Hyppää pääsisältöön

Uskaltaisitko kokeilla kansantansseja?

tanssiteatteri Tsuumi lavalla
tanssiteatteri Tsuumi lavalla Kuva: Hannamari Luukkanen tanssiteatteri tsuumi lavalla

Suomalainen kansantanssi, tanhu herättää monissa epäluuloa, aivan turhaan! Omasta kulttuuriperimästämme voi olla aidosti ylpeä. Suomesta löytyy tanssiteattereita, joiden tanssijoilla on kansantanssitausta. Nämä ammattitanssijat tekevät mukaansatempaavaa taidetta, esityksissä voi käydä päivittämässä ennakkoluulojaan kansantanssista.

Uskaltaisitko kokeilla kansantanssia?

Vanha juttu, on jo kokeiltu
81% (242 ääntä)
Tottahan toki, kaikkea pitää kokeilla!
16% (47 ääntä)
En, mutta voisin uskaltaa sitä katsomaan
2% (6 ääntä)
En todellakaan, ennemmin omaa siskoa tai veljeä
1% (2 ääntä)
Ääniä yhteensä: 297

Katso tästä miten kävi kun Stradan Joonatan vietiin kansantanssien pyörteisiin vappuna.

Tanssiteatteri Tsuumi vie Kake Randelinista karjalaan

Tanssiteatteri Tsuumi on helsinkiläinen ryhmä, joka on toiminut 16 vuoden ajan. Tsuumi tekee varsin poikkitaiteellista tanssiteatteria, jossa kansantanssi näkyy tanssijoiden koulutuspohjassa.

”Me ollaan rosoa, juurevaa, arkaaisesta ponnistava ryhmä, joka tekee kuitenkin tässä päivässä olevaa tanssitaidetta lähtökohtaisesti”, kuvailee Tsuumin taiteellinen johtaja Reetta-Kaisa Iles ryhmän tyyliä.

”Ehkä vois sanoa niin, että alkuaikoina yritettiin uudistaa kansantanssia, mutta enää 10 vuoteen se ei oo onneks ollut tavoite, vaan on tehty siitä materiaalista mitä kulloinkin ihmisellä on sisässään”, jatkaa koreografi ja Tsuumin entinen taiteellinen johtaja Matti Paloniemi

Reetta-Kaisa Iles, Matti Paloniemi ja Stradan Joonatan Pitkänen
Stradan Joonatan Pitkänen tapasi vapputunnelmissa Reetta-Kaisa Ileksen ja Matti Paloniemen Reetta-Kaisa Iles, Matti Paloniemi ja Stradan Joonatan Pitkänen Kuva: Hannamari Luukkanen matti paloniemi ja stradan joonatan pitkänen

Perinteitä ei haluta pitää säilyttämisen pakosta esillä, vaan esitykset kasaantuvat niistä elementeistä, joista tekijät ovat innostuneita.

”Omien juurien arvostaminen, tajuaminen missä virrassa kulkee on tärkeetä ja toivottavasti se näkyy meidän teoksissa,” Reetta-Kaisa kuvailee omaa suhtautumista kansantanssiperinteeseen.

Tanssiteatteri Tsuumi Kaken bändinä
Kaken bänditreeneissä Tanssiteatteri Tsuumi Kaken bändinä Kuva: Hannamari Luukkanen tanssiteatteri tsuumi kaken bändinä

Tsuumi harjoittelee tällä hetkellä esitystä, joka kertoo Kake nimisestä yhtyeestä. Yhtye on hurmioitunut 80-luvun syntikkasaundeista ja iskelmämusiikista. Bändin haaveet ovat suuret, he suunnittelevat massiivista maailmankiertuetta, tosin sisäiset ristiriidat tuovat jännitettä yhtyeen matkaan.

Esitys on mielenkiintoinen sekoitus tanssia, teatteria ja musiikkia. Esiintyjät tanssivat, laulavat ja soittavat itse bändissä.

”Sitten voi olla, että mitä Kake Randelin ja kansantanssi tekevät yhdessä? Siinä on esimerkiksi flamencoon viittaavia asioita, mutta siinä on myös paljon suomalaiseen kansantanssiin viittaavia asioita, Nimenomaan rytmiikassa, rytmin käytössä ja kehon rytmissä siellä mennään tuonne karjalaisella alueelle, että sekin siellä sykkii”, kuvailee esityksen koreografi Matti.

Tanssiteatteri Tsuumin esitys
Kaken bändi ja "Kielletyt tunteet" Tanssiteatteri Tsuumin esitys Kuva: Hannamari Luukkanen tanssiteatteri tsuumin esitys

Tanssin perustana yhteinen kansantanssituntemus

Osa Tsuumin jäsenistä esiintyy myös Tsip-ryhmässä, johon kuuluu tanssijoita sekä kansanmuusikoita. Ryhmä tekee kokeellista improvisaatiota, jonka tarkoituksena on oppia toisten kuuntelemista. Ryhmän harjoitusta on hauska seurata, siinä hengitys ja liike luovat rytmin ja yhtäkkiä koko ryhmää elää yhdessä keskittyneesti. Tällä kertaa ryhmän jäsenet heittävät keppiä toisilleen, yhdessä liikkuen, yhtäkkiä kepin heittelystä tulee hypnoottisen kaunista seurattavaa.

Tanssiryhmä Tsip
Tsip harjoittelee improvisaatiota Tanssiryhmä Tsip Kuva: Hannamari Luukkanen tanssiryhmä tsip

Miten tässä näkyy kansantanssi?
”Tanssija tunnistaa, kun mä teen määrätynlaisen pyörähdyksen, että tuo on tuota karjalaista tyyliä. Se voi olla niin hienovaraista, että sitä ei ulkopuolinen tunnista, mutta meidän ryhmä tunnistaa sisältä niitä asioita. Me tehdään joku asia, joka yhtäkkiä tulee sieltä perinteestä”, Tsip ryhmän jäsen Reetta-Kaisa Iles kertoo.

Mutta mitä kansantanssi on nykyään? Reetta-Kaisa löytää heti ainakin neljä erilaista kansantanssimuotoa: ”On kansantanssin harrastuskenttä, mä miellän nykyään yhtenä kansantanssina lavatanssit ja yks kansantanssin muoto on baaritanssiminen. Ja me taas tehdään kansantanssia ammattina, työnä.”

Kiinnostavaa onkin, että meiltä suomalaisilta puuttuu yhteinen pohja kansantanssille.

”Meillä ei oo mitään yhteistä semmosta tavallaan homogeenisesti koko kansan jaettavaa tanssia, vaan meillä on olemassa tietynlainen kansantanssiskene ja sitä ulkopuolelta katsova ryhmä. Ja se on just mielenkiintoinen asia, että jokaisella ei oo kokemusta kansantansseista, en tiiä pitäiskökään olla. Meillä ei oo tavallaan yhteistä kansantanssiperimää, jonka ansiosta liikkuisimme kaikki samalla tavoin.”, Tsuumin toinen taiteellinen johtaja Tuomas Juntunen pohtii.

”Sen tunnistaa, että Suomessa ei olla mitenkään kauheen ylpeitä omasta perinteestään. Jos meet sanomaan, että me käytetään tätä omaa kansanperinnettä, niin vastaus on, että mitä miks? Mut sekin on menossa musta ohi selkeesti”, Reetta kertoo kokemuksistaan.

Nämä tanssin ammattilaiset haluavatkin viedä perinnettä omalla tavallaan eteenpäin.

”Kyllä mäkin näen sen semmosena oman kulttuuriperinnön hyväksikäyttämisenä. Mut ei sen takia, että tätä pitäis erikseen säilyttää, ei se oo kiinnostavaa”, Reetta-Kaisa miettii.

”Semmonen luutunut kuvasto ei siinä kiinnosta, et kansantanssin pitäis olla jonkun tietyn näköistä,vaan, että se on väline tutkia jotain ajassa ja muutoksessa olevaa juttua, jossa on tunnistettavia elementtejä 100, 200, 300 vuoden sisältä”, Tuomas säestää.

tanssiryhmä tsip
tanssiryhmä tsip Kuva: Hannamari Luukkanen tanssiryhmä tsip

Disclaimer: Kirjoittaja harrastaa itsekin tanhuja ja kansanmusiikkia, joten artikkeli ei ollut millään muotoa objektiivinen.

Harrastan siis itsekin tuota lajia, joka saa yleensä varsin epäuskoisen vastaanoton. Miksi ihmeessä olen siis valinnut lajin, joka koetaan jäykäksi ja epäseksikkääksi? Ainakin eksoottisuuspisteitä, tuota yleisön huonosti tuntemasta harrastuksesta saa! Kansantanssit vievät mielestäni varsin helposti mukaansa ja yhdessä tanssimisen ilo tarttuu. Haastetta tansseissa riittää aivan kuten muissakin tanssilajeissa, oppimisen tie on loputon. Kaiken lisäksi Suomi on mahtava maa, josta löytyy keskenään hyvin erilaisia tanssiperinteitä. Idässä tanssittiin kiivaita katrilleja, lännessä taas taidokkaita polskia. Kaikkea näitä erilaisia tansseja yhdistellään meidänkin ryhmän koreografioissa. Tanhuihin kuuluvat myös polkat, valssit, jenkat ja humpat, joten voin siis myös brassailla lavatansseissa, jos sinne eksyy.

Lisää ohjelmasta

  • Apua olympialaisten vieroitusoireisiin

    Aristoteleen kantapään urheiluaiheisia ohjelmia

    Urheilu-uutiset ja -selostukset tuottavat Aristoteleen kantapää -ohjelman kuuntelijoille jatkuvasti hupia ja kielikorvan särähtelyä. Liekö syynä toimittajien kiire, vai aiheuttaako suoritusten herättämä tunnekuohu kompurointia ilmaisussa?

  • Itsenäistyvän Viron ja Suomen ystävyys punnittiin villeinä vuosina

    Rodeo -elokuva avaa Viron itsenäistymisen ajan kulisseja

    Mitä tapahtui kulissien takana Viron itsenäistymisen aikana, romanttisella 90-luvulla, jolloin vapaus alkoi häämöttää ja sitten valkeni? Millainen oli henkilökemioiden merkitys Viron ja Suomen välisissä suhteissa? Mitä Suomessa ajateltiin Mart Laarin nuoren hallituksen hulluista ratkaisuista? Maanantaina 19.2. Yle TV1:llä palataan Viron villeihin vuosiin.

  • Samasta muotista

    Univormu yhdistää kantajat, ja erottaa heidät muista

    Univormu tarkoittaa yhdenmukaista. Sanasta tulee ensimmäiseksi mieleen armeija ja sotilaat. Yhtenäistä pukeutumista esiintyy kuitenkin monissa ammateissa, laitoksissa ja viroissa. Armeijan, poliisin ja palokunnan asujen on ensisijaisesti tarkoitus lisätä käyttäjien turvallisuutta ja mukavuutta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Apua olympialaisten vieroitusoireisiin

    Aristoteleen kantapään urheiluaiheisia ohjelmia

    Urheilu-uutiset ja -selostukset tuottavat Aristoteleen kantapää -ohjelman kuuntelijoille jatkuvasti hupia ja kielikorvan särähtelyä. Liekö syynä toimittajien kiire, vai aiheuttaako suoritusten herättämä tunnekuohu kompurointia ilmaisussa?

  • Musiikki on elokuvan runollinen elementti. Avaruusromua 25.2.2018

    Avaruusromussa kuvallista musiikkia, elokuvasta ja muualta.

    Jos minä en olisi elokuvaohjaaja, minä tahtoisin olla elokuvamusiikin säveltäjä. Näin kerrotaan Steven Spielbergin sanoneen. Elokuvaohjaajat ymmärtävät, mikä on musiikin merkitys elokuvassa. Andrei Tarkovski puhui musiikista elokuvan runollisena elementtinä. Avaruusromussa kuvallista musiikkia, elokuvasta ja muualta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Viro 100 vuotta Teemalla

    Juhlaohjelmia Viron itsenäisyyspäivän viikolla

    Lauantaina 24.2.2018 vietetään Viron tasavallan satavuotisjuhlaa. Viro 100 -ohjelmia nähdään Teemalla torstaista sunnuntaihin 22.–25.2.

  • Katriina Huttunen: Hautausmaa on kotini

    Itsemurhan tehneen äiti käy hautausmaalla päivittäin.

    Helsingin Hietaniemessä on Suomen tunnetuin hautausmaa, joka on täynnä taidetta ja kuolleita merkkihenkilöitä. Suomentaja Katriina Huttunen käy siellä päivittäin. Hänen on pakko. Hautausmaa on hänen itsemurhan tehneen tyttärensä viimeinen leposija. Tämä essee on uskonnottoman ihmisen yritys levittää hautausmaan ilosanomaa.

  • Tutkimusmatkoja idän maisemiin. Avaruusromua 18.2.2018

    Myös miniatyyrisävellyksiä ja dub-kokeilua

    Suomalainen tutkimusmatkailija ja kielitieteilijä Gustav John Ramstedt teki 1900-luvun alussa seitsemän tutkimusmatkaa Siperiaan, Keski-Aasiaan ja Mongoliaan. Elokuvantekijät Martti Kaartinen ja Niklas Kullström reissasivat G.J. Ramstedtin jalanjäljillä. Näin syntyi elokuva Eastern Memories, johon säveltäjä ja tuottaja Rasmus Hedlund teki musiikin. Avaruusromussa myös miniatyyrisävellyksiä, dub-henkistä kokeilua sekä abstraktia äänimaisemaa. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Big Star: Nothing Can Hurt Me

    Dokumentti parhaasta bändistä joka ei koskaan menestynyt.

    Rakkaudella tehty pitkä dokumenttielokuva memphisiläisestä popyhtyeestä, josta piti tulla 1970-luvulla maailmankuulu mutta josta tulikin kulttibändien kulttibändi – muusikkojen, kriitikkojen ja asianharrastajien kiihkeän fanituksen kohde. Big Star oli "hienoin yhtye joka ei koskaan menestynyt".

  • Itsenäistyvän Viron ja Suomen ystävyys punnittiin villeinä vuosina

    Rodeo -elokuva avaa Viron itsenäistymisen ajan kulisseja

    Mitä tapahtui kulissien takana Viron itsenäistymisen aikana, romanttisella 90-luvulla, jolloin vapaus alkoi häämöttää ja sitten valkeni? Millainen oli henkilökemioiden merkitys Viron ja Suomen välisissä suhteissa? Mitä Suomessa ajateltiin Mart Laarin nuoren hallituksen hulluista ratkaisuista? Maanantaina 19.2. Yle TV1:llä palataan Viron villeihin vuosiin.

  • Samasta muotista

    Univormu yhdistää kantajat, ja erottaa heidät muista

    Univormu tarkoittaa yhdenmukaista. Sanasta tulee ensimmäiseksi mieleen armeija ja sotilaat. Yhtenäistä pukeutumista esiintyy kuitenkin monissa ammateissa, laitoksissa ja viroissa. Armeijan, poliisin ja palokunnan asujen on ensisijaisesti tarkoitus lisätä käyttäjien turvallisuutta ja mukavuutta.