Hyppää pääsisältöön

Kekkonen patisteli puolueita yhteistyöhön uudenvuodenpuheessaan 1958

Talouden huonot näkymät, sisäpolitiikan ristiriidat valtiollisiin vaaleihin valmistautuvassa Suomessa ja asekilpavarustelu huolestuttivat presidentti Urho Kekkosta uudenvuodenpuheessa 1958.

Päättynyttä vuotta sävytti taloudellinen epävakaisuus ja työttömyyden voimakas kasvu. Muutosta näihin ei näyttänyt olevan näköpiirissä tulevanakaan vuonna. Suoritettu devalvaatio ei ainakaan vielä ollut vähentänyt työttömyyttä. Kokonaistuotanto oli pysähtynyt vuonna 1957 edellisvuoden tasolle.Väestönlisäys huomioon otettuna saavutettua tuotantoa ei kyettäisi pitämään.

Vaikka kaikki kansat haluavat rauhaa, epäluottamus ja pelko ovat johtaneet siihen, että rauha katsotaan voitavan turvata ainoastaan aseistautumalla avaruuteen saakka.

Sisäpoliittisesti vuosi 1957 oli ollut epävakainen. Vuoden kuluessa Suomessa oli ollut kolme hallitusta, joista keskimmäistä oli vielä kaksi kertaa täydennetty. Kekkonen muistutti puheessaan presidentti Paasikiven ajatuksesta, että saman hallituksen pitäisi istua koko vaalikauden ajan. Kekkosen mielestä siihen ei ollut helppoa päästä monipuoluemaassa.

Vuoden 1958 valtiolliset vaalit olivat edessä. Puolueiden keskinäiset ja sisäiset riidat huolestuttivat Kekkosta. Niinpä hän esitti toiveenaan, että puolueet voisivat sopia jo ennen vaaleja yhteistyöstä asiallisen vaalitaistelun käymiseksi ja ettei vaalitaistelun aikana poltettaisi siltoja. Se loisi vakaammat edellytykset myös kestävän hallituspolitiikan aikaansaamiseksi.

Tv-vastaanotin, josta näkyy presidentti Kekkonen pitämässä uudenvuodenpuhetta 1958
Tv-vastaanotin, josta näkyy presidentti Kekkonen pitämässä uudenvuodenpuhetta 1958 Kuva: Aarne Pietinen uudenvuodenpuhe

Puheen ulkopoliittisessa osuudessa Kekkonen totesi aluksi hyvien suhteiden jatkuvan ulkovaltojen kanssa. Siitä olivat osoituksena Neuvostoliiton johtajien Nikolai Bulganinin ja Nikita Hrustsovin sekä Intian pääministerin Jawaharlal Nehrun vierailut Suomessa. Pohjoismaista yhteenkuuluvuutta lisäsivät puolestaan Kekkosen vierailut Islantiin ja Tanskaan.

Ulkopoliittisena uhkatekijänä, joka voisi viedä myös Suomen vaaravyöhykkeeseen, Kekkonen piti asekilpavarustelua: "Vaikka kaikki kansat haluavat rauhaa, epäluottamus ja pelko ovat johtaneet siihen, että rauha katsotaan voitavan turvata ainoastaan aseistautumalla avaruuteen saakka". Kekkosen mukaan uusi maailmansota merkitsisi kokonaisten kansakuntien tuhoa, jopa koko kulttuurin loppua. Kilpavarustelun päättyminen olisi päämäärä, johon kaikkien tulisi pyrkiä.

Vuoden 1958 alkaessa Kekkonen näki myös rohkaisevia asioita. Vaikka talouden ja sisäpolitiikan ongelmat asettivat Suomen vaikeiden asioiden eteen, olisivat vaikeudet silti voitettavissa. Se, että "kansan elinedut tulevat varjelluiksi, vaatii tosiasioiden tunnustamista, vastuuntuntoa ja sosiaalista mieltä".

Kun vuonna 1957 viettettiin Suomen itsenäisyyden 40-vuotisjuhlavuotta, "oli se samalla kunnianteko sille rohkeudelle ja optimismille, joiden turvin pahoista päivistä oli selvitty". Samanlaista tulevaisuudenuskoa tarvittiin nytkin. Rohkaisevien ajatusten myötä Kekkonen toivotti kansalaisille hyvää uutta vuotta.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto