Hyppää pääsisältöön

Jättimäisiä lepakonsiipisiä käärmeitä - Avaruusromua 10.5.2015

Lohikäärme (leikkikalu)
Lohikäärme (leikkikalu) Kuva: YLE Kuvapalvelu lohikäärme (leikkikalu)

Ne ovat kuin siivekkäitä krokotiileja tai jättimäisiä lepakonsiipisiä käärmeitä. Ne syöksevät tulta. Vain rohkeimmat uskaltavat käydä niitä vastaan. Erilaiset luomismyytit esittävät ne väkivaltaisina olentoina, joita vastaan jumalten on taisteltava. Ihmiselle lohikäärmeen kanssa kamppaileminen on koe, ja vain tarujen sankarit kykenevät voittamaan lohikäärmeen.

Lohikäärme on vertauskuva. Kristillisessä symboliikassa se on paholainen. Paholaisen ruumiillistuma, jonka arkkienkeli Mikael lyö kuoliaaksi ja syöksee tuliseen järveen. Aasialaisessa perinteessä lohikäärme on onnen ja viisauden symboli, joka voi lahjoittaa ihmiselle kuolemattomuuden. Kiinassa lohikäärme edustaa hedelmällisyyttä ja aktiivisuutta. Kiinassa lohikäärmeet asustavat talvisin maan alla ja nousevat keväisin esiin ukkostamaan. Ja kiinalaisessa astrologiassa lohikäärme on yksi kahdestatoista horoskooppieläimestä. Japanissa lohikäärme on sateen jumala. Afrikassa sen sijaan ei tunneta lohikäärmeitä eikä niihin liittyvää symboliikkaa.

Täälläpäin lohikäärmeet ovat jo pitkään olleet fantasiakirjallisuuden ja -elokuvien vakiohahmoja. Hobitit ovat taistelleet ilkeitä ja itsekkäitä lohikäärmeitä vastaan, kuten myös Tylypahkan väki. Maameren tarinoiden lohikäärmeet taas ovat rauhallisempaa rotua, vanhoja ja viisaita. Ja joskus lohikäärmeiden kerrotaan jopa auttaneen ihmistä, mutta se on harvinaista. Terry Pratchettin Kiekkomaailmassa suolohikäärmeet ovat jatkuvasti vaarassa räjähtää kappaleiksi hyvin tulenarkojen suolistokaasujensa takia. Jungilaisessa psykologiassa lohikäärmeet puolestaan ovat henkisiä oppaita. Carl Gustav Jungin mukaan eurooppalaisten satujen ja myyttien lohikäärme ja sen kanssa käytävä taistelu kuvaavat nuorukaisen itsenäistymistä ja oman identiteetin löytämistä.

Elokuvien ja television lohikäärmeitä:

Lohikäärmeet tunnettiin jo antiikin aikana. Tuolloin lohikäärme oli käärme. Nykyajan siivekkäät ja tulta syöksevät pedot syntyivät keskiajalla. Niihin tuli aineksia monelta taholta: käärmeistä, krokotiileista, lepakoista ja liskoista. 1500-luvulla lohikäärmeitä kuvailtiin eläintieteessä, niiden alkuperää pohdittiin ja niitä luokiteltiin ominaisuuksiensa perusteella samalla tavoin kuin muitakin eläimiä. Niitä pidettiin todellisina eläiminä.

Lohikäärme on outo suomenkielen sana. Käärme on ymmärrettävä, mutta lohi kuulostaa oudolta. Miksi lohikäärme? Mitä tekemistä lohikäärmeellä on lohikalan kanssa? Ei mitään. Kielitieteilijät ovat sitä mieltä, että lohi ei tässä tapauksessa viittaa kalaan, vaan muinaisruotsin sanaan floghdraki eli lentokäärme. Toinen mahdollinen selitys lohi-sanalle on muinaispohjoismainen sana logi, joka merkitsee tulta. On myös arveltu, että lohikäärme oli alun pitäen louhikäärme, eli kallioisessa vuoristossa asuva käärme.

Dokumentaarinen näkökulma lohikäärmeisiin:

Englanninkielessä lohikäärme on dragon ja saksassa Drache. Näiden nimien sanotaan tulevan kreikan sanasta drakon, joka tarkoittaa tarkkakatseista sekä latinankielen sanasta draco, joka tarkoittaa, mitäpä muuta kuin siivekästä käärmettä.

Lohikäärmeistä on moneksi, myös musiikin aiheeksi. Saksalainen Lambert kuvittaa lohikäärmetarinoita musiikillaan, albumilla Drachenreise. Oikeastaan retrohenkinen, uusprogressiivinen, berliiniläistyylinen elektroninen musiikki sopii hyvin lohikäärmeille.

