Hyppää pääsisältöön

Voiko hypnoosin avulla selvittää murhia?

Lars Kepler Stradassa
Lars Kepler Stradassa Kuva: Marc Helfer lars kepler

Voiko hypnoosin avulla selvittää murhia tai jopa tehdä murhan? Lars Keplerin dekkareissa murhia selvitetään hypnoosin avulla. Psykiatri Hannu Lauerma kommentoi hypnoosin käyttöä rikostutkimuksessa Stradan pyynnöstä.

Ruotsalaispariskunta Alexandra ja Alexander Ahndoril kirjoittaa yhdessä taiteilijanimellä Lars Kepler. He kävivät Helsingissä esittelemässä viimeisintä teostaan Vainooja. Keplerin valtavan suositut dekkarit vilisevät äärimmäisen raakoja veritekoja. Uhrien veri roiskuu miltei lukijan silmille.

”Emme pyri tekemään väkivallasta kaunista emmekä romanttista.Väkivalta on kauheaa ja kirjoissamme se on ihan yhtä kauheaa. Meiltä kysytään usein väkivallasta, mutta kirjoittamisessamme on optimismia. Kirja alkaa kaaoksesta, murhasta, jossa veri roiskuu, mutta se päättyy aina järjestykseen. Tappaja pysäytetään, kun saadaan vastauksia. Tarinamme näyttävät aina jännitysromaaneilta, mutta pinnan alta löytyy psykologinen trilleri. Vainoojassakin on veitsiä ja erittäin hankala tappaja. On siinä vertakin”, kertovat Alexandra ja Alexander Ahndoril.

Lars Keplerin dekkari Vainooja
Lars Keplerin dekkari Vainooja Kuva: Tammi vainooja

Vainooja kertoo sarjamurhaajasta, joka ensin kuvaa salaa naisuhreistaan intiimejä videoita YouTubeen ja murhaa naiset sitten mitä raaimmin tavoin. Poliisi kutsuu hätiin psykiatri Erik Maria Barkin, joka on lukijoille tuttu jo Keplerin esikoisteoksesta Hypnotisoija. Barkin erikoisalaa on hoitaa psyykkisistä traumoista kärsiviä potilaita hypnoosin keinoin. Miksi hypnoosi kiinnostaa Lars Kepleriä?

“Meillä on sisäpiirin tietoa hypnoosista, koska isoveljeni työskentelee hypnotisoijana. Me siis tiedämme hypnoosista paljon, ja se on kiintoisa aihe, koska kaikkialla maailmassa
poliisi käyttää sitä joskus kuulustellessaan todistajia. Ihmisten mieleen yritetään palauttaa asioita, joita he eivät järkytyksen tai pelon takia muista”, selittää Alexander Ahndoril.

Uhrien veri roiskuu miltei lukijan silmille.

Psykiatri Hannu Lauerma työskentelee muun muassa vankiloissa ja on poliisitutkinnan yhteydessä turvautunut myös hypnoosiin. Menetelmästä on usein hyötyä, mutta oikeudenkäynnin todisteeksi hypnoosin avulla saadut tiedot eivät kelpaa. Hypnotisoijankin on joskus vaikea erottaa toisistaan potilaan aitoja ja vääriä muistikuvia.

”Muistikuva ei ole oikeudessa pätevä todiste, vaan se ohjaa esitutkintaa. Jos esimerkiksi tiedämme etta todennäköistä murhaajaa on kuljettanut auto, joka on nähty vaikka metsätiellä vilaukselta, mutta todistaja ei muista minkälainen auto se on, niin parhaassa tapauksessa hypnoosin avulla saadaan tietoa automerkistä, väristä ja harvinaisissa tapauksissa jopa rekesterinumerosta. Se rajaa ja suuntaa esitutkintaa. Sen jälkeen selvitetään, onko mahdollista, että autorekesteristä löytyvä auto olisi paikalla ollut. Eli hypnoosi on esitutkinnan suuntamisen menetelmä ei todiste”, sanoo Lauerma.

elokuvakansi, hypnotisoija, kepler lars
elokuvakansi, hypnotisoija, kepler lars Kuva: Kustannusosakeyhtiš Tammi elokuvakansi

Pystyykö hypnotisoija manipuloida potilaan persoonallisuutta tai saada tämän tekemään asioita vasten tahtoaan? Voiko hypnoosipotilaan suggeroida murhaamaan ihmisen?

”Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että ei. Se edellyttää pitkäaikaista työskentelyä ja halukkuutta. Ihminen harvoin tekee mitään oman etiikkansa ja moraalinsa vastaista, vaikka hänelle annettaisiinkin suggestioita. Mutta pitkäaikaisessa kontaktissa tai leiriolosuhteissa on mahdollista luoda ihmiselle sellaisia mielikuvia että ne ohittavat hänen normaalin moraalinsa, niin että hänet saadaan esimerkiksi uskomaan henkirikoksen oikeutukseen. Se ei ole täysin mahdotonta, mutta se on harvinaista”, väittää psykiatri.

Ihminen harvoin tekee mitään oman etiikkansa ja moraalinsa vastaista, vaikka hänelle annettaisiinkin suggestioita. Mutta pitkäaikaisessa kontaktissa tai leiriolosuhteissa on mahdollista luoda ihmiselle sellaisia mielikuvia että ne ohittavat hänen normaalin moraalinsa, niin että hänet saadaan esimerkiksi uskomaan henkirikoksen oikeutukseen. Se ei ole täysin mahdotonta, mutta se on harvinaista.― Hannu Lauerma

Alexander ja Alexandra Ahndoril opiskelevat jokaista kirjaansa varten rikospoliisin ja oikeuslääkärien käyttämiä tekniikoita. Hypnoosista kirjoittaakseen Alexander luki aiheesta kaiken mitä käsiinsä sai, ja kävi lisäksi itsekin hypnotisoitavana. Hänelle kokemus oli hauska, mutta Alexandra ei halunnut moiseen ryhtyä.

”En ikinä halua tulla hypnotisoiduksi! Alexander on kokenut sen, mutta minä olen kontrollifriikki. Pelkään kai, etten koskaan enää heräisi. Olen nähnyt hänen veljensä hypnotisoivan ihmisiä, ja se on hyvin kummallista. Näyttää kuin ihminen nukkuisi, mutta hän alkaakin totella jotakuta. Suhtaudun hypnotisointiin hyvin kaksijakoisesti”, sanoo Alexandra.

Vainooja-teostaan varten kirjailijapariskunta etsi tietoja pakkomielteisistä ahdistelijoista.

”Vainoaminen on suuri ongelma Ruotsissa. Me olemme tietenkin tutkineet aihetta paljon. Yhdeksän prosenttia ruotsalaisista on joskus ollut vainoojan kohteena. Vainoojat muistuttavat
profiililtaan sarjamurhaajia, koska He ovat riippuvaisia vainoamisesta. He pyrkivät saamaan teostaan aina vain isompaa tyydytystä, joten haluavat koko ajan lähemmäs ja lopulta uhrin kotiin. Kaikki alkaa aina jonkinlaisesta rakkaudentunteesta, mutta se voi milloin vain muuttua väkivallaksi”, selittävät Alexandra ja Alexander.

Kirjailijapariskunnalla on kolme tytärtä. Saavatko he lukea Lars Keplerin kirjoja?

”Eivät. He ovat liian nuoria. He haluaisivat, mutta ei... Olemme sanoneet, että aikaisintaan 15-vuotiaana. Olisi liian rankkaa heille, että äiti ja isä kirjoittavat tällaista. Onneksi nämä kirjat kirjoittaa Lars Kepler”, sanoo pari.

Teksti : Marc Helfer

Kommentit
  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri