Hyppää pääsisältöön

Painokoneet seis! – Tauko maapallon lämpenemisessä jäi tauolle

Lämpömittari auringossa.
Lämpömittari auringonpaisteessa. Lämpömittari auringossa. Kuva: EPA/APO/Patrick Pleul tiede

Ei ole totta! Painokoneet seis ja etusivu uusiksi! Nyt vaikuttaa yllättäen siltä, että maapallon lämpenemisessä havaittu tauko onkin jäämässä tauolle. Sen sijaan ilmasto lienee taas hetkeksi vaihtanut lämpenemisvaihteelle. Kyllä tämä ilmastotiede on jännittävää. Ikinä ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu! Wau.

Edellinen ingressi on olevinaan sarkastinen. Tosiasiassa yritän tässä jutussani tehdä tyhjäksi tämän ”jymyuutisen” ennen kuin sitä varsinaisesti ehditään uutisoidakaan – ainakaan Suomessa. Selitän:

Ensimmäinen näytös: Tauko lämpenemisessä havaitaan

Muutama vuosi sitten maailmalla alettiin panna merkille, että maapallon lämpeneminen vaikutti mittausten mukaan enemmän tai vähemmän pysähtyneen. Tätä näkemystä propagoivat – tietysti – etenkin ilmastonmuutokseen epäilevästi suhtautuvat tahot. Pian havainnolla nähtiin myös uutisarvoa. Esimerkiksi YLE Uutiset kertoi heinäkuussa 2013 asiasta näin: ”Arvostettujen ilmastontutkimuslaitosten mukaan globaali ilmasto ei ole enää lämmennyt vuosiin. Muun muassa Nasan ja Ison-Britannian ilmatieteen laitoksen tilastoissa ei ole näkynyt lämpenemistä 16 vuoteen.”

YLEn uutisessa päädyttiinkin kummastelemaan sitä, että ”Hallituksella ei ole suunnitelmia sen varalle, että ilmasto jäähtyisikin.” Kaikki kun tuntui olevan mahdollista.

Pikku hiljaa myös laajempi ilmastotutkimusyhteisö alkoi kiinnittää yhä enemmän huomiota tilanteeseen. Ilmiön nimeksi vakiintui hiatus eli ”tauko”, vaikka ihan varsinaisena lämpenemisen seisahtumisena monet tietetilijät eivät sitä pitäneetkään, mutta ”hidastumisena” kuitenkin. Sille alettiin myös etsiä moninaisia syitä. Olisiko lisälämpö esimerkiksi imeytynyt valtamerten syvyyksiin vai olisiko kyse suurilmastollisten syklien luontaisesta vaihtelusta, kyseltiin.

Toinen näytös: Tauko romuttaa ilmastotieteen

Hiljalleen varsinkin ilmastoskeptisessä leirissä alettiin pitää selvänä, että havaittu hiatus laittaa pakostakin ilmastotieteen uusiksi. Ilmastomallit eivät selvästikään ole oikeassa, epäiltiin yhä vahvemmin.

Jonkinlaisen suomalaisen huipennuksensa tämä tulkinta saikin sitten aivan äsken julkaistussa Kanava-lehdessä (3/2015), jossa ympäristömuutoksen professori Atte Korhola ja filosofian professori Sara Heinämaa tekevät tiukan tulkinnan ilmastotutkijoiden hitaasta heräämisestä hiatuksen tutkimiseen. He ilmoittavat tämän paljastavan, että ”ilmastotiede ei vielä ole metodisesti kypsää”.

Korholan ja Heinämaan mielestä ilmastotieteen suhtautuminen hiatukseen onkin ollut ”nurinkurista”. He selittävät asian näin: ”Aluksi ilmiö pelkästään kiistettiin ilmastoskeptikkojen propagandana, ja vasta vähitellen tiedeyhteisö on alkanut selvittää syitä siihen, miksei maapallolla ole tapahtunut merkittävää lisälämpenemistä, vaikka hiilidioksidipitoisuudet ovat nousseet jyrkästi.”

Niinpä he päätyvät vaatimaan ilmasto- ja tiedepolitiikkaan uudenlaista ”vastuullisuutta”

Kolmas näytös: Tauko jää tauolle

Nyt, eilen itse asiassa, 6.5.2015, englantilainen The Guardian puolestaan kirjoitti, että ”Tosiasiassa ei ole mitään tilastollista todistusaineistoa, että olisimme poikenneet pintalämpötilojen pitkän ajan trendistä”. Lehti haastattelee ilmastotutkija Stefan Rahmstorfia, joka vahvistaa: ”Maapallon lämpenemistrendissä ei ole havaittavissa mitään muutosta.”

Maapallon keskilämpötila, NASA GISS.
Maapallon pintalämpötilan vuotuinen vaihtelu ja pitkän ajan trendi – ilman ennätyslämmintä vuotta 2014. Lähde: NASA GISS. Maapallon keskilämpötila, NASA GISS. Kuva: Yle tiede
Toisin sanoen hiatus on jäänyt tauolle. Tai sitten sitä ei koskaan ollutkaan. Ja sikäli kuin hiatuksen löytyminen oli uutinen, niin kyllä kai tämänkin pitäisi olla. Vaan kun ei ole.

Tosiasiassa näet – kuten olen itsekin moneen otteeseen kirjoittanut – yleensä meteorologisesti merkitsevänä ajanjaksona pidetään 30 vuotta. Siksi vakavan ilmastotutkijan viisari värähtääkin lähtökohtaisesti vasta kun näyttöä muutoksesta on näin pitkältä ajalta. Jos siis olisi maltettu kuunnella alan tutkijoita, koko kalabaliikilta olisi vältytty.

Se taas, jos ilmastotutkijat olisivat yhtäkkiä, vain noin 16-vuotisen tarkastelujakson perusteella, muuttaneet vanhat tieteelliset perusperiaatteensa, se vasta ”nurinkurista” olisi ollutkin. Varsinkin, kun tuo jakso on alusta alkaen ollut tarkoitushakuisesti valittu alkamaan yhdestä poikkeuksellisen lämpimästä vuodesta. Se on siis oikeastaan perustunut lämpötilahavaintojen ”kohinaan”, vaikka yleensä tämä pyritään nimenomaan suodattamaan mittauksista pois.

Mitä siis nyt etusivulle?

Täten se jäljelle jäävä uutinen kaikessa tylsyydessään onkin se vanha tuttu, että nykytietämyksen mukaan maapallo lämpenee – edelleen. Eikä mitään hyytymistä ole näköpiirissä. Ei ilman ihmiskunnan tekemiä radikaaleja päästövähennyksiä.

Tai kenties jonkin otsikon voi repiä siitä, että paljon kohuttu hiatus ei ollutkaan tauko eikä edes mainittava hidastuminen, vaan kupla.

PS.

Arvaan kyllä, että ne äänekkäimmät ilmastoskeptikot ovat kaikesta huolimatta edelleen näkevinään lämpötilakäyrissä selvän tasoittumisen, mutta en anna sen häiritä. Vastaan heille – jo valmiiksi – että aistinvarainen tulkinta ei vain riitä korvaamaan tilastollista analyysiä.

Sinänsä olisi tietysti hienoa, jos skeptinen näkemys olisi se oikea ja lämpenemisongelma liioiteltu, mutta tieteen valossa ei tosiaankaan näytä siltä.

  • Sininen hetkinen

    Kajo pakenee pakkaskelin yksitoikkoista sisäelämää

    -Hmm, sanoi nainen. Hän katsoi taivaalle, sitten minuun, ja sanoi -On kyllä aika sikakylmä. Mikset lennä itse?

  • Mikähän tuli päähän yhtäkkiä, kun...

    Askartelua ja presidentillinen kirje

    Teillä on varmaan siellä Linnassa vielä tiskit menossa. Jos on teillä joskus siellä sinkeä rahatilanne, niin varmaan voisi tienata vähäsen tekemällä astianpesukonemyrkkymainoksen Linnanjuhlien presidentillisistä tiskeistä.

  • Joululomaisia ajatteita

    Mielen mietteitä ties mistä, ja muusta.

    Jos sanoisi sieraimiaan nenä-sieraimiksi, niin äkkiä joku irvailisi, että onko sulla kropassasi sieraimia paljonkin jossain muualla kuin nenässä. Mutta kun joku puhuu polvilumpiosta, sille ei irvailla siitä, vaikka ihmisellä ei tietääkseni ole polvilumpion lisäksi muita lumpioita, kuten ei ole hänellä aivolumpiota tai maha- .

  • Harhailua aikaan jäätyneiden, särkyneiden ja muiden toiveiden kaupungissa

    Kaupungin kadut kuin aikaan puhallettu Kleinin pullo..

    "Toteutumistaan odottavien murheiden ylimaallinen kaleidoskooppi, sekin jossain tuon kaiken sekalaisen seassa ajansärmien säpäleiksi särkemänä piilee, syväpakastettuna, ja sen vastakohta myös: unohduksen lohdun kaleidoskooppi, tai mikälie: sellainen kuin kvantti, pysyy ennallaan vain jos siihen ei katso! "

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • 2018 on ihmiskunnan historian kiinnostavin vuosi

    Tutkimusmatkalle pääsee mukaan pysymällä hengissä!

    Ikinä ennen ei ole ollut näin hykerryttävän kiinnostavaa aikaa olla elossa - koska tiede! Tekniikan kehitys tapahtuu nopeammin kuin koskaan ja tutkimusmatkalle pääsee mukaan vain pysymällä hengissä, kirjoittaa biotekniikan tohtori Lauri Reuter blogissaan. Koko tammikuu on listattu viime vuoden saavutuksia ja maalailtu trendejä seuraavalle.

  • Synkin hetki kuvaa Britannian kohtalonhetkiä – Yksi kohtaus melkein pilaa Churchill-elokuvan

    Synkin hetki (Darkest Hour) luottaa populismiin

    Dunkirkin eli Dunkerquen evakuointioperaatio Dynamo on Britannialle samaa kuin meille talvisota, häviön partaalta koko valtakunnan pelastanut onnistunut myyttinen sotaoperaatio, josta tehdään yhä uudestaan elokuva. Juuri nyt Brexitin ollessa kuuma neuvottelukysymys yleisöjä lämmittelee Synkin hetki (Darkest Hour), jossa Winston Churchill pelastaa Britannian. Mutta antaako elokuva Churchillista oikean kuvan?

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat

  • Sininen hetkinen

    Kajo pakenee pakkaskelin yksitoikkoista sisäelämää

    -Hmm, sanoi nainen. Hän katsoi taivaalle, sitten minuun, ja sanoi -On kyllä aika sikakylmä. Mikset lennä itse?

  • Riina Katajavuori: Dari, hindi, urdu ja suomi

    Monikielisyys on yleisempää kuin arvaammekaan.

    Meillä Suomessa lisääntyy sellaisten lasten määrä, jotka elävät sujuvasti monikielisessä maailmassa ja tulevat toimeen useilla eri kielillä, vaikka eivät ehkä osaa mitään näistä kielistä täydellisesti. Monikielisyys on yleisempää kuin tulemme äkkiseltään ajatelleeksi, pohtii kirjailija Riina Katajavuori.

  • Mikähän tuli päähän yhtäkkiä, kun...

    Askartelua ja presidentillinen kirje

    Teillä on varmaan siellä Linnassa vielä tiskit menossa. Jos on teillä joskus siellä sinkeä rahatilanne, niin varmaan voisi tienata vähäsen tekemällä astianpesukonemyrkkymainoksen Linnanjuhlien presidentillisistä tiskeistä.

  • Joululomaisia ajatteita

    Mielen mietteitä ties mistä, ja muusta.

    Jos sanoisi sieraimiaan nenä-sieraimiksi, niin äkkiä joku irvailisi, että onko sulla kropassasi sieraimia paljonkin jossain muualla kuin nenässä. Mutta kun joku puhuu polvilumpiosta, sille ei irvailla siitä, vaikka ihmisellä ei tietääkseni ole polvilumpion lisäksi muita lumpioita, kuten ei ole hänellä aivolumpiota tai maha- .

  • Harhailua aikaan jäätyneiden, särkyneiden ja muiden toiveiden kaupungissa

    Kaupungin kadut kuin aikaan puhallettu Kleinin pullo..

    "Toteutumistaan odottavien murheiden ylimaallinen kaleidoskooppi, sekin jossain tuon kaiken sekalaisen seassa ajansärmien säpäleiksi särkemänä piilee, syväpakastettuna, ja sen vastakohta myös: unohduksen lohdun kaleidoskooppi, tai mikälie: sellainen kuin kvantti, pysyy ennallaan vain jos siihen ei katso! "

  • Antti Heikkinen: Jag är en juntti!

    Puikulaperuna nenään ja loukkaantumaan.

    Lukeudun niihin juntteihin, jotka kouluaikoina näyttivät ruotsinkielelle keskisormea ja tuumivat, että ei jumalauta sisämaassa asuvan savolaisen tarvitse länsinaapurin kanssa kommunikoida.

  • Juha Hurme: Sensaatio!

    Sensaatio!

    Kaarlo Uskela (1878-1922) on kotimaisen kirjallisuuden puuttuva rengas. Puuttuva rengas minkä välillä? No, sanokaamme Minna Canthin, Algot Untolan, Maria Jotunin, Runar Schildtin, Elmer Diktoniuksen ja Pentti Haanpään välillä aaltoilevassa mentaaliavaruuden tyhjiössä. Suunnilleen sillä seudulla.

  • Riina Katajavuori: Varokaa nakuja lapsia!

    Voiko lastenkirjoissa nakuilla?

    Mikko Maitomies on riemastuttava kirja, jota sukupolvet toisensa jälkeen jaksavat lukea. Mutta pelkään pahoin, että tänä päivänä se jäisi julkaisematta. Syy on paljas kuin Mikon peppu, kirjailija Riina Katajavuori pohtii kolumnissaan.

  • Otso Kantokorpi: Haluan takaisin kirjamessuille!

    Toisinaan uudistus on vakavasti tarpeen.

    Olen osallistunut Helsingin Kirjamessuille alusta saakka useassa roolissa, kustantajana, kirjailijana ja paneelikeskustelijana. Viime vuosina olen yrittänyt vältellä tapahtumaa, kirjoittaa kolumnisti Otso Kantokorpi.