Hyppää pääsisältöön

Strada: Kulttuuriohjelma vai pelkkää pieruhuumoria

Suomi-neidon muotia vuonna 2015
Marjut Tervola irrottelee punkkarina. Suomi-neidon muotia vuonna 2015 Kuva: Yle / Jenni Stammeier suomi-brändi

Elämäni Stradan tuottajana on ollut värikästä. Kuusi vuotta minua on vuorotellen riemastuttanut, hirvittänyt, kauhistuttanut, naurattanut, mutta useimmiten olen ihaillut tekijöiden oivalluksia juttujen ideoinnissa, sisällöissä ja toteutuksissa.
Toisinaan on keskusteltu melko pitkään, jonkun idean toteuttamisesta. Muutaman kerran olisi kannattanut miettiä ehkä tovi pidempäänkin.

On ollut jännittävä seurata, kuinka osa Stradan seuraajista osti heti ajatuksen anarkistisesta kulttuuriohjelmasta. Toisilla kesti kantti katsoa pidempään ja ohjelma voitti puolelleen. Sitten oli niitä, jotka olivat järkyttyneitä näkemästään. Pelkkää amatöörimäistä sekoilua, huonosti esitettyä vessahuumoria. Kulttuurin rienaamista. Stradan tapa käsitellä kulttuuriaiheita ei kerta kaikkiaan sopinut heidän pirtaansa. Ohjelma peittosi alleen kaiken Ylen kulttuuritarjonnan. Palautteessa kauhisteltiin, kuinka alas kulttuuriohjelmien taso on mennyt. Kysyttiin, tätäkö on Ylen kulttuuritarjonta. Tosiasia on, että Ylen kanavilla radiossa, televisiossa ja netissä on tarjolla pitkälle toista sataa kulttuurista ammentavaa ohjelmaa, joissa aiheeseen suhtaudutaan syvällisesti ja vakavasti.

Yksi Strada-suosikeistani on Tapani Kokon ja Juha Mennan Veistäjät-näytelmästä tehty juttu.

Strada on ollut kiehtova seikkailu. Mukana on ollut Ylen osaamista laaja-alaisesti: Ylen ateljee-palvelujen moniosaajat järjestäjät, puvustajat ja maskeeraajat ovat loihtineet mielikuvituksellisia miljöitä ja hahmoja. Tuotantokoordinaattori Annamari Saukkonen on pitänyt määrätietoisesti kuvaus- ja edit-vuorot järjestyksessä, muun muassa.

Kiitos kuvaajille, erityisesti Thomas Hagströmille, joka on toteuttanut neljän toimittajan villejä visioita viitenä päivänä viikossa useamman vuoden ajan. Leikkaajille Strada on ollut haaste ja painajainen. Erityiskiitos Pekka Suviselle Stradan juttujen visuaalisesta ilmeestä. Yhteistyöllä Päivi Suikkasen kanssa Strada on ollut netissä alusta saakka.

Toimittajat ovat vaihtuneet matkan varrella. Jokainen on tuonut oman värinsä ohjelman tekoon ja juttujen sisältöihin. Kiitos Maria Seppälä, Tuuli Saksala, Kaisa Alenius, Tuomas Kiukas, Minttu Partanen, Mika Niva, Jonni Roos, Axa Sorjanen, Olli Laine, Marc Helfer, Laura Satimus, Minna Dufton, Jenni Stammeier ja Hannamari Luukkanen. Oman panoksensa ovat antaneet myös YleRadio1:n puolelta kulttuuritoimittajat Janne Koskinen, Teemu Laaksonen ja Joonas Turunen.
Stradan alullepanijat olivat Juha Suomalainen ja Olli Kangassalo. Jouni Tulonen aloitti tuottajana. Olli on ollut mukana ensimmäisestä viimeiseen Stradaan. Hän on ohjelman henki ja sielu, takapiru ja piiskuri, joka uupumatta on sparrannut juttuja toimittajien kanssa.

Juontajat ovat olleet Stradan näkyvimmät kasvot, Ivan Puopolo pisimpään. Hän keräsi ihailua, jos myös kritiikkiä. Hänen rinnallaan naiset ovat vaihtuneet: Outi Popp, Sanna Stellan, Tuulianna Tola ja viimeksi Marjut Tervola. Kaikki valovoimaisia kasvoja ja rohkeita heittäytyjiä. Sanna oli peto sketsien käsikirjoittanana. Marjut Tervola toi ohjelmaan omalta osaltaan vahvaa journalistista osaamista. Ivanin jälkeen stand up -koomikko Joonatan Pitkänen solahti tiimiin ongelmitta. Joonatan on pukeutunut ja riisuutunut epäröimättä mitä erilaisimpiin rooleihin Stradaa tehdessään.

Stradan nettisivuilta voi käydä katsomassa, millaisilla ylinopeuksissa Stradassa on kaahailtu kulttuurin valtateillä ja eksytty aika ajoin sivupoluille. Metsäänkin on joskus menty. Ikimuistoinen matka joka tapauksessa.

Lisää ohjelmasta

Kommentit
  • Rakkaus on ruma sana, mutta kaunis asia

    Rakas äiti on suomen kaunein sanapari.

    Kun kysytään, mikä on suomen kielen kaunein sana, pitäisi ensin tarkentaa, tarkoitetaanko sillä ihanimman asian nimeä vai soinniltaan miellyttävintä sanaa. Moni pitää kauniina pehmeitä soljuvia äänteitä. Alavilla mailla hallanvaara on klassikko, vaikka sen merkitys uhkaa sadon paleltuvan.

  • Avaruusromua: Sumutorvia, tuhkaa, aaltoja ja aavekaupungin ääniä

    Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia.

    "Yhtäkkiä tajusin, että tein kaiken aivan väärin", toteaa amerikkalainen säveltäjä Steve Moore. "Pyrin aina luomaan jotakin, jolla ei ole alkua eikä loppua", sanoo amerikkalainen elektronimuusikko Taylor Deupree. "Tahdon kertoa äänillä samalla tavoin kuin elokuvaohjaajat kertovat kuvilla", selittää australialainen musiikintekijä Martin Kay. "Me emme tiedä luonnosta vielä juuri mitään", väittää japanilainen äänitaiteilija Yoshio Machida. Huhtikuun Avaruusromut tarjoavat outoja äänimaisemia, kummallisia ajatuksia ja omalaatuista musiikkia. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Oletko tosikko vai uppoaako ironia?

    Ironia on taitolaji.

    Törmääkö sarkasmiin, ironiaan ja ivaan nykyään yhä useammin, vai tuntuuko vain siltä? Poliitikot selittelevät sanomisiaan väärinymmärrettynä ironiana: “se oli vain läppä!”. Nuoriso muodostaa sarkastisen salakielen salaseuroja. Käänteistä kieltä ymmärtämätön joutuu naurunalaiseksi. Ironia on monesti hauskaa ja nokkelaa.

  • Arto Paasilinnan Ulvova mylläri Lukupiirissä - tule mukaan keskustelemaan!

    Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800

    Tule mukaan radion Lukupiiriin 30.3. klo 19! Ulvova mylläri kysyy, missä menevät normaalin ja hyväksytyn rajat? Kuka lopulta on Ulvovassa myllärissä hullu? Paasilinnan romaani ilmestyi vuonna 1981 ja sen tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Suomeen. Onko kirjan sanoma edelleen ajankohtainen? Entä millaista on Ulvovan myllärin huumori? Osallistu verkkokeskusteluun tai soita studioon 09 144800.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri