Viitasen Piia -nimellä musiikkia tekevä artisti saa ihastella musiikin mullistavia vaikutuksia ihmisiin niin päivätyössään kuin esiintyessään yhtyeensä kanssa.
”Yllättävän varhaisesta olen kokenut olevani mieleltäni vähän vanha.”
Pääkaupungista maaseudun rauhaan muuttanut muusikko Piia Viitanen istuu kotinsa keittiössä ja kertoo musiikista sekä elämästään. Viitasen puhetta säestää sylissä tyytyväisenä kehräävä kissa Jäppinen.
Laulaja-lauluntekijältä on julkaistu kaksi albumia, molemmat Viitasen Piia -yhtyeen kanssa. Uni onnesta, levyistä tuoreempi, ilmestyi elokuussa 2014, keräsi kehuja kriitikoilta ja päätyi Emma-ehdokkaaksi asti.
Lapsuuden soundtrack
Viitasen isä on sotilassoittaja ja musiikki on ollut elämässään aina läsnä. Piiakin opetteli lapsena soittamaan, mutta enemmän häntä kiinnosti musiikin kuuntelu. Isän vinyyleiltä löytyi muun muassa Chicagon pehmorokkia ja Glenn Milleriä, vanhat gospel-levyt taas olivat äidin hyllyyn tuomia. C-kaseteilta löytyi soulia ja funkia.
Ensimmäinen fanituksen kohde Viitaselle oli kuitenkin HIM-yhtyeen keulahahmo Ville Valo.
Apua musiikista
Vanhusten palvelukeskuksessa työskentelevä Piia Viitanen on saanut työssään huomata miten mullistavia vaikutuksia musiikilla on ihmisten toimintakykyyn ja muistisairaiden elämään. ”Siitä on olemassa jo paljon tutkimustietoakin.”
Musiikista löytyy apu paitsi ikäihmisille myös nuorille, jotka kamppailevat ongelmiensa kanssa.
”Me kaikki kipuillaan enemmän tai vähemmän samojen asioiden kanssa. Musiikki on aivan loistava väline vaikeidenkin asioiden ja tunteiden käsittelyyn. Ja sen kautta pystyy opettelemaan tunteiden säätelyä, mikä ei nuoruudessa ole kovinkaan helppoa.”
Lohtua raskaista aiheista
Piia Viitanen ei näe, että laulujensa taustalla olisi suurta sanomaa ja onkin yllättynyt aina, kun ihmiset kertovat löytäneensä lauluistaan valoa ja toivoa. Vaikka Viitanen käsittelee kappaleissaan raskaitakin teemoja, löytävät ihmiset niistä iloa ja lohtua.
”Pimeää tai varjoa vasten valokin kirkastuu. Elämän pienistä asioista löytää iloa ja riemua, jos on perspektiiviä johonkin muuhunkin.”
Keittiöön tulvii jo ilta-auringon valoa. Kissa Jäppinen vaihtaa asentoa Viitasen sylissä ja jatkaa kehräämistään.