Johanna Vehkoo
Yle
Verkko vauhdittaa huhujen ja propagandan leviämistä, mutta tarjoaa myös ilmaisia työkaluja totuuden etsijöille. Suomalainen nettietsivä käyttää kaikille avoimia nettipalveluita löytääkseen totuudenpalasia Ukrainasta.
Aina kun maa järisee, lentokone putoaa tai jossain puhkeaa konflikti, ensimmäiset tiedonmuruset leviävät sosiaalisessa mediassa. Paikan päällä on yhä varmemmin joku, jolla on taskussaan valokuvia ja videota ottava puhelin. Uutiset kerrotaan ensimmäisenä Twitterissä, ja asialla on usein toimittajan sijaan silminnäkijä.
Moni nettietsivä ehtii uutispäivän aikana kaivaa esiin merkittäviä todisteita.
Näissä tilanteissa perinteinen uutismedia tavallisesti raportoi, mitä viranomaiset tai asianosaiset sanovat, mutta toimittajat eivät tavallisesti etsi verkosta omia todisteita.
Moni digitaalisia tekniikoita tunteva nettietsivä ehtii uutispäivän aikana kaivaa esiin toinen toistaan merkittävämpiä todisteita.
Tätä työtä tekevät muun muassa “sosiaalisen median ajan uutistoimisto” Storyful ja tutkivan kansalaisjournalismin ryhmä Bellingcat.
Jälkimmäisen perusti heinäkuussa 2014 Eliot Higgins, työtön bloggari Britannian Leicesterista.
Higgins tuli ensin tunnetuksi Brown Moses -nimellä bloggaavana ase-eksperttinä, jonka nettitutkimuksia siteerattiin jopa New York Timesissa.
Jos et usko, jäljitä itse
Ukrainan kriisi on malliesimerkki sekavasta konfliktitilanteesta, josta liikkuu paljon väärää tietoa, huhuja ja propagandaa. Informaatiosodassa kaikki keinot ovat sallittuja, ja niistä suosituimpiin kuuluvat vääristely ja trollaaminen. Mihin uskoa, kun kaikki väittävät tietävänsä totuuden?
Bellingcat-ryhmä uskoo löytäneensä ainakin yhden vastauksen. Se jäljittää sosiaalisessa verkossa leviävää tietoa avoimesti ja ilmaisia työkaluja käyttäen.
Suomalainen Veli-Pekka Kivimäki kuuluu noin kymmenhenkiseen kansainväliseen ryhmään, joka on selvitellyt muun muassa venäläisten ajoneuvojen liikkeitä Ukrainassa ja MH17-lentokoneen alasampumista.
Miksi juuri Bellingcatin MH17-raportin tuloksiin pitäisi luottaa?
– Luotettavuus rakennetaan sen kautta, että ollaan avoimia ja dokumentoidaan mitä ollaan tehty ja miten, päivätöikseen Microsoftilla työskentelevä Kivimäki sanoo.
– Kerromme yksityiskohtaisesti, miten olemme päätyneet juuri näihin johtopäätöksiin. Muut voivat sitten kävellä sen saman ketjun läpi ja katsoa, saavatko aikaan samat tulokset. Avoimuus mahdollistaa sen, että työmme pystyy myös haastamaan.
Kuvat kartalle
Kivimäki on kuulunut Bellingcatin porukkaan alusta lähtien. Homma lähti siitä, kun joukko MH17-koneen tapauksesta kiinnostuneita alkoi tutkia turmapaikalta otettuja valokuvia ja keskustella niistä Twitterissä.
Porukan erikoisalaa on geopaikannus, eli kuvamateriaalin paikantaminen kartalla.
Tarkoituksena on selvittää, onko kuva sieltä, mistä sen väitetään olevan.
Tämä on tärkeää, koska konflikteista ja katastrofeista liikkuu usein verkossa kuvia, jotka on oikeasti otettu aivan toisaalla tai toisena ajankohtana.
Bellingcatin perustaja Eliot Higgins on saanut tukea työlleen joukkorahoituskampanjasta, mutta muille yhteisön jäsenille kyse on palkattomasta vapaaehtoistyöstä.
Kun Kivimäki löytää mielenkiintoisen kuvan tai videon, hän alkaa tutkia yksityiskohtia. Näkyykö kuvissa maamerkkejä, kuten minareetteja? Onko missään nimikylttiä tai tienviittaa? Kivimäki saattaa tarttua vaikka tien muotoon vuorella ja alkaa haravoida maastoa satelliittikuvien avulla.
– Johtolangat määrittävät pitkälti sen, mitä työkaluja käytän seuraavassa vaiheessa.
Tarkoituksena on selvittää, onko kuva sieltä, mistä sen väitetään olevan ja jos ei, mistä se oikeasti on.
Esimerkkinä Kivimäki mainitsee tapauksen, jossa nainen kaappasi lapsensa Hollannista Syyriaan, Isisin hallitsemalle alueelle. Ainoa vihje heidän sijainnistaan oli naisen sosiaalisessa mediassa jakama valokuva. Bellingcat paikansi kuvan Tal Abyadin kaupunkiin Turkin ja Syyrian rajalle.
Tutkivaa kansalaisjournalismia
Eliot Higgins kuvaa Bellingcatin työtä tutkivaksi kansalaisjournalismiksi. Sitä voi tehdä kuka tahansa kotisohvaltaan käsin. Veli-Pekka Kivimäki muistuttaa, että paikallistuntemus on silti tärkeää.
– Täytyy olla ihmisiä, jotka ymmärtävät, miten Venäjän sosiaalista mediaa käytetään. Pitää tietää luontevat paikat, jonne silminnäkijämateriaalia ladataan.
Kivimäen mukaan ryhmästä kaksi puhuu venäjää sujuvasti ja kaksi muuta auttavasti.
Kenen sitten pitäisi opetella käyttämään näitä verkkotyökaluja? Kivimäen mielestä toimittajien pitäisi vähintään ymmärtää, miten geopaikannusta tehdään, vaikka eivät itse työhön ryhtyisikään.
– Osaisivat sitten ainakin harjoittaa lähdekritiikkiä, kun näkevät jossain paikannetun kuvan.
Kivimäki näkee toiminnan perinteistä journalismia täydentävänä, ei korvaavana. Vapaaehtoisryhmällä on aikaa ja kiinnostusta penkoa syvemmälle, kun muut ovat jo luovuttaneet.
– Tämä voi tuoda syvyyttä konfliktiuutisointiin. Me ymmärrämme, mitä sosiaalisesta mediasta voi löytää liittyen Ukrainan konfliktiin.
Geopaikannuksen työkalupakki:
- Google Mapsin ja Google Earthin avulla pääsee tutustumaan myös syrjäisiin ja asumattomiin maailmankolkkiin. Google Earthin Pro-versio muuttui hiljattain maksuttomaksi.
- Bing-karttapalvelua on kehitetty viime aikoina paremmaksi.
- Yandex.ru-palvelusta voi löytää Venäjältä ja Ukrainasta paikkoja, joita Google ei tunne.
- Wikimapia on karttapalveluiden Wikipedia – sitä täydentävät käyttäjät itse.
- Panoramiosta voi löytää muita samasta paikasta otettuja kuvia.
- Googlen käänteinen kuvahaku kertoo muun muassa, löytyykö sama kuva muualta verkosta.
Muokkaus 27.1. 2016: Ulkoasukorjauksia
Muokkaus 11.1.2017: Lisätty asiasana ja siirretty Yle Oppiminen alle.
Muokkaus 8.3.2019: Kommentointi on päättynyt.