Silta symboloi meille monia asioita. Silta esimerkiksi kuvastaa siirtymää elämänvaiheesta toiseen, elämän muutosta. Se voi myös kuvastaa esteiden ylittämistä ja ongelmanratkaisua, vaikeuksien voittamista. Siltaa pitkin voi myös siirtyä tuonpuoleiseen. Sillat symboloivat meille yhteistyötä. Siltojen rakentaminen on suhteiden rakentamista ja siltojen polttaminen on yhteistyön tai ystävyyden lopettamista, yhteyden ja yhteydenpidon katkeamista. Silta voi myös viedä meidät tuntemattomaan, se voi johtaa meidät sumuisen virran yli uuteen maahan, uudelle maaperälle, symbolisesti uusien asioiden ja ajatusten maailmaan.

Norjalaisen Erik Wøllon albumin kannessa on horisonttiin johtava silta, joka johtaa kauas tuntemattomaan, kauas näkymättömään. Albumin nimi Blue radiance ja kuvan siniset sävyt vievät ajatukset kylmään ja kirkkaaseen maailmaan. ”Minä saan usein kirjeitä tieteiskirjallisuuden ja -elokuvien harrastajilta”, kertoo Erik Wöllo ja sanoo, että hänen musiikillaan ja science fictionilla on selvä yhteys. Myös hän etsii uutta ja tuntematonta, matkustaa musiikissaan uusille alueille ja uusiin maailmoihin. Hän mainitsee tässä yhteydessä sekä Avaruusseikkailun että Stalkerin.

“Tietysti haluan löytää aina jotakin uutta”, sanoo Wøllo, ja kertoo yrittävänsä kaiken aikaa löytää uusia tapoja työskennellä. Uusia siksi, ettei toistaisi itseään, ettei hänen tarvitsisi palata omia jälkiään takaisin.

Kuu on meille tärkeä taivaankappale, se symboloi monia asioita. Kuu on feminiininen, siinä missä aurinko on maskuliininen. Kuun vaiheet ohjaavat elämää maapallolla, kuun sirpillä on monia merkityksiä ja täysikuu saa aikaan jopa pelottavia ilmiöitä. Ja kuten tiedämme, kuulla on pimeä puoli. Raamatussa kuunpimennys ennustaa maailmanloppua.

Kun kuu kiertyy maapallon taakse varjoon, eli kun maa on Kuusta katsoen auringon edessä, tapahtuu kuunpimennys. Silloin auringon säteet eivät pääse osumaan suoraan kuuhun. Kun aurinko, maa ja kuu ovat samassa linjassa, tapahtuu täydellinen kuunpimennys. Kuu ei tuolloin kuitenkaan muutu täysin mustaksi, vaan punaiseksi, verenpunaiseksi. Meillä ilmiöstä käytetään nimitystä verikuu, englanninkielessä Blood Moon. Kuunpimennyksiä sattuu muutaman vuoden välein, mutta ainakaan vielä ne eivät ole merkinneet maailmanloppua, vaikka täysin pimentynyt, verenpunaisena hehkuva kuu saattaa hyvinkin viedä ajatuksia lopun aikojen tapahtumien suuntaan.

Amerikkalainen Steve Roach on tutkinut kuuta, sen symboliikkaa ja kuunpimennyksiä. Vuodet 2014 ja 2015 ovat siinä mielessä poikkeuksellisia vuosia, että niiden aikana, noin puolentoista vuoden jakson aikana, tapahtuu neljä täydellistä kuunpimennystä. Tämä ei ole aivan tavanomaista. Neljä täydellistä kuunpimennystä näin lähellä toisiaan on erittäin harvinaista. Sama on tapahtunut vain kolme kertaa aiemmin kuluneen 300 vuoden aikana. Ei ihme, että taivaankannen tutkijat ja tähtien harrastajat ovat innoissaan. Kuten myös maailmanlopun tai suurten muutosten ennustajat, ja ainakin yksi musiikintekijä.

Steve Roach tekee musiikkia kuunpimennysten inspiroimana. ”Kuu on aina ollut minulle tärkeä tekijä”, sanoo Arizonan autiomaan reunamilla asustava Steve Roach. Hän sanoo kuun olevan tärkeä tekijä luovuudelleen, joten ei mikään ihme, että kuunpimennys synnyttää musiikkia kuin itsestään.

AVARUUSROMUA 10.5.2015 - OHJELMAN MUSIIKKI:
LAMBERT: Past (Drachenreise)
LAMBERT: Hill (Drachenreise)
LAMBERT: Source (Drachenreise)
LAMBERT: Drachenreise (Drachenreise)
ERIK WØLLO: Blue Radiance (Blue Radiance)
ERIK WØLLO: Terra Novus I (Blue Radiance)
ERIK WØLLO: Pathway (Blue Radiance)
STEVE ROACH: Bloodmoon Rising Night 3 - osa - (Bloodmoon Rising Night 3)

Lue myös - yle.fi:stä poimittua