Hyppää pääsisältöön

1960- ja 70-lukujen erilaiset äänet: Aulikki Oksanen, Harri Saksala, Eero Koivistoinen ja Sakari Kukko

Neljästä tekemästäni suomalaisen rockin historiaa käsitelleestä dokumenttisarjasta yllättäen suomirockin varhaisvuosia tutkinut Olet paha liikkui musiikillisesti laajimmalla alueella. 1950-luvun rock-kuningaskisoista alkanut kaari venyi progen kautta jazziin ja maailmanmusiikkiin, toista reunaa taas määritti taistolaisen laululiikkeen vaikutus.

Aulikki Oksanen oli jo 1970-luvun alkaessa neljä romaania julkaissut, tunnustettu kirjailija. Hän oli myös kirjoittanut jo 1960-luvun alusta asti laulutekstejä ja usein esitti niitä itse, ensin vasemmistolaisissa ohjelmaryhmisssä, myöhemmin solistina. Aulikki Oksanen myös levytti runsaasti Love Records -yhtiölle.

Harri Saksala aloitti muusikon uransa teinitähtenä Top Most -yhtyeessä. Se jatkui Paroni Paakkunaisen kunnianhimoisen Soulsetin solistina. Saksala oli myös ensimmäisten joukossa levyttämässä suomenkielistä, itse kirjoitettua rockia Apollo-yhtyeen kanssa. Hän vaikutti myös kunnianhimoisessa Punainen lanka -ryhmässä, joka venytti laululiikkeen ohjelmaryhmien rajoja musiikillisesti kunnianhimoisesti rockin, jazzin ja kansanmusiikin suuntiin.

Eero Koivistoisen ura 1960- ja -70-luvuilla leikkasi monessa kohdassa ajan kevyen musiikin myllerryksiä. Sibelius-Akatemiassa Aulis Sallisen johdolla sävellystä opiskellut Koivistoinen levytti ensimmäisen kerran usein ensimmäisenä suomalaisena progeyhtyeenä mainitussa Blues Sectionissa. Samaan aikaan hänellä oli omia jazz-kokoonpanojaan. Koivistoisen Otavan kirjallisten äänilevyjen sarjassa julkaistua Valtakunta-levyä, jonka solisteina lauloivat Eero Raittinen, Seija Simola ja Vesa-Matti Loiri, on usein pidetty suomenkielisen rockin alkusysäyksenä. Sille tekstejä teki mm. Jarkko Laine, jonka Rauli Badding Somerjoelle vain pari vuotta myöhemmin tekemät käännökset, ennen kaikkea Fiillaten ja höyläten, valoivat suomalaisen rockin kielen perustan.

Koivistoisen oma kansainvälinen ura lähti nousuun hänen kvartettinsa voitettua 1970 Montreauxin jazzfestivaalien yhtyesarjan. Voitto vei lopulta Koivistoisen opiskelmaan ja soittamaan New Yorkiin. Hän oli keskeisenä hahmona1970-luvun puolivälsissä perustamassa Uuden musiikin orkesteri UMO:a.

Rajoja venytti myös Sakari Kukko Piirpauke-yhtyeensä kanssa. Koivistoisen tapaan Sibelius-Akatemiassa opiskellut Kukko innostui kansanmusiikista ja oli ensimmäisiä maailmanmusiikin sävyjä suomessa jazziin yhdistäneitä muusikoita. Piirpauke-yhtyeen Konevitsan kirkonkellot -kappale, jossa käyrätorvea soitti nuori ja lahjakas Esa-Pekka Salonen, nousi 19765 suureksi hihtiksi. Sakari Kukon musiikilliset tutkimusmatkat veivät hänet yhdessä Piirpauke-kitaristi Hasse Wallin kanssa Senegaliin, josta tuli myöhemmin Wallille toinen kotimaa.

Aikoinaan näitä haastatteluja tehdessä kävi selväksi, kuinka tiivis joukko joukko suomalaista uutta kulttuuria rakensi. Kaikilla oli suoria ja epäsuoria yhteyksiä toisiinsa.

Merkittävin yhdistävä tekijä oli Love Records -levy-yhtiö, jonka konttori oli niin uuden rocksukupolven kuin vasemmistolaisen kulttuurieliitin päämaja. Pienissä piireissä myös kaikki ehtivät työskennellä kaikkien kanssa. Tässä arkikkelissa haastatelluista useimmat soittivat ja levyttivät toistensa kanssa jossain vaiheessa. Vaikka etenkin suomirockissa tiivis, lähes perhemäinen yhteys säilyi pitkälle 1080-luvulle, ei Love Recordsin voimakkaimman kauden kaltaista vuorovaikutusta tekijöiden välillä enää myöhemmin ole koettu.

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto