Hyppää pääsisältöön

Strada: Kulttuuriohjelma vai pelkkää pieruhuumoria

Suomi-neidon muotia vuonna 2015
Marjut Tervola irrottelee punkkarina. Suomi-neidon muotia vuonna 2015 Kuva: Yle / Jenni Stammeier suomi-brändi

Elämäni Stradan tuottajana on ollut värikästä. Kuusi vuotta minua on vuorotellen riemastuttanut, hirvittänyt, kauhistuttanut, naurattanut, mutta useimmiten olen ihaillut tekijöiden oivalluksia juttujen ideoinnissa, sisällöissä ja toteutuksissa.
Toisinaan on keskusteltu melko pitkään, jonkun idean toteuttamisesta. Muutaman kerran olisi kannattanut miettiä ehkä tovi pidempäänkin.

On ollut jännittävä seurata, kuinka osa Stradan seuraajista osti heti ajatuksen anarkistisesta kulttuuriohjelmasta. Toisilla kesti kantti katsoa pidempään ja ohjelma voitti puolelleen. Sitten oli niitä, jotka olivat järkyttyneitä näkemästään. Pelkkää amatöörimäistä sekoilua, huonosti esitettyä vessahuumoria. Kulttuurin rienaamista. Stradan tapa käsitellä kulttuuriaiheita ei kerta kaikkiaan sopinut heidän pirtaansa. Ohjelma peittosi alleen kaiken Ylen kulttuuritarjonnan. Palautteessa kauhisteltiin, kuinka alas kulttuuriohjelmien taso on mennyt. Kysyttiin, tätäkö on Ylen kulttuuritarjonta. Tosiasia on, että Ylen kanavilla radiossa, televisiossa ja netissä on tarjolla pitkälle toista sataa kulttuurista ammentavaa ohjelmaa, joissa aiheeseen suhtaudutaan syvällisesti ja vakavasti.

Yksi Strada-suosikeistani on Tapani Kokon ja Juha Mennan Veistäjät-näytelmästä tehty juttu.

Strada on ollut kiehtova seikkailu. Mukana on ollut Ylen osaamista laaja-alaisesti: Ylen ateljee-palvelujen moniosaajat järjestäjät, puvustajat ja maskeeraajat ovat loihtineet mielikuvituksellisia miljöitä ja hahmoja. Tuotantokoordinaattori Annamari Saukkonen on pitänyt määrätietoisesti kuvaus- ja edit-vuorot järjestyksessä, muun muassa.

Kiitos kuvaajille, erityisesti Thomas Hagströmille, joka on toteuttanut neljän toimittajan villejä visioita viitenä päivänä viikossa useamman vuoden ajan. Leikkaajille Strada on ollut haaste ja painajainen. Erityiskiitos Pekka Suviselle Stradan juttujen visuaalisesta ilmeestä. Yhteistyöllä Päivi Suikkasen kanssa Strada on ollut netissä alusta saakka.

Toimittajat ovat vaihtuneet matkan varrella. Jokainen on tuonut oman värinsä ohjelman tekoon ja juttujen sisältöihin. Kiitos Maria Seppälä, Tuuli Saksala, Kaisa Alenius, Tuomas Kiukas, Minttu Partanen, Mika Niva, Jonni Roos, Axa Sorjanen, Olli Laine, Marc Helfer, Laura Satimus, Minna Dufton, Jenni Stammeier ja Hannamari Luukkanen. Oman panoksensa ovat antaneet myös YleRadio1:n puolelta kulttuuritoimittajat Janne Koskinen, Teemu Laaksonen ja Joonas Turunen.
Stradan alullepanijat olivat Juha Suomalainen ja Olli Kangassalo. Jouni Tulonen aloitti tuottajana. Olli on ollut mukana ensimmäisestä viimeiseen Stradaan. Hän on ohjelman henki ja sielu, takapiru ja piiskuri, joka uupumatta on sparrannut juttuja toimittajien kanssa.

Juontajat ovat olleet Stradan näkyvimmät kasvot, Ivan Puopolo pisimpään. Hän keräsi ihailua, jos myös kritiikkiä. Hänen rinnallaan naiset ovat vaihtuneet: Outi Popp, Sanna Stellan, Tuulianna Tola ja viimeksi Marjut Tervola. Kaikki valovoimaisia kasvoja ja rohkeita heittäytyjiä. Sanna oli peto sketsien käsikirjoittanana. Marjut Tervola toi ohjelmaan omalta osaltaan vahvaa journalistista osaamista. Ivanin jälkeen stand up -koomikko Joonatan Pitkänen solahti tiimiin ongelmitta. Joonatan on pukeutunut ja riisuutunut epäröimättä mitä erilaisimpiin rooleihin Stradaa tehdessään.

Stradan nettisivuilta voi käydä katsomassa, millaisilla ylinopeuksissa Stradassa on kaahailtu kulttuurin valtateillä ja eksytty aika ajoin sivupoluille. Metsäänkin on joskus menty. Ikimuistoinen matka joka tapauksessa.

Lisää ohjelmasta

Kommentit
  • Sormitietokone eli tabletti eli pädi eli tabu vaiko ehkä sittenkin lääpytin?

    Tabletista lätyskään

    Käsissäsi on pieni, kevyt tietokone ilman näppäimistöä. Millä tavalla sinä sitä kutsut? Et selvästi ainakaan sormitietokoneeksi, vaikka se nimi sille annettiin aikoinaan muun muassa Helsingin Sanomien nimikilpailussa. Etkä luultavasti myöskään surffilaudaksi kuten ruotsalaiset tekevät.

  • Avaruusromua: Puoli vuosisataa elektronista meditaatiota

    Mitä Salvador Dali kertoi Edgar Froeselle taiteesta?

    Berliini vuonna 1967. 23-vuotias Edgar Froese etsii sielun veljiään: kokeiluista ja musiikillisesta vapaudesta innostuneita muusikoita. Syntyy yhtye nimeltä Tangerine Dream. Edgar Froesen johtotähtenä on se, mitä Salvador Dali sanoi hänelle taiteesta: lähes kaikki on mahdollista niin kauan kuin itse uskot järkähtämättä siihen, mitä teet. Avaruusromussa selaillaan Edgar Froesen postuumisti julkaistua omaelämäkertaa Tangerine Dream: Force Majeure. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Kaikki maailman robotit - liittykää yhteen! R.U.R. -näytelmä kertoi robottien vallankumouksesta jo sata vuotta sitten!

    Mikä tekee orjasta orjan ja isännästä isännän?

    Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. - Rossum's Universal Robots (1920) robotteja tuotetaan tehtaassa. Ne ovat kauppatavaraa. Ne ovat halpaa työvoimaa. Ne muistuttavat ihmistä, mutta ne eivät tunne kipua eikä niillä ei ole tunteita. Niillä ei myöskään ole omaa tahtoa. Niillä ei ole sielua, sanovat niiden rakentajat. Monista Blade Runnerin ja Westworldin katsojista tämä saattaa kuulostaa hyvin tutulta...

  • Kirjat ovat auttaneet minua löytämään itsestäni herkkyyttä valita oikein ja vahvistaneet kykyäni muodostaa omia mielipiteitä.

    Elämää voi käydä läpi myös lukemiensa kirjojen kautta.

    Koitin aikanaan etsiä yhtymäkohtia edesmenneeseen äitiini myös hänen kirjahyllynsä kautta, mutta tulos jäi laihaksi. Mitenköhän oma tyttäreni tulee joskus tulevaisuudessa äitinsä kirjahyllyä tarkastelemaan? Tunnistaako hän siinä jotain samaa kaarta kuin mitä minä itse olen näkevinäni omassa elämässäni nyt viidenkympin kynnyksellä? Luultavasti kaikki alkoi Hanhiemon satuaarteesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Koko maailman taiteen historia BBC:n uudessa suursarjassa

    Luovuuden katkeamaton ketju ulottuu vuosituhansien taakse

    Kulttuurien juurilla on BBC:n uusi yhdeksänosainen suursarja koko maailman kuvataiteen historiasta varhaisimmista luolamaalauksista nykypäivään – ja tulevaisuuteenkin. Teema tiistaisin 21.8. – 19.10.

