Hyppää pääsisältöön

Strada: Kulttuuriohjelma vai pelkkää pieruhuumoria

Suomi-neidon muotia vuonna 2015
Marjut Tervola irrottelee punkkarina. Suomi-neidon muotia vuonna 2015 Kuva: Yle / Jenni Stammeier suomi-brändi

Elämäni Stradan tuottajana on ollut värikästä. Kuusi vuotta minua on vuorotellen riemastuttanut, hirvittänyt, kauhistuttanut, naurattanut, mutta useimmiten olen ihaillut tekijöiden oivalluksia juttujen ideoinnissa, sisällöissä ja toteutuksissa.
Toisinaan on keskusteltu melko pitkään, jonkun idean toteuttamisesta. Muutaman kerran olisi kannattanut miettiä ehkä tovi pidempäänkin.

On ollut jännittävä seurata, kuinka osa Stradan seuraajista osti heti ajatuksen anarkistisesta kulttuuriohjelmasta. Toisilla kesti kantti katsoa pidempään ja ohjelma voitti puolelleen. Sitten oli niitä, jotka olivat järkyttyneitä näkemästään. Pelkkää amatöörimäistä sekoilua, huonosti esitettyä vessahuumoria. Kulttuurin rienaamista. Stradan tapa käsitellä kulttuuriaiheita ei kerta kaikkiaan sopinut heidän pirtaansa. Ohjelma peittosi alleen kaiken Ylen kulttuuritarjonnan. Palautteessa kauhisteltiin, kuinka alas kulttuuriohjelmien taso on mennyt. Kysyttiin, tätäkö on Ylen kulttuuritarjonta. Tosiasia on, että Ylen kanavilla radiossa, televisiossa ja netissä on tarjolla pitkälle toista sataa kulttuurista ammentavaa ohjelmaa, joissa aiheeseen suhtaudutaan syvällisesti ja vakavasti.

Yksi Strada-suosikeistani on Tapani Kokon ja Juha Mennan Veistäjät-näytelmästä tehty juttu.

Strada on ollut kiehtova seikkailu. Mukana on ollut Ylen osaamista laaja-alaisesti: Ylen ateljee-palvelujen moniosaajat järjestäjät, puvustajat ja maskeeraajat ovat loihtineet mielikuvituksellisia miljöitä ja hahmoja. Tuotantokoordinaattori Annamari Saukkonen on pitänyt määrätietoisesti kuvaus- ja edit-vuorot järjestyksessä, muun muassa.

Kiitos kuvaajille, erityisesti Thomas Hagströmille, joka on toteuttanut neljän toimittajan villejä visioita viitenä päivänä viikossa useamman vuoden ajan. Leikkaajille Strada on ollut haaste ja painajainen. Erityiskiitos Pekka Suviselle Stradan juttujen visuaalisesta ilmeestä. Yhteistyöllä Päivi Suikkasen kanssa Strada on ollut netissä alusta saakka.

Toimittajat ovat vaihtuneet matkan varrella. Jokainen on tuonut oman värinsä ohjelman tekoon ja juttujen sisältöihin. Kiitos Maria Seppälä, Tuuli Saksala, Kaisa Alenius, Tuomas Kiukas, Minttu Partanen, Mika Niva, Jonni Roos, Axa Sorjanen, Olli Laine, Marc Helfer, Laura Satimus, Minna Dufton, Jenni Stammeier ja Hannamari Luukkanen. Oman panoksensa ovat antaneet myös YleRadio1:n puolelta kulttuuritoimittajat Janne Koskinen, Teemu Laaksonen ja Joonas Turunen.
Stradan alullepanijat olivat Juha Suomalainen ja Olli Kangassalo. Jouni Tulonen aloitti tuottajana. Olli on ollut mukana ensimmäisestä viimeiseen Stradaan. Hän on ohjelman henki ja sielu, takapiru ja piiskuri, joka uupumatta on sparrannut juttuja toimittajien kanssa.

Juontajat ovat olleet Stradan näkyvimmät kasvot, Ivan Puopolo pisimpään. Hän keräsi ihailua, jos myös kritiikkiä. Hänen rinnallaan naiset ovat vaihtuneet: Outi Popp, Sanna Stellan, Tuulianna Tola ja viimeksi Marjut Tervola. Kaikki valovoimaisia kasvoja ja rohkeita heittäytyjiä. Sanna oli peto sketsien käsikirjoittanana. Marjut Tervola toi ohjelmaan omalta osaltaan vahvaa journalistista osaamista. Ivanin jälkeen stand up -koomikko Joonatan Pitkänen solahti tiimiin ongelmitta. Joonatan on pukeutunut ja riisuutunut epäröimättä mitä erilaisimpiin rooleihin Stradaa tehdessään.

Stradan nettisivuilta voi käydä katsomassa, millaisilla ylinopeuksissa Stradassa on kaahailtu kulttuurin valtateillä ja eksytty aika ajoin sivupoluille. Metsäänkin on joskus menty. Ikimuistoinen matka joka tapauksessa.

Lisää ohjelmasta

Kommentit
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.