Hyppää pääsisältöön

Uskaltaisitko kokeilla kansantansseja?

tanssiteatteri Tsuumi lavalla
tanssiteatteri Tsuumi lavalla Kuva: Hannamari Luukkanen tanssiteatteri tsuumi lavalla

Suomalainen kansantanssi, tanhu herättää monissa epäluuloa, aivan turhaan! Omasta kulttuuriperimästämme voi olla aidosti ylpeä. Suomesta löytyy tanssiteattereita, joiden tanssijoilla on kansantanssitausta. Nämä ammattitanssijat tekevät mukaansatempaavaa taidetta, esityksissä voi käydä päivittämässä ennakkoluulojaan kansantanssista.

Uskaltaisitko kokeilla kansantanssia?

Vanha juttu, on jo kokeiltu
81% (242 ääntä)
Tottahan toki, kaikkea pitää kokeilla!
16% (47 ääntä)
En, mutta voisin uskaltaa sitä katsomaan
2% (6 ääntä)
En todellakaan, ennemmin omaa siskoa tai veljeä
1% (2 ääntä)
Ääniä yhteensä: 297

Katso tästä miten kävi kun Stradan Joonatan vietiin kansantanssien pyörteisiin vappuna.

Tanssiteatteri Tsuumi vie Kake Randelinista karjalaan

Tanssiteatteri Tsuumi on helsinkiläinen ryhmä, joka on toiminut 16 vuoden ajan. Tsuumi tekee varsin poikkitaiteellista tanssiteatteria, jossa kansantanssi näkyy tanssijoiden koulutuspohjassa.

”Me ollaan rosoa, juurevaa, arkaaisesta ponnistava ryhmä, joka tekee kuitenkin tässä päivässä olevaa tanssitaidetta lähtökohtaisesti”, kuvailee Tsuumin taiteellinen johtaja Reetta-Kaisa Iles ryhmän tyyliä.

”Ehkä vois sanoa niin, että alkuaikoina yritettiin uudistaa kansantanssia, mutta enää 10 vuoteen se ei oo onneks ollut tavoite, vaan on tehty siitä materiaalista mitä kulloinkin ihmisellä on sisässään”, jatkaa koreografi ja Tsuumin entinen taiteellinen johtaja Matti Paloniemi

Reetta-Kaisa Iles, Matti Paloniemi ja Stradan Joonatan Pitkänen
Stradan Joonatan Pitkänen tapasi vapputunnelmissa Reetta-Kaisa Ileksen ja Matti Paloniemen Reetta-Kaisa Iles, Matti Paloniemi ja Stradan Joonatan Pitkänen Kuva: Hannamari Luukkanen matti paloniemi ja stradan joonatan pitkänen

Perinteitä ei haluta pitää säilyttämisen pakosta esillä, vaan esitykset kasaantuvat niistä elementeistä, joista tekijät ovat innostuneita.

”Omien juurien arvostaminen, tajuaminen missä virrassa kulkee on tärkeetä ja toivottavasti se näkyy meidän teoksissa,” Reetta-Kaisa kuvailee omaa suhtautumista kansantanssiperinteeseen.

Tanssiteatteri Tsuumi Kaken bändinä
Kaken bänditreeneissä Tanssiteatteri Tsuumi Kaken bändinä Kuva: Hannamari Luukkanen tanssiteatteri tsuumi kaken bändinä

Tsuumi harjoittelee tällä hetkellä esitystä, joka kertoo Kake nimisestä yhtyeestä. Yhtye on hurmioitunut 80-luvun syntikkasaundeista ja iskelmämusiikista. Bändin haaveet ovat suuret, he suunnittelevat massiivista maailmankiertuetta, tosin sisäiset ristiriidat tuovat jännitettä yhtyeen matkaan.

Esitys on mielenkiintoinen sekoitus tanssia, teatteria ja musiikkia. Esiintyjät tanssivat, laulavat ja soittavat itse bändissä.

”Sitten voi olla, että mitä Kake Randelin ja kansantanssi tekevät yhdessä? Siinä on esimerkiksi flamencoon viittaavia asioita, mutta siinä on myös paljon suomalaiseen kansantanssiin viittaavia asioita, Nimenomaan rytmiikassa, rytmin käytössä ja kehon rytmissä siellä mennään tuonne karjalaisella alueelle, että sekin siellä sykkii”, kuvailee esityksen koreografi Matti.

Tanssiteatteri Tsuumin esitys
Kaken bändi ja "Kielletyt tunteet" Tanssiteatteri Tsuumin esitys Kuva: Hannamari Luukkanen tanssiteatteri tsuumin esitys

Tanssin perustana yhteinen kansantanssituntemus

Osa Tsuumin jäsenistä esiintyy myös Tsip-ryhmässä, johon kuuluu tanssijoita sekä kansanmuusikoita. Ryhmä tekee kokeellista improvisaatiota, jonka tarkoituksena on oppia toisten kuuntelemista. Ryhmän harjoitusta on hauska seurata, siinä hengitys ja liike luovat rytmin ja yhtäkkiä koko ryhmää elää yhdessä keskittyneesti. Tällä kertaa ryhmän jäsenet heittävät keppiä toisilleen, yhdessä liikkuen, yhtäkkiä kepin heittelystä tulee hypnoottisen kaunista seurattavaa.

Tanssiryhmä Tsip
Tsip harjoittelee improvisaatiota Tanssiryhmä Tsip Kuva: Hannamari Luukkanen tanssiryhmä tsip

Miten tässä näkyy kansantanssi?
”Tanssija tunnistaa, kun mä teen määrätynlaisen pyörähdyksen, että tuo on tuota karjalaista tyyliä. Se voi olla niin hienovaraista, että sitä ei ulkopuolinen tunnista, mutta meidän ryhmä tunnistaa sisältä niitä asioita. Me tehdään joku asia, joka yhtäkkiä tulee sieltä perinteestä”, Tsip ryhmän jäsen Reetta-Kaisa Iles kertoo.

Mutta mitä kansantanssi on nykyään? Reetta-Kaisa löytää heti ainakin neljä erilaista kansantanssimuotoa: ”On kansantanssin harrastuskenttä, mä miellän nykyään yhtenä kansantanssina lavatanssit ja yks kansantanssin muoto on baaritanssiminen. Ja me taas tehdään kansantanssia ammattina, työnä.”

Kiinnostavaa onkin, että meiltä suomalaisilta puuttuu yhteinen pohja kansantanssille.

”Meillä ei oo mitään yhteistä semmosta tavallaan homogeenisesti koko kansan jaettavaa tanssia, vaan meillä on olemassa tietynlainen kansantanssiskene ja sitä ulkopuolelta katsova ryhmä. Ja se on just mielenkiintoinen asia, että jokaisella ei oo kokemusta kansantansseista, en tiiä pitäiskökään olla. Meillä ei oo tavallaan yhteistä kansantanssiperimää, jonka ansiosta liikkuisimme kaikki samalla tavoin.”, Tsuumin toinen taiteellinen johtaja Tuomas Juntunen pohtii.

”Sen tunnistaa, että Suomessa ei olla mitenkään kauheen ylpeitä omasta perinteestään. Jos meet sanomaan, että me käytetään tätä omaa kansanperinnettä, niin vastaus on, että mitä miks? Mut sekin on menossa musta ohi selkeesti”, Reetta kertoo kokemuksistaan.

Nämä tanssin ammattilaiset haluavatkin viedä perinnettä omalla tavallaan eteenpäin.

”Kyllä mäkin näen sen semmosena oman kulttuuriperinnön hyväksikäyttämisenä. Mut ei sen takia, että tätä pitäis erikseen säilyttää, ei se oo kiinnostavaa”, Reetta-Kaisa miettii.

”Semmonen luutunut kuvasto ei siinä kiinnosta, et kansantanssin pitäis olla jonkun tietyn näköistä,vaan, että se on väline tutkia jotain ajassa ja muutoksessa olevaa juttua, jossa on tunnistettavia elementtejä 100, 200, 300 vuoden sisältä”, Tuomas säestää.

tanssiryhmä tsip
tanssiryhmä tsip Kuva: Hannamari Luukkanen tanssiryhmä tsip

Disclaimer: Kirjoittaja harrastaa itsekin tanhuja ja kansanmusiikkia, joten artikkeli ei ollut millään muotoa objektiivinen.

Harrastan siis itsekin tuota lajia, joka saa yleensä varsin epäuskoisen vastaanoton. Miksi ihmeessä olen siis valinnut lajin, joka koetaan jäykäksi ja epäseksikkääksi? Ainakin eksoottisuuspisteitä, tuota yleisön huonosti tuntemasta harrastuksesta saa! Kansantanssit vievät mielestäni varsin helposti mukaansa ja yhdessä tanssimisen ilo tarttuu. Haastetta tansseissa riittää aivan kuten muissakin tanssilajeissa, oppimisen tie on loputon. Kaiken lisäksi Suomi on mahtava maa, josta löytyy keskenään hyvin erilaisia tanssiperinteitä. Idässä tanssittiin kiivaita katrilleja, lännessä taas taidokkaita polskia. Kaikkea näitä erilaisia tansseja yhdistellään meidänkin ryhmän koreografioissa. Tanhuihin kuuluvat myös polkat, valssit, jenkat ja humpat, joten voin siis myös brassailla lavatansseissa, jos sinne eksyy.

Lisää ohjelmasta

  • Onko kirja kertakäyttö- vai kestokulutustuote?

    Kirjan lyhyt elinkaari huolestuttaa

    Moni kaltaiseni lukutoukka huomaa tilan loppuvan kirjahyllyissään. Viimeistään muuttolaatikoita raahatessa sadattelee vuosikymmenten aikana kertynyttä pölyistä ja painavaa kirjakokoelmaa. Jos päättää luopua rakkaista kirjoistaan, törmää toiseen pulmaan: kukaan ei halua ottaa kirjoja vastaan, tai ei ainakaan maksaa niistä. Kuinka jokin niin tärkeä ja arvostettu voi muuttua niin turhaksi ja arvottomaksi?

  • Arvoituksellisia muunnelmia on sujuva mutta sisäsiisti

    Kaksi miestä, yksi nainen ja sata salaisuutta.

    Éric-Emmanuel Schmittin Arvoituksellisia muunnelmia on kertomus kahdesta miehestä – ja juonen edetessä yhä enemmän eräästä erikoislaatuisesta naisesta. Viiden teatterin yhteistuotantona toteutettu tulkinta on sujuva ja viihdyttävä, mutta jää pintatasolle.

  • Suomalais-ugrilainen salaliitto

    Kaikki unkarilaiset eivät usko kielisukulaisuuteen

    Suomen ja unkarin kielet ovat todistetusti sukua toisilleen. Vahvasti elää kuitenkin myös käsitys, että teoria suomalais-ugrilaisten kielten sukulaisuudesta on salaliitto. Mihin ihmeeseen sellaisella väitteillä pyritään?

  • Mistä me tulimme?

    Suomi on aina ollut kansojen ja kulttuurien sulatusuuni

    Ennen kuin meistä tuli suomalaisia, olimme saamelaisia, hämäläisiä tai savolaisia. Suomi oli täynnä erilaisia etnisiä ryhmiä, jotka olivat saapuneet tänne eri aikoina ja eri suunnista.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Salon seudulla maa vajosi 1800-luvulla – ja vajoaa yhä

    Maamme-kirja 2017: Varsinais-Suomi

    Mikä on parasta Suomessa? Sen kertoo Sakari Topelius Maamme kirjassa: Valitaan kallio Ahvenanmaan saaristosta, rakentaja Pohjanmaalta, leipä Uudeltamaalta, voi Savonmaalta, omena Varsinais-Suomesta, hevonen Karjalasta, pellava Hämeenmaasta, rauta Satakunnasta, turkki Lapinmaasta – ja ystävä kaikista maakunnista. Toimittaja Jakke Holvas lähti maakuntiin etsimään Topeliuksen suosikkeja.

  • Elektroninen sarjakomputaattori ja kummitekoneistoja. Avaruusromua 24.9.2017

    Amiga-musiikkia, ite-oopperaa ja minimalismia

    Vuonna 1954 Teknillisessä korkeakoulussa alettiin rakentaa ensimmäistä suomalaista tietokonetta, elektronista sarjakomputaattoria. Vielä ei puhuttu tietokoneista, vaan matematiikkakoneista tai sähköaivoista. Sitten koitti 1980-luku ja alkoi tapahtua: MikroMikko, IBM PC, Atari, Commodore, Amiga, Apple, Tandy… Etenkin Commodore 64 ja saman valmistajan Amiga 500 olivat meillä valtavia menestyksiä. Niillä tehtiin musiikkia - ja tehdään edelleen. Avaruusromussa Amiga-musiikkia, ite-oopperaa, konstruktivismia, minimalismia ja kummitekoneistoja. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Onko kirja kertakäyttö- vai kestokulutustuote?

    Kirjan lyhyt elinkaari huolestuttaa

    Moni kaltaiseni lukutoukka huomaa tilan loppuvan kirjahyllyissään. Viimeistään muuttolaatikoita raahatessa sadattelee vuosikymmenten aikana kertynyttä pölyistä ja painavaa kirjakokoelmaa. Jos päättää luopua rakkaista kirjoistaan, törmää toiseen pulmaan: kukaan ei halua ottaa kirjoja vastaan, tai ei ainakaan maksaa niistä. Kuinka jokin niin tärkeä ja arvostettu voi muuttua niin turhaksi ja arvottomaksi?

  • "Kaikki taide käsittelee kuolemisen taitoa": The Reflecting Skinin ohjaaja lumosi katsojat ja kriitikot vuonna 1991

    Philip Ridleyn haastattelu R&A-festivaalilta 1991.

    "Philip Ridley mahdutti The Reflecting Skiniin kaikki alkukantaiset pelot ja sai aikaan yhden viime vuosikymmenien kauneimmista elokuvista." Näin kirjoitti silloisen Uuden Suomen elokuvatoimittaja Kati Sinisalo Rakkautta & Anarkiaa -festivaalin suuresta tapauksesta vuonna 1991. Loveen lankesivat niin kriitikot kuin yleisö. Teema julkaisee 14.9.1991 ilmestyneen ohjaajahaastattelun uusiksi R&A-festivaalin 30-vuotisjuhlan kunniaksi.

  • Arvoituksellisia muunnelmia on sujuva mutta sisäsiisti

    Kaksi miestä, yksi nainen ja sata salaisuutta.

    Éric-Emmanuel Schmittin Arvoituksellisia muunnelmia on kertomus kahdesta miehestä – ja juonen edetessä yhä enemmän eräästä erikoislaatuisesta naisesta. Viiden teatterin yhteistuotantona toteutettu tulkinta on sujuva ja viihdyttävä, mutta jää pintatasolle.

  • Väkivaltaa, seksiä ja suuria tunteita - 30 vuotta Rakkautta ja anarkiaa

    Jo 30 vuotta Rakkautta ja anarkiaa

    Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaali täyttää tänä vuonna komeat 30 vuotta. Tapahtuma on kestänyt 90-luvun alun ankarat lamavuodet, eikä myöskään esimerkiksi elokuvien nettikatselu ole vähentänyt festivaalin suosiota. Yle Teema onnittelee R & A -festivaalia ja näytämme synttärilahjana kolme Ylen elokuvaohjelmaa, joissa ollaan tietenkin festivaalin tunnelmissa.