  • Sormitietokone eli tabletti eli pädi eli tabu vaiko ehkä sittenkin lääpytin?

    Tabletista lätyskään

    Käsissäsi on pieni, kevyt tietokone ilman näppäimistöä. Millä tavalla sinä sitä kutsut? Et selvästi ainakaan sormitietokoneeksi, vaikka se nimi sille annettiin aikoinaan muun muassa Helsingin Sanomien nimikilpailussa. Etkä luultavasti myöskään surffilaudaksi kuten ruotsalaiset tekevät.

  • Professori emerita Kaisa Häkkinen toivoo, että tutkimustietoa arvostettaisiin ja hyödynnettäisiin nykyistä enemmän

    Professori Kaisa Häkkinen on nähnyt tutkijan työn muutoksen.

    Kaisa Häkkinen tunnetaan etenkin suomen ja sen sukukielten tutkijana. Kympin tytöstä kasvoi määrätietoinen tutkija, joka uransa varrella on saanut monia palkintoja ja tunnustuksia. Häkkinen on uransa aikana nähnyt tutkijan työn muutoksen, jota nykyisin leimaa kiire ja jatkuva arviointi. Eläkkeellä saa onneksi tehdä mitä huvittaa.

  • Avaruusromua: Puoli vuosisataa elektronista meditaatiota

    Mitä Salvador Dali kertoi Edgar Froeselle taiteesta?

    Berliini vuonna 1967. 23-vuotias Edgar Froese etsii sielun veljiään: kokeiluista ja musiikillisesta vapaudesta innostuneita muusikoita. Syntyy yhtye nimeltä Tangerine Dream. Edgar Froesen johtotähtenä on se, mitä Salvador Dali sanoi hänelle taiteesta: lähes kaikki on mahdollista niin kauan kuin itse uskot järkähtämättä siihen, mitä teet. Avaruusromussa selaillaan Edgar Froesen postuumisti julkaistua omaelämäkertaa Tangerine Dream: Force Majeure. Toimittajana Jukka Mikkola

  • Kohta robotit eivät kaipaa ihmistä – 10 tarinaa robottien elämästä

    Robotti on enemmän kuin kone, se on kohta perheenjäsen.

    1950-luvulla haaveiltiin ajasta, jolloin robotit astuisivat ihmiskunnan palvelukseen. Robotit ovat olleet liukuhihnahommissa jo vuosikymmeniä, ja nyt ne haluavat olla perheenjäseniämme. Robotit ovat osa elämäämme - halusimme tai emme.

  • Esa-Pekka Salonen 60 vuotta Teemalla

    Juhlakonsertti suorana, arkisto-ohjelmia nuoresta maestrosta

    Kesällä 60 vuotta täyttänyttä maestro Esa-Pekka Salosta juhlitaan suorassa konserttilähetyksessä perjantaina 17.8. Lisäksi Teemalla nähdään arkisto-ohjelmia nuoremmasta Salosesta.

  • Kaikki maailman robotit - liittykää yhteen! R.U.R. -näytelmä kertoi robottien vallankumouksesta jo sata vuotta sitten!

    Mikä tekee orjasta orjan ja isännästä isännän?

    Karel Čapekin näytelmässä R.U.R. - Rossum's Universal Robots (1920) robotteja tuotetaan tehtaassa. Ne ovat kauppatavaraa. Ne ovat halpaa työvoimaa. Ne muistuttavat ihmistä, mutta ne eivät tunne kipua eikä niillä ei ole tunteita. Niillä ei myöskään ole omaa tahtoa. Niillä ei ole sielua, sanovat niiden rakentajat. Monista Blade Runnerin ja Westworldin katsojista tämä saattaa kuulostaa hyvin tutulta...

  • Kirjailija ja filosofi Torsti Lehtinen on oppinut kiitollisuuden taidon

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä.

    Kirjailija Torsti Lehtisellä on ollut värikäs elämä. Hän on tehnyt kymmenien eri ammattien töitä aina merimiehestä ohjelmistosuunnittelijaksi ja päätoimittajaksi asti. Viimeiset 40 vuotta hän on elättänyt itsensä vapaana kirjailijana. Torsti Lehtisen elämä on myös vaikuttava muutostarina, jonka päähenkilö ponnistaa Kallion slummeista ja päihteiden ja rötösten maailmasta yliopistoon filosofian laitoksen opiskelijaksi ja vapaaksi tutkijaksi. Lehtisen mittavan tuotannon keskiössä ovat eksistenssin kysymykset, joita myös Lehtisen tutkima tanskalainen filosofi Søren Kierkegaard pohti.

  • Kirjat ovat auttaneet minua löytämään itsestäni herkkyyttä valita oikein ja vahvistaneet kykyäni muodostaa omia mielipiteitä.

    Elämää voi käydä läpi myös lukemiensa kirjojen kautta.

    Koitin aikanaan etsiä yhtymäkohtia edesmenneeseen äitiini myös hänen kirjahyllynsä kautta, mutta tulos jäi laihaksi. Mitenköhän oma tyttäreni tulee joskus tulevaisuudessa äitinsä kirjahyllyä tarkastelemaan? Tunnistaako hän siinä jotain samaa kaarta kuin mitä minä itse olen näkevinäni omassa elämässäni nyt viidenkympin kynnyksellä? Luultavasti kaikki alkoi Hanhiemon satuaarteesta.

  • Ingmar Bergmanin taiteen ja tuotteliaisuuden salaisuudet: jatkuva ripuli, elatusvelvollisuudet ja seksi

    Harva olisi selvinnyt Bergmanin vauhdissa

    Taiteilijadokumentit keskittyvät yleensä ylläpitämään romanttista neromyyttiä ja herkuttelemaan tragedioilla. Niitä tehdään ikään kuin kukaan ei jaksaisi kuulla neron teoksista mitään. Uusi Bergman-dokumentti Yksi vuosi, yksi elämä ei tee tästä poikkeusta. Saamme tietää että useamman naisen kanssa yhtä aikaa touhuavalla elokuvaohjaajalla oli ärtynyt suoli ja paha temperamentti. Mutta resepti toimii, sillä minäkin palasin kiinnostuneena hyllyssä pölyttyneen dvd-kokoelmani kimppuun ja innostuin lukemaan kolme ja puoli kirjaa Bergmanista.

  • Avaruusromua: Musiikillista Pääomaa!

    Karl Marxin syntymästä 200 vuotta!

    Karl Marx eli ja esitti ajatuksiaan 1800-luvulla. Miksi hänestä puhutaan vielä 200 vuotta hänen syntymänsä jälkeen? Miksi nyt, kun ajat ovat muuttuneet ja maailma on toisenlainen? Eihän kaikki mennyt niin kuin Marx ajatteli. Miksi hän on yhä tieteellisen keskustelun ja kirjoitusten kohteena? Eikä Marx innosta nykyään ainoastaan tieteilijöitä, vaan myös taiteilijoita. Marxin 200-vuotisjuhlan kunniaksi on koottu tupla-albumi, jolla 28 äänitaiteilijaa ja musiikintekijää esittää musiikillisen visionsa päivänsankarista. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Sähköisiä kuvia kokeilustudiolta

    Luvassa kokeellista ja elektronista musiikkia!

    Kun 1970-luvulla kuuli radiosta sanan "kokeilustudio", oli syytä vääntää volyyminappulaa kovemmalle. Luvassa nimittäin oli jotakin, jota ei muualta juuri kuullut: kokeellista ja elektronista musiikkia. Maaperä oli otollinen. Progressiivisen rockin tekijät olivat jo ehtineet tutustuttaa yleisön uusiin musiikillisiin maisemiin. 1970-luvulla Yleisradion kokeilustudiossa syntyneet albumit Ode to Marilyn ja Reidarin sähköiset kuvat toteuttivat näitä päämääriä. Toimittajana Jukka Mikkola.