassa tietynlainen kansantanssiskene ja sitä ulkopuolelta katsova ryhmä. Ja se on just mielenkiintoinen asia, että jokaisella ei oo kokemusta kansantansseista, en tiiä pitäiskökään olla. Meillä ei oo tavallaan yhteistä kansantanssiperimää, jonka ansiosta liikkuisimme kaikki samalla tavoin.”, Tsuumin toinen taiteellinen johtaja Tuomas Juntunen pohtii.

”Sen tunnistaa, että Suomessa ei olla mitenkään kauheen ylpeitä omasta perinteestään. Jos meet sanomaan, että me käytetään tätä omaa kansanperinnettä, niin vastaus on, että mitä miks? Mut sekin on menossa musta ohi selkeesti”, Reetta kertoo kokemuksistaan.

Nämä tanssin ammattilaiset haluavatkin viedä perinnettä omalla tavallaan eteenpäin.

”Kyllä mäkin näen sen semmosena oman kulttuuriperinnön hyväksikäyttämisenä. Mut ei sen takia, että tätä pitäis erikseen säilyttää, ei se oo kiinnostavaa”, Reetta-Kaisa miettii.

”Semmonen luutunut kuvasto ei siinä kiinnosta, et kansantanssin pitäis olla jonkun tietyn näköistä,vaan, että se on väline tutkia jotain ajassa ja muutoksessa olevaa juttua, jossa on tunnistettavia elementtejä 100, 200, 300 vuoden sisältä”, Tuomas säestää.

tanssiryhmä tsip
tanssiryhmä tsip Kuva: Hannamari Luukkanen tanssiryhmä tsip

Disclaimer: Kirjoittaja harrastaa itsekin tanhuja ja kansanmusiikkia, joten artikkeli ei ollut millään muotoa objektiivinen.

Harrastan siis itsekin tuota lajia, joka saa yleensä varsin epäuskoisen vastaanoton. Miksi ihmeessä olen siis valinnut lajin, joka koetaan jäykäksi ja epäseksikkääksi? Ainakin eksoottisuuspisteitä, tuota yleisön huonosti tuntemasta harrastuksesta saa! Kansantanssit vievät mielestäni varsin helposti mukaansa ja yhdessä tanssimisen ilo tarttuu. Haastetta tansseissa riittää aivan kuten muissakin tanssilajeissa, oppimisen tie on loputon. Kaiken lisäksi Suomi on mahtava maa, josta löytyy keskenään hyvin erilaisia tanssiperinteitä. Idässä tanssittiin kiivaita katrilleja, lännessä taas taidokkaita polskia. Kaikkea näitä erilaisia tansseja yhdistellään meidänkin ryhmän koreografioissa. Tanhuihin kuuluvat myös polkat, valssit, jenkat ja humpat, joten voin siis myös brassailla lavatansseissa, jos sinne eksyy.

Lisää ohjelmasta

Kommentit
  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.