Hyppää pääsisältöön

Miehuuskoe ja sukupolvien kuilu

Dustin Hoffman ja Anne Bancroft elokuvassa Miehuuskoe
Dustin Hoffman ja Anne Bancroft elokuvassa Miehuuskoe let my people go! teeman elokuvat,Teemalauantai

Miehuuskokeen (The Graduate, 1967) suuri menestys 60-luvun lopulla toi esiin sellaisiakin näkemyksiä, että tämä Mike Nicholsin ohjaama, Buck Henryn ( alunp. Henry Zuckerman, s. 1930) ja Calder Willinghamin (1922-1995) käsikirjoittama elokuva on päiväperho ja aikansa lapsi. Epäiltiin, että sen muodikkaat elementit, kuten ranskalaisesta uudesta aallosta ajoin lainaileva kuvakieli ja eurooppalaisesta seksuaalisesta vapaamielisyydestä enemmänkin omaksunut elämänasenne, ja etenkin ”vesitettyä folkia” tarjonnut lauluduo Simon & Garfunkel eivät olleet kestävää amerikkalaista kulttuuria.

Sukupolvikysymys on Miehuuskokeen kohdalla niin olennainen, että ennen kuin elokuvan katsoo vuonna 2015, on tekijöiden taustaa sitä ennen syytä hieman penkoa. Yhteiskunnalliset muutokset ja komedian kyky rekisteröidä ajan henkeä kulkevat mukana aikajanalla. Filmiryhmässä aiheesta keskustelevat media- ja elokuvatutkija Outi Hakola ja Filmihullun päätoimittaja Lauri Timonen, jotka ovat syntyneet paljon Miehuuskokeen jälkeen ja voivat sikäli puhua tästä kuusikymmenlukulaisuuden eräänlaisesta ikonielokuvasta vapaasti.

Elokuvan ohjaaja Mike Nichols (synt. Michael Igor Peschkowsky 1931 Berliini, Saksa –2014 New York) oli elokuvaurallaan myös tuottaja ja käsikirjoittaja, jolla oli merkittävä ura myös teatterissa. Nichols syntyi saksalais-venäläiseen juutalaisperheeseen, joka pakeni vuonna 1939 Yhdysvaltoihin.

Monien juutalaisemigranttien lailla Mike Nichols päätyi showbisnekseen. 50-luvun lopulla Nichols ja juutalaisen näyttelijäpariskunnan tytär Elaine May (o.s. Elaine Berlin, s. 1932 Philadelphia) perustivat komediaduon, jonka sketsejä kannattaa kaivella Youtubesta.

Herkullinen on esimerkiksi oheinen klippi vuoden 1959 Emmy-gaalasta, jossa varapresidentti Richard Nixon juontaa Elaine Mayn sisään. May ylistää ensin televisiossa tehtävää hienoa työtä, mutta toteaa sitten kuivasti, että erityisen paljon siellä kuitenkin tehdään roskaa. Sitten hän jakaa palkinnon täydellisestä keskinkertaisuudesta (Total Mediocrity Award) Mike Nicholsin esittämälle hahmolle. Nichols toteaa, että kyllä, minua on houkuteltu tekemään laatua, mutta olen pysytellyt tiukkana ja vastannut vain rahan kutsuun.

Vuonna 1960 John Kennedyn (1917-1963) voitettua presidentinvaalit parivaljakko päätti lopettaa komediahommat, sillä niin kuin May totesi, homma oli turhaa. Valkoisessa talossa oli tapahtunut seisminen muutos eikä ollut enää relevanttia nauraa Eisenhowerin ajan takakireydelle. May siirtyi elokuvakäsikirjoittajaksi. Nicholsin ja Mayn yhteistyö toteutui vuosikymmeniä myöhemmin Nicholsin ohjaamissa ja Mayn kirjoittamissa elokuvissa Lainahöyhenissä (The Birdcage, 1996) ja Päävärit (Primary Colors, 1998).

Nichols meni ensin teatteriin, jossa ohjasi menestyksellä Neil Simonin (s. 1927 New York) kirjoittamia näytelmiä, mm. Barefoot in the Park ja The Odd Couple. Jälkimmäinen, suom. nimellä Parittomat kaverukset, poiki lukuisia versioita näyttämölle, televisioon ja valkokankaalle, jossa tunnetuimpina parittomina kaveruksina seikkailivat Walter Matthau (1920-2000) ja Jack Lemmon (1925-2001). Näyttämömenestyksestä kertoo hyvin se, että jo ennen Miehuuskoetta Nichols ehti voittaa Grammyn ja Emmyn.

Nicholsin ensimmäinen ohjaustyö oli Elizabeth Taylorin (1932-2011) ja Richard Burtonin (1925-1984) tähdittämä elokuvasovitus Kuka pelkää Virginia Woolfia? Edward Albeen (s. 1928) näytelmästä. 13 Oscar-ehdokkuutta tekivät Nicholsista amerikkalaisen elokuvan suuren lupauksen. Ja sitten tuli Miehuuskoe, elokuva, jonka tekeminen maksoi 3 miljoonaa dollaria ja tuotti jo puolessa vuodessa 35 miljoonaa.

