Jani Parkkari
Yle
Lastenohjelmia katsellessa lapsi unohtaa helposti toden ja sadun välisen eron – aivan kuin elokuvaan uppoutunut aikuinenkin, sanoo mediakasvatuksen erityissuunnittelija Satu Valkonen Mannerheimin lastensuojeluliitosta.
Kuinka paljon suomalaiset lapset katselevat televisiota?
- Nykyään ohjelmia katsotaan paljon eri välineiltä, mutta varsinainen ruudun ääressä vietetty aika ei ole merkittävästi kasvanut. Keskiverto lapsi katsoo vuorokaudessa reilun tunnin verran tv-ohjelmaa. Viikonloppuisin vähän enemmän, kun vapaa-aikaakin on runsaammin.
Kuinka paljon on liikaa?
- Mitään minuuttimääriä on mahdotonta sanoa. Ruudun ääressä ollaan liikaa, jos lapsi ei ehdi harrastaa, tavata kavereita tai vain oleskella. Myös joutilaisuudelle pitää riittää aikaa. Koko päivä ei saa olla täyteen ahdettu.
Miksi lapsi liimaantuu ruutuun niin voimakkaasti?
- Lapsi elää voimakkaammin hetkessä kuin aikuinen. Lapsi ei osaa samalla tavalla arvioida ohjelman mahdollista hyödyllisyyttä tai pohtia esimerkiksi muita mahdollisia ajanviettotapoja. Tv-ohjelmat houkuttelevat yhtä lailla sekä aikuisia että lapsia, mutta aikuisen mieli lähtee helpommin harhailemaan.
Miten vanhempien asenne lasten tv:n katseluun on muuttunut?
- Nykyään pelit ja muut sovellutukset aiheuttavat vanhemmille enemmän huolta kuin televisio. Televisio on ikään kuin vanha tuttu ja siihen suhtaudutaan nykyään sallivammin kuin vielä joku vuosikymmen sitten. Pelit ovat vieraampia, ja siksi niitä murehditaan enemmän.
1980-luvulla He-Manit tappelivat, 1990-luvulla prätkähiiret tappelivat. Ovatko pojille suunnatut kaupalliset animaatiosarjat edelleen yhtä väkivaltaisia?
- Nykyään myös tytöille tarjotaan enemmän toiminnallisia sarjoja. Toki ohjelmat ovat edelleen hyvin sukupuolittuneita, etenkin kaupallisella puolella. Nykyään kaupalliset sarjat ovat muuttuneet enemmän todellisuutta jäljitteleviksi. Lego-ukkojen taistelut ovat realistisempia kuin esimerkiksi Kelju K. Kojootin edesottamukset.
Miten lastenohjelmat ovat muuttuneet sitten vanhempien oman lapsuuden?
- Tarinankerronta on nopeutunut ja esimerkiksi leikkaukset ovat paljon nopeampia. Vanhat Myyrä-animaatiot etenivät verkaisesti, jos niitä vertaa 2000-luvun sarjoihin. Pienemmät lapset pitävät yleensä rauhallisemmasta tahdista, mutta iän myötä halutaan lisää nopeutta. Nyt nopeatempoista tarinankerrontaa löytyy jo aika pienille lapsille suunnatuissa ohjelmista.
Voivatko lastenohjelmat pelottaa lapsia?
- Lapsen oma elämäntilanne ohjaa nähdystä tehtyjä tulkintoja. Tämän vuoksi ohjelman pelottavuus on hirveän yksilöllistä. Se tiedetään, että lapsi samaistuu voimakkaasti katsomaansa ohjelmaan ja sen hahmoihin. Jos lapsella on omassa elämässä asioita, jotka liittyvät jollain tavalla katsottuun, kokemus on entistä voimakkaampi. Lapset erottavat jo hyvin nuorella iällä, mikä on totta ja mikä satua. Katsomishetkellä tapahtumat ovat kuitenkin totta. Lapsi uppoutuu samalla tavalla fiktion maailmaan kuin aikuinen.
Minkälaiset asiat pelottavat lastenohjelmissa?
- Alle neljävuotiaita lapsia pelottavat yleensä eniten erilaiset mielikuvitushahmot. Viidestä vuodesta eteenpäin lapsia pelottavat enemmän tilanteet, joihin hahmot joutuvat. Esimerkiksi tarinat, joissa henkilöt joutuvat eroon vanhemmistaan, voivat pelottaa. Myöhemmin hahmojen vaaratilanteet muuttuvat ohjelmissa realistisemmiksi. Lapsi ei kuitenkaan välttämättä ymmärrä, että tällaiset uhat ovat todellisuudessa hyvin epätodennäköisiä tai että ne tapahtuvat hyvin pitkällä aikavälillä.
Vanhoissa saduissa lasten henki voi olla vaarassa. Television lastenohjelmissa ei ole näin voimakkaita jännitteitä. Kummat herättävät enemmän pelkoa lapsissa?
- Kirjoissa ei ole ikärajasuosituksia, mutta itse olisin valikoiva sen suhteen mitä lapsille lukisin. Esimerkiksi Veljeni, Leijonamieli -kirjaa en lukisi alle kouluikäisille, sillä se käsittelee niin raskaita asioita. Lapsi ei pysty kuvittelemaan satua kuunnellessa asioita, jotka täysin ylittäisivät hänen kestokykynsä, mutta lievempää ahdistusta liian jännittävä satua voi kyllä herättää. Ruudun äärellä voimakkaat kuvat voivat jäädä lapsen mieleen. Yksittäinen kuva voi sitten synnyttää pelkotiloja.
Miten lastenohjelman synnyttämää pelkoa tulisi käsitellä lapsen kanssa?
- Syliin ottaminen ja juttelu ovat mielestäni tärkeimmät konstit. Tilanne on hyvä purkaa mahdollisimman pian katsomisen jälkeen. Jutellessa voi sitten kysyä, mikä lasta ohjelmassa pelotti ja yrittää sen mukaan lohduttaa mahdollisimman hyvin. Lastenohjelmathan kuitenkin lähes poikkeuksetta päättyvät aina onnellisesti. Lasta voi myös neuvoa tulevan varalta. Jos lapsi sattuu näkemään jotain liian jännää, voi lähteä pois ruudun ääreltä ja tulla kertomaan vanhemmille.
Kuinka hyvin vanhemmat tietävät, mitä lapset katsovat?
- Vanhemmat ovat aika hyvin kärryllä siitä, mitä ohjelmia lapset katsovat. Telkkaria kuitenkin katsotaan yleensä perheen yhteisissä tiloissa. Pelit ovat toinen juttu. Pienten lasten pelit vielä tunnetaan, kun lapset tarvitsevat apua niiden käytössä, mutta vanhempien lasten pelit alkavat olla vieraampia.
Satu Valkonen on sosiaalipsykologian väitöskirjassaan (2012) tutkinut television merkitystä lasten arjessa.
Tunnetko nykyajan lastenohjelmat - testaa tietosi!
yle.fi/lapset - lastenohjelmista aikuisille
Media-avain-sivusto: lastenelokuvien ikäsuositukset
Mediakasvatus.fi: tutkimustietoa lasten median käytöstä
