Hyppää pääsisältöön

Tavallisesta ihmisestä

Saara Cantell
Saara Cantell Kuva: Yle/Jyrki Valkama saara cantell

Jo ennen kuin on mitään muuta, on sydämenlyöntien takaa silloin tällöin kuuluva melodia. Kehon äänistä erottuva, toisenlainen rytmi, joka keinuttaa ja rauhoittaa. Se sama pehmeä melodia tyynnyttää senkin jälkeen, kun hänet on tempaistu pois kohdunsisäisestä turvapaikastaan.

Se jää resonoimaan syvälle häneen. Vuosikymmeniä myöhemmin, kantaessaan itse uutta elämää ensin sisällään ja sitten sylissään, hän huomaa hyräilevänsä tuota melodiaa.

Hän oppii laulelemaan samaan tahtiin kuin kävelemään, vasta sen jälkeen tulevat sanat. Sanojen myötä avautuu uusia ovia, ensin iltaisin kuultujen satujen, sitten jo itse luettujen kirjojen kautta. Pitkän aikaa tarinoiden todellisuus kulkee mukana arjessa: ystäviensä kanssa hän hyppii kotipihan kivillä ja lähimetsän purojen yli milloin ritarina, milloin metsäkauriiksi eläytyen.

Hän ei ole tiennyt että mitään niin kaunista voi olla edes olemassa.

Kouluikäisenä hän pääsee kummitätinsä kanssa isoon kaupunkiin hienoon taloon, istumaan upottavalle penkille parhaassa puvussaan. Näyttämölle hänen silmiensä eteen aukeaa maailma, joka on pelkkää unta ja ihmeitä. Höyhenenkevyet keijukaishahmot liitelevät jalat hädin tuskin lattiapintaa koskien, kaiken täyttävän sanomattoman suloisen musiikin tahdissa. Hän ei ole tiennyt että mitään niin kaunista voi olla edes olemassa.

Hän kasvaa ja kohtaa uusia, kiehtovia asioita. Kuten valkokankaalla näkemänsä sankarin, johon rakastuu palavasti. Teinin kiihkeydellä hän purkaa sydäntään päiväkirjan sivuille tavalla, jolle naureskelee itse vain vähän myöhemmin. Silti hän salaa ajattelee vielä aikuisena, että kaukoihastus elokuvatähteen oli turvallista harjoittelua tosielämän tunnemyrskyihin.

Ja niitä tunnemyrskyjähän tulee. Hormonien hämmentävässä kieputuksessa hän on milloin maailman onnellisin, milloin varma siitä ettei kukaan muu ole koskaan ole kokenut mitään vastaavaa. Kukaan ei voi ymmärtää häntä – eivät varsinkaan vanhemmat, jotka paheksuvat liian lujalla huudatettua kummallista musiikkia. Mutta se musiikki, ja sittemmin muutamat runot, ovat ainoa keino saada jokin ote sisäisestä kuohunnasta.

Vaikka hän viihtyy ja pärjääkin koulussa, ei kotiväki kannusta opiskelemaan. Hän saa työpaikan, tyydyttävän mutta vähän tylsän. Teatterista innostuneen työkaverin kautta löytyy yhteinen virkistysmuoto. Hän oppii, ettei esiripun takaa aukeava maailma aina olekaan kaunis, se voi olla myös luotaantyöntävä ja provosoiva.

Mutta monesti juuri sellaisen esityksen jälkeen hän huomaa pohtivansa elämäänsä enemmän kuin muuten mukavampien musikaalien jälkeen. Toisaalta tuntuu, ettei ruuhkavuosista selviäisi hengissä ilman komedioita ja mahdollisuutta edes välillä nauraa vatsaansa kipeäksi.

Syvimmän mustuuden keskellä on vain yksi musiikkikappale, jota hän pystyy kuuntelemaan.

Elämä heittää hänen eteensä varsin tavallisen määrän pieniä ilon ja harmin hetkiä, mutta myös tieltä suistuneen auton ja sen jarrutusäänien kirskunnan, josta jää loppuelämän mittainen kaiku. Lapsen arkku on liian pieni, lohduton suru liian iso. Syvimmän mustuuden keskellä on vain yksi musiikkikappale, jota hän pystyy kuuntelemaan. Siinä soiva kipu on tarpeeksi tosi.

Mitä vanhemmaksi hän tulee, sitä enemmän hän oppii arvostamaan niitä lyhyitä samastumisen hetkiä, joiden kautta saa hetkeksi tuntea ettei ole ihan yksin. Näyttelijän katseessa häivähtävää varjoa, taulun siniseen sävyyn vangittua salaisuutta.

Televisiosarjojen ja viihdeohjelmien sketsihahmojen kautta hänelle tulee fiktiivisiä sukulaisia, joiden edesottamuksia voi päivetellä yhdessä työkavereiden ja tuttujen kanssa.

Kirjallisuus, teatteri ja elokuvat kertovat myös mahdollisuudesta muutokseen. Ei hän sanoisi sitä koskaan ääneen, mutta lähtiessään viimein väkivaltaisesta avioliitostaan hän ajatteli tiettyjä tarinoita, joista oli saanut rohkeutta ratkaisuunsa.

Ja sitten, yhtäkkiä, hän on vanha. Viimeisinä vuosina sanat alkavat pikku hiljaa kadota, tuoreimmat tapahtumat haalistua unohduksiin ja kasvot menettää merkitystään. Palvelutalon televisiosta tulee päivisin vanhoja elokuvia, niistä hän nauttii. Yksi lapsenlapsista huomaa, että vaikka keskustelu ei enää onnistu, niin kontaktin tavoittaa vielä yhdessä laulamalla. Varsinkin silloin kun lauletaan sitä vanhaa tuutulaulua.

Tavalliselle ihmiselle niin sanotulla taiteella ei ole kyllä yhtään mitään väliä.

Lopulta hän on niin väsynyt, että enimmäkseen vain makaa silmät kiinni sängyssään. Radio pauhaa yöpöydällä, siellä käydään keskustelua kulttuuripolitiikasta. Kiivas miesääni kailottaa, miten näinä aikoina täytyy olla valmis leikkaamaan kaikesta turhasta.

Että voihan se kulttuuri tuntua kuplassaan elävistä kaupunkihipeistä tärkeältä, mutta tavalliselle ihmiselle niin sanotulla taiteella ei ole kyllä yhtään mitään väliä.

Että tavallinen ihminen - lause katkeaa, kun hoitaja tulee sisään ja vaihtaa radiokanavan. Musiikin tulviessa huoneeseen hän huokaisee hiljaa ja hymyilee.

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Enkeleitä ja elokuvia Berliinin taivaan alla

    Mitä Wenders, Lucas ja Wilder kertovat Berliinistä?

    Ensimmäiset Berliinin muurin ylityksestä - tai pikemminkin alituksesta - kertovat elokuvat valmistuivat hyvin nopeasti muurin pystyttämisen jälkeen. Seuraavina vuosikymmeninä elokuvaohjaajat sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa tarttuivat aiheeseen. Ikimuistettavin Berliinistä ja sen muurista kertova elokuva on kuitenkin Wim Wendersin runollinen, enkelien Berliinistä kertova tarina Berliinin taivaan alla, jonka yhtenä käsikirjoittajana oli vuoden 2019 kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut Peter Handke. Toimittajana on Jukka Mikkola.

  • Älä hylkää masentunutta

    Aito vuorovaikutus tukee masentunutta, ole kärsivällinen.

    Kun läheisen maailmankuva tummuu ja usko tulevaisuuteen hiipuu, häntä on vaikea ymmärtää. Masentunut vetäytyy omiin oloihinsa ja tuntuu elävän toisessa todellisuudessa. Hänen negatiivinen asenteensa ja flegmaattinen olemuksensa saattaa vähän ärsyttääkin. Miksi hän ei yksinkertaisesti ravista masennuksen viittaa harteiltaan ja huomaa kaikkea kaunista ja hyvää ympärillään?

  • David Bowie ja sankarit Berliinin muurilla

    Murrettiinko Berliinin muuri musiikin avulla?

    "Me lähetämme terveiset kaikille ystävillemme muurin toisella puolella", David Bowie sanoi ja esitti laulun, jonka myös itäberliiniläiset nuoret tunsivat. Se oli Heroes, sankarit, ja se oli saanut alkunsa Berliinin muurilta. Elettiin kesää 1987, eikä kukaan vielä uskonut muurin murtuvan. Musiikki oli ajatuksia herättävä asia jaetussa kaupungissa, ja ennen pian musiikista tuli olennainen osa idän ja lännen välistä ideologista taistelua. Jotkut ovat jopa sitä mieltä, että Berliinin muuri murrettiin musiikin avulla. Apuna olivat maailmantähtien kuten David Bowien ja Bruce Springsteenin lisäksi sekä itä-Berliinin punkkarit että kapellimestari Leonard Bernstein. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Kahdeksan bitin voimalla!

    Se esiteltiin vuonna 1982 ja se muutti maailman.

    Vuonna 1982 kuluttajaelektroniikan suurtapahtumassa Consumer Electronics Showssa Las Vegasissa esiteltiin laite, joka tuli peruuttamattomasti muuttamaan meidän maailmaamme. Laite oli nimeltään Commodore 64. Se oli kotitietokone. Se valloitti maailman. Laitetta myytiin seuraavan kymmenen vuoden aikana jopa yli 30 miljoonaa kappaletta. Se oli suhteellisen edullinen, käyttökelpoinen ja hauska kone. Sillä pystyi tekemään monenlaisia asioita, muun muassa musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Onko musta ollenkaan tähän, kun nuo muut on niin sairaan hyviä?" Lahjakkaan suvun vesa Aili Ikonen epäili pitkään, onko hänestä ammattimuusikoksi

    Musiikki on muusikko Aili Ikoselle intohimo.

    Erityisesti jazzlaulajana tunnettu muusikko Aili Ikonen kasvoi musiikin ympäröimänä. Korpilahdelta kotoisin oleva Ikonen pomppi lapsena Joutsenlammen finaaliosaa veljensä Osmon kanssa olohuoneen sohvan ympärillä ja harjoitteli pieteetillä viulunsoittoa viisivuotiaasta alkaen. Silti ura muusikkona ei ollut itsestäänselvyys.

  • Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala tekee jätteestä luksusta – hänen iltapukunsa pääsi Emma Karin yllä Linnan juhliin ja lopulta museoon

    Merestä kerätyistä muovipulloista syntyi asu Linnan juhliin.

    Maailman merissä saattaa olla 30 vuoden päästä enemmän muovia kuin kalaa. Silti muovia käytetään jatkuvasti enemmän. Muotitaiteilija Anne-Mari Pahkala haluaa tehdä jätemuovista muodikasta, jotta edes kierrätys toimisi paremmin. Kansanedustaja Emma Karille suunniteltu iltapuku hankittiin Kansallismuseon kokoelmiin.

  • Sanat haltuun rap-riimein

    Sanat haltuun -hanke auttaa nuoria löytämään äänensä.

    Rap-musiikki voi olla väylä parempaan luku- ja ilmaisutaitoon. Musiikkia kuunnellessa voi päähän tarttua myös muutama yhteiskunnallinen ajatus. Vielä enemmän kuhinaa päähän syntyy, jos alkaa itse luoda riimejä. Kirjallisuus- ja taidekriitikko, toimittaja sekä opettaja Aleksis Salusjärvi pohti, miksi lukeminen koetaan jotenkin epämiehekkääksi harrastukseksi.

  • Avaruusromua: Psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO

    Mitä jos rakennettaisiin maailman suurin syntesoija?

    Malcolm Cecil ja Robert Margouleff kohtasivat 50 vuotta sitten New Yorkissa, tuolloin uudessa Media Sound -studiossa. Heillä oli idea. Mitä jos hankittaisiin useita syntesoijia ja soitettaisiin niitä yhtaikaa? Ja jos kytkettäisi in ne toisiinsa, toimimaan yhdessä, siinä meillä olisi elektroninen orkesteri. Idea hahmoteltiin kiinalaisen ravintolan pöytäliinaan ja se päätettiin toteuttaa. Alkoi syntyä psykedeelinen äänikone nimeltä TONTO. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Finnjet oli kaikkien aikojen matkustajalaiva, joka pilkottiin kylmästi palasiksi – entisen konepäällikön rakkaus ei katoa

    Finnjet oli merimatkailun ylellinen tulevaisuus.

    Finnjet oli maailman suurin ja nopein matkustaja-autolautta. Samalla se oli uuden ajan airut, joka uitti Suomen maailmankartalle. Kaikkien aikojen matkustaja-alus paloiteltiin 10 vuotta sitten Intiassa. Konepäällikkö Juhani Puontille se oli kova isku. Onneksi muistot eivät katoa. Niitä tulvii mieleen, kun katsoo vanhan virkapuvun murentuvia kenkiä.