Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Pertti Kurikan Nimipäivät pääkuva

Pertti Kurikan Nimipäivät edusti hienosti Suomea Euroviisuissa 2015, finaaliin asti tie ei kulkenut. Bändi perustettiin 2009 kehitysvammaisille palveluja tarjoavan Lyhty ry:n työpajalla. Yhtye on julkaissut useita EP-levyjä ja viimeisimpänä The Best of Greatest Hits -kokoelmalevyn.

Pertti Kurikan Nimipäivät represented Finland in Eurovision Song Contest 2015 but didn't make it through to the final. The band started in 2009 in a workshop for people with learning disabilities. The group has released several EP's and The Best of Greatest Hits compilation album.

7 väittämää punkista

Punk-univormu
Punk-univormu Kuva: Yle nahkatakki

Esitimme Mervi Vuorelalle ja Virpi "Hilu" Kytöaholle 7 väittämää heidän rakastamasta alakulttuurista. Onko enää kapinaa? Onko kilju hyvää? Antaa asiantuntijoiden vastata. Keskustelussa selviää ainakin se, että elektroninen musiikki on "järkyttävää paskaa" ja sisustusblogit "sielunvihollisuutta".

Keskustelijat

Mervi Vuorela ja Virpi "Hilu" Kytöaho
Mervi Vuorela ja Virpi "Hilu" Kytöaho Kuva: Yle / Lauri Leskinen hilu
  • Mervi Vuorela on toimittaja, jonka erityisalaa on punk ja hardcore. Hän on toinen Valtio vihaa sua: Suomalainen punk ja hardcore 1985-2015 -kirjan kirjoittajista.
  • Virpi "Hilu" Kytöaho toimitti Radio Mafiassa punk-ohjelmaa Ilmestyskirja vuosina