Elokuvan tarina on eräänlainen kolmiodraama, jonka kolmion muodostavat poikuutensa menettävä Benjamin Braddock, jota esittää Dustin Hoffman (s. 1937).

Aikuista naista eli nykyisin kenties puumaksi kutsuttavaa Mrs. Robinsonia esittää Anne Bancroft (alunp. Anna Maria Louisa Italiano, 1931-2005) ja hänen tytärtään, Benin lailla viatonta opiskelijatyttöä Elainea Katharine Ross (s. 1940).

Toinen Elaine, Elaine May tekee elokuvassa kreditoimattoman cameo-roolin.

Hoffman, Bancroft ja Ross ovat hieman liian vanhoja kuuluakseen siihen baby boomer -sukupolveen, johon Miehuuskoe vahvimmin upposi. Elokuvassa näkyvä kokemuksen ja elämänpettymyksen ja toisaalta nuoruuden ja viattomuuden välimatka on todellisuudessa maksimissaan yhdeksän vuotta, joten voidaan todeta, että elokuva on illuusioiden valtakunta. Illuusio kuitenkin onnistuu ja siihen suurena syynä on Hoffmanin ja Bancroftin valinta keskeiseksi pariksi. Los Angelesissa syntynyt Hoffman oli paennut keskiluokkaista länttä New Yorkiin ja oli itärannikon kulttuurisessa viidakossa kuin kotonaan. Paradoksaalisesti hänen läpimurtoroolinsa edellytti paluuta länteen. Aluksi Benin rooliin ajateltiin Robert Redfordia tai jotain ilmastoon ja kulttuuriin istuvaa kävelevää surffilautaa.

dustin hoffman
dustin hoffman dustin hoffman

Hoffmanin pieni ja tumma olemus kuitenkin korostaa Benin ulkopuolisuutta, näyttelijävalinta on suorastaan nerokas. Samalla Hoffman teki tietä aiemmin sivu- ja luonnerooleihin valituille "etnisille" näyttelijöille. Pian esille nousivat Al Pacino, Robert De Niro ja Woody Allen.

Elokuvan tunnetuimmista musiikkiesityksistä vastaavat Paul Simon (s. 1941) ja Art Garfunkel (s. 1941) ovat kaikista tekijöistä lähinnä babyboomereita. Mike Nichols oli erityisen ihastunut newyorkilaisduon esityksiin ja tilasi Simonilta lauluja elokuvaa varten. Kovassa nosteessa olleen duon auteur Simon oli kuitenkin kiireinen eikä musiikilliseen uskottavuuteen sitä paitsi tuohon aikaan kuulunut elokuvamusiikin tekeminen. Tilaus sai siis nihkeähkön vastaanoton, mutta tuottaja Lawrence Turman (s. 1926) sai aikaan sopimuksen kolmesta laulusta.

Simon ehti saada aikaiseksi kaksi uutta kappaletta (Punky's Dilemma ja Overs), mutta tällä kertaa oli Nicholsin vuoro olla penseä. Kun hän pyysi vielä jotain muuta, Simon tarjosi hänelle varhaista versiota laulusta, jota oli harjoiteltu nimellä Mrs. Roosevelt. Kolmitavuinen nimi taipui helposti Mrs. Robinsoniksi ja niin elokuvan hitti oli löytynyt. Tunnetuimman version tuosta Joe DiMaggiota ja menneiden aikojen selvyyttä kaipaavasta laulusta Simon & Garfunkel levyttivät vasta vuonna 1968.

Mike Nichols voitti Miehuuskokeesta parhaan ohjauksen Oscarin. Viime marraskuussa kuollut ohjaaja oli palkituimpia alallaan. Oscarin ja Grammyn lisäksi hän sai yhdeksän teatterialan palkintoa eli Tonya ja neljä televisiopalkintoa eli Emmya. Jälkimmäisella osastolla tunnetuin palkintoja kahminut tv-sarja oli Tony Kushnerin näytelmään perustuva Angels In America.

Mike Nichols on yksi kahdestatoista henkilöstä, jotka ovat voittaneet urallaan kaikki edellä mainitut neljä palkintoa.

Kommentit
  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Elokuvat

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Taidepedagogi Marjatta Levanto: Taide on totta

    Lapset yllättivät Ateneumin ensimmäisen museolehtorin.

    Suomalaisen museopedagogiikan uranuurtaja Marjatta Levanto suhtautuu intohimoisesti niin taiteen kokemiseen kuin taiteesta kirjoittamiseenkin. Hän loi perustan Ateneumin museopedagogiikalle eli yleisötyölle ja on tullut tunnetuksi erityisesti lapsille suunnattujen taidehistoriakirjojen kirjoittajana. 

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.