Hyppää pääsisältöön

Yhteiskuntasopimuksella haettiin konsensusta lama-Suomeen

Esko Ahon hallitus käynnisti vuonna 1991 neuvottelut uuden yhteiskuntasopimuksen saamiseksi Suomeen. Sopimuksen tarkoituksena oli parantaa maan taloutta ja ehkäistä työttömyyttä. Sopimusneuvotteluissa oli kolme osapuolta: palkansaajat, työnantajat sekä hallitus, joka edusti kansanvaltaa. Sopimusta ei kuitenkaan saatu aikaiseksi. Jopa sopimusehdotelman konkreettinen sisältö jäi monille epäselväksi.

Yhteiskuntasopimuksen juuret ovat 1700-luvulla. Valistusajan ranskalaiskirjailija Jean-Jacques Rousseau käytti termiä kirjassaan Yhteiskuntasopimukset. Yhteiskuntasopimuksen ideana on, että ihmiset solmivat keskenään yhteisesti sovitun sopimuksen, sitoutuvat noudattamaan sitä ja muodostavat näin valtion. Sopimukseen on kirjattu kansalaisten ja valtion oikeudet sekä niiden velvollisuudet toisilleen.

Lähdemme siitä, että luodaan mekanismit, joilla varmistetaan, että kustannusten alentaminen menee hintoihin ja elinkustannukset voisivat kehittyä hyvin maltillisesti, osittain alentua.― Esko Aho, pääministeri

Lama-Suomessa yhteiskuntasopimus nousi päivittäispolitiikkaan, kun Keskustan Esko Ahon johtama hallitus pyrki vuonna 1991 solmimaan Suomeen uuden sellaisen. Komealta, eräänlaiselta ”ylisopimukselta” kalskahtavan, uuden sopimuksen neuvottelut keskittyivät kuitenkin vain kansantalouteen. Neuvotteluiden ongelmakohdat olivat palkka- ja hinnoittelupoliittisia. Etenkin eri leikkaustoimien ja alennusten toteuttamisjärjestyksestä oltiin erimielisiä.

Ahon hallituksen tavoitteena oli ennen kaikkea saada aikaiseksi päätös sopimuspalkkojen, maataloustulojen ja puun hinnan alentamisesta, muiden hintojen jäädyttämisestä sekä verotulojen korottamisesta.

Pääministeri Ahon mukaan sopimuksen tärkein anti olisi työttömyyden ehkäiseminen. Ydinkysymyksenä oli kuitenkin ihmisten elinkustannustason alentaminen. Pääministeri painotti myös verovarojen investointeja rakentamiseen sekä työvoiman koulutukseen.

Jos yhteiskuntasopimuksella tarkoitetaan vain ansiotason leikkaamista, työttömyysturvan leikkaamista, pakkolomia, niin ei se luo mitään oikeudenmukaista perustaa yhteiskuntasopimukselle.― Lauri Ihalainen, puheenjohtaja SAK

Ensimmäinen Ahon ja valtiovarainministeri Iiro Viinasen hallituksen neuvottelupöytään kutsumista osapuolista olivat työntekijöitä edustavat ammattiyhdistysliikkeet. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestön puheenjohtaja Lauri Ihalainen kokosi eri etupiirit yhteen, mutta kaikkia tahoja miellyttävän sopimuksen syntyminen oli kinkkisempi juttu. Palkansaajajärjestöt kun ehtivät jo etukäteen julkisesti kieltäytyä kajoamasta yhteiskuntasopimukseen.

Kuten Aho, näki Ihalainenkin henkilökohtaisesti sopimuksen tärkeimpänä antina sen mahdollisuuden katkaista kiihtyvä työttömyyskierre Suomessa. Parhaana keinona kansalaisten hyvinvoinnille Ihalainen taas näki hintojen alentamisen, esimerkiksi veropolitiikalla.

Ehkä meillä on vähän eri käsityksiä siitä, kumpi tulee ensin, kana vai muna.― Esko Aho

Ahon ja Ihalaisen voidaan todeta olleen ainakin sopimusneuvotteluiden alussa varsin samoilla linjoilla. Sopimuksen mahdollista onnistumista ei pidettykään ensialkuun täysin tavattomana.

Sopimus ei kuitenkaan ollut kahden kauppa. Kolmantena osapuolena neuvotteluissa olivat työnantajat. Suomen Työnantajain Keskusliitto ja Teollisuuden Keskusliitto totesivat melko pian neuvotteluiden alettua, etteivät voineet lähteä mukaan yhteiskuntasopimukseen, ellei teollisuuden kilpailukykyä ensin parannettaisi.

Emme voi luvata mitään hintojen laskua, jos aiomme taata edes välttävän työllisyyden kaupan kannalta.― Eero Kinnunen, varapääjohtaja Kesko

Liitot vaativat, että yritysten palkkamenoja pienennettäisiin 10 prosenttia, jolloin hintoja voitaisiin vastavuoroisesti alentaa 5 prosenttia. Työntekijät eivät hyväksyneet ehtoja ja neuvottelut alkoivat polkea paikoillaan.

Lopulta sopimuksesta ei syntynyt lasta eikä oikein sitä toistakaan. Jo sopimusehdotelman konkreettinen sisältö jäi rivikansalaisille ja kabinettien ulkopuolelle jätetyille epäselväksi. Lisäksi monet sopimuksen keskeisistä oletuksista eivät juuri kestäneet kriittistä tarkastelua.

Kommentit
  • Möttönen ja Vehtaaja ratkovat Tehtäviä isolla T:llä

    Raija Orasen lastenkuunnelmasarja nyt pysyvästi Areenassa.

    Raija Oranen on urallaan kirjoittanut niin romaaneja, lastenkirjoja, novelleja kuin elokuva- ja televisokäsikirjoituksia. Hänen esikoislastenkirjansa Möttönen ja vehtaaja ilmestyi vuonna 1979 ja siitä tehtiin samaisena vuonna Ylelle radiokuunnelma. Lukijoina toimivat Jyrki Kovaleff, Aune Lind, Seppo Kolehmainen sekä Lea Pennanen-Mattila.

  • Pullantuoksuinen Hannes vaiko bensankatkuinen Sulo? Testaa, kuka tv-sarjojemme isähahmoista olet!

    Elävän arkiston leikkimielinen isyystesti.

    Oletko isänä Kotikadun Hannes vaiko Rintamäkeläisten Antti? Tai vaikkapa Kyllä isä osaa -sarjan isä? Se selviää tekemällä Elävän arkiston leikkimielisen isyystestin: valitse vastauksista vaihtoehto, joka kuvaa itseäsi parhaiten. Halutessasi voit toki myös selvittää, ketä suomalaista draamaisää oma isäsi muistuttaa. Onnea matkaan!

  • Venäläisen kirjanpitäjän traaginen kuolema käynnisti pitkän ketjun – Likaisen rahan liikkeitä etsitään eurooppalaisista pankeista

    Rahanpesuepäilyjä myös Suomessa toimivissa pankeissa.

    Eurooppalaiset pankit ovat joutuneet viime vuosina useiden rahanpesuepäilyjen kohteeksi. Viimeksi esillä on ollut Danske Bankin sekä Nordean epäillyt yhteydet rikollisen venäläisen rahan pesuoperaatioihin. Yksi epäilty rikollisen rahan lähde liittyy Sergei Magnitskin traagiseen tapaukseen. Ulkolinja kertoi tutkintavankeudessa epäselvissä oloissa kuolleen moskovalaisen kirjanpitäjän kohtalosta ohjelmassa Kuollut mies tuomiolla vuonna 2013.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto