Hyppää pääsisältöön

Hannah Arendt ja pahuuden arkipäiväisyys

Hannah Arendt (1906-1975) on yksi 1900-luvun suurista ajattelijoista ja filosofeista. Hän tutki ihmisen toimintaa ja tuli tunnetuksi varsinkin pahuuden banaaliutta eli arkipäiväisyyttä käsittelevästä kirjoituksestaan. Arendt sai innoituksen teokseensa, kun hän oli seuraamassa holokaustia organisoineen Adolf Eichmannin oikeudenkäyntiä Israelissa.

Saksalainen Arendt pakeni juutalaisvainoja toisen maailmansodan aikaan Yhdysvaltoihin, jossa hän oli professorina kylmän sodan aikana. Hän kutsui itseään poliittiseksi teoreetikoksi, ei filosofiksi, selviää Kultakuume-ohjelmassa vuodelta 2006.

Arendt tutki muutoksia, kriisejä ja ennen kaikkea politiikkaa toimintana. Hänen pääteoksensa Vita Activan suomentamisen (2002) myötä Arendtista tuli hyvin siteerattu myös Suomessa. Osittain tähän on syynä Arendtin monipuolisuus.

"Minä teen tutkimusta omatunnon historiasta. Siihen voin käyttää Arendtia ja tiedän ihmisiä, jotka tekevät modernisaation ja kapitalismin kritiikkiä, ja niihinkin voidaan käyttää Arendtia. Miksi Arendtia on helppo käyttää ja miksi hän on niin fasinoiva, johtuu siitä, että hänellä on aika helposti ymmärrettäviä ja samalla aika syviä käsitteellisiä jakoja", kertoo politiikan tutkija Mika Ojakangas. Nuo jaot ovat esimerkiksi yksityinen-julkinen ja työ-valmistaminen-toiminta. Kultakuumeessa haastatellaan myös yhdysvaltalaista tutkijaa Joanna Vecchiarelli Scottia, joka tutkii muun muassa väkivallan kieltä. Myös hän käyttää Arendtin ajatuksia työssään.

Vuonna 1961 Arendt lähti Jerusalemiin raportoimaan Adolf Eichmannin oikeudenkäynnistä The New Yorker -lehdelle. Syntyi teos Eichmann in Jerusalem: A Report on the Banality of Evil, jossa Arendt selosti, että natsi-Saksassa pahuus oli arkipäiväistynyt virkamiespäätöksiksi. Kaikki natsit, kuten Eichmann, eivät olleet absoluuttisesti pahoja, vaan he elivät pahuuden lävistämässä ajassa, jossa ihmiset vain seurasivat byrokratiaa ja käskyjä. Tämä ajatus arkipäiväisti pahuuden.

Arendt sai valtavasti kritiikkiä kirjoituksestaan, joka oli täysin vastakkainen Israelissa ja Yhdysvalloissa valloilla olleen ajatusmaailman kanssa.

Vuonna 1906 Lindenissä, Saksassa syntynyt Arendt eli totalitarismin ajassa ja myös kirjoitti siitä. Hän oli nuori opiskelija tavatessaan filosofi Martin Heideggerin. Juutalainen Arendt rakastui tulisesti Heideggeriin, joka oli paitsi naimisissa myös natsipuolueen jäsen.

Toimittaja Johanna Korhonen kertoo Arendtin ja Heideggerin rakkaudesta sekä ajasta, jota hallitsi Hitler, ja arjesta, jota hallitsi Heideggerin natsivaimo Elfriede.

Korhonen maalaa kuvaa nuoresta Arendtista ja sekoilevasta Heideggeristä. Sota päättyy, vuosia kuluu, mutta rakkaus säilyy. Miksi Arendt pyrki Yhdysvalloissakin saamaan julkisuutta Heideggerin filosofialle ja englannistettua hänen teoksiaan? Ohjelmassa kuullaan otteita 1700- ja 1800-lukujen juutalaisesta musiikista, jota esittää Adolphe Attia.

Ohjelma kertoo myös Arendtin matkan natsien vainoista yhdeksi tärkeimmistä länsimaisista ajattelijoista.

Hannah Arendt kuoli vuonna 1975 New Yorkissa.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto