Hyppää pääsisältöön

Säveltäjänä Suomessa - Olli Virtaperkon puheenvuoro

Säveltäjä Olli Virtaperko.
Säveltäjä Olli Virtaperko. Kuva: Yle/Laila Kangas olli virtaperko

Kantapöytä-ohjelman suorassa lähetyksessä Musiikkitalon lämpiössä saamme kuulla, mitä suomalaiset säveltäjät tänään ajattelevat. Puheenvuorojen sarjassa keskiviikkona 13.5 2015 vuorossa oli säveltäjä Olli Virtaperko.

Miksi sävellän?

Säveltäjän uranvalinta on monella tapaa järjetön. Se tarjoaa kovaa ja yksinäistä puurtamista, pätkätöistä koostuvan epävarman tulevaisuuden ja korvauksen, joka ei ole missään suhteessa työn vaativuuteen ja ammattiin valmistavan koulutuksen perinpohjaisuuteen. Säveltämisen ytimen muodostava luova keksintä, ideoiden muokkaus ja karsinta tapahtuu edelleen aivojen ja käsien yhteistoimintana - koneellinen teknologia tarjoaa mielikuvituksesta pulppuavien monikerroksellisten musiikillisten ideoiden jalostukseen vain osittaista apua. Säveltäminen on hidasta ja nöyrää puuhaa.

Säveltäjä Olli Virtaperko pitää puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä 13.5.2015.
Säveltäjä Olli Virtaperko pitää puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 13.5.2015. Säveltäjä Olli Virtaperko pitää puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä 13.5.2015. Kuva: Yle/Laila Kangas olli virtaperko

Säveltäjänammatin järjettömyydet ovat kuitenkin samalla työn suola. Mahdollisuus ponnistella henkisten kykyjensä äärirajoilla ja tavoitella oman potentiaalinsa maksimia on itsessään palkitsevaa. Työ tarjoaa mahdollisuuden jatkuvaan henkilökohtaiseen kehittymiseen ja luova toiminta voi jatkua pitkälle vanhuuteen.

Säveltäminen on individualismin viimeisiä aitoja näyttämöitä, mutta henkilökohtaisuuden ja yksilökeskeisyyden vastapainona työssä on myös julkinen ja yhteisöllinen ulottuvuutensa. Teokset asetetaan julkisesti koettavaksi ja arvioitavaksi, ja ainakin itse toivon että nuo kokemukset johtavat kuulijoissaan reaktioon. Teoksista palautteen saaminen on tekijälleen tärkeää. Yksilöllisinkään säveltäjä ei ole täysin immuuni ihmislajin sosiaaliselle perusluonteelle.

Miksi siis säveltää? Siksi, että säveltäjäntyössä saa ponnistella mielin määrin, koetella kykyjensä rajoja ja venyttää niitä. Onnistuessaan tehty työ synnyttää uusia musiikillisia maailmoja omine lainalaisuuksineen. Se on kiehtovaa. Ajatus siitä, että järjettömän työn kautta on mahdollista saavuttaa järjellisiä tuloksia luo motivaatiota. Musiikki on sekoitus tunnetta ja järkeä, tiedettä ja taidetta, sattumanvaraisuutta ja järjestystä; kuin elämä itse. Siinä virrassa on pyristelemistä helposti yhden palkitsevan ihmiselämän verran. Siksi sävellän.

Olli Virtaperko

#sibelius150 #ajassasoi

  • Riemastuttava oopperalöytö!

    Levyarvio

    Provinsiaalisen uran tehneen sveitsiläisen kapellimestarin, säveltäjän ja opettajan Richard Fluryn ensimmäinen ooppera, yksinäytöksinen ”Firenzeläinen tragedia” valmistui vuonna 1928 ja sai kantaesityksessään Solothurnissa Pohjois-Sveitsissä seuraavana keväänä varsin myönteisen vastaanoton lehdistöltä. Eipä ihme: hieman yli kolmekymmenvuotiaan paikallisen säveltämäksi se on suorastaan nerokas vetäen vertaansa selvästi esikuvallisen Richard Straussin Salome-oopperalle – Oscar Wilden tekstiin sekin. Vajaan kolmen vartin kestävä yksikohtauksinen nostatus sisältää niin wildemaisia lausahduksia kuin taiten verhoiltua sosiopoliittista debatointia.

  • Erika Foxin improvisatorinen välittömyys

    Levyarvio

    On sanottu että säveltäminen ja improvisaatio olisivat hyvin lähellä toisiaan, ja että hyvät sävellykset ovat vain hyvien improvisoijien ylöskirjoituksia. Riippuu varmaankin keneltä kysytään – mutta englantilaisen Erika Foxin musiikissa improvisatorinen välittömyys on kiehtovasti läsnä jokaisessa nuotissa osana jotain sellaista josta rakentuu kokonaisuuksia, vapaata muotoa.

  • Pianistin tarinointia rauhallisesti ja liioittelematta

    Levyarvio

    Tällä vuosikymmenellä vuoden 2010 Kuningatar Elisabeth -pianokilvan voiton jälkeen paikkansa kysytyimpien konserttipianistien joukossa vakiinnuttanut Denis Kozhuhin on tänä syksynä ihastuttanut levyjulkaisuja seuraavia miellyttävästi soivalla ja hyvin soitetulla albumilla valikoimasta Felix Mendelssohnin Sanattomia lauluja ja Edvarg Griegin Lyyrisiä kappaleita. Se sopii olohuoneisiin mitä parhaiten, erityisesti nyt iltojen pimetessä kynttilänvalolle sopivasti lämpöä antamaan. Lyyrisyyden lisäksi minua kuulijana miellyttää myös Kozhuhin tapa tarinoida rauhallisesti ja liioittelematta.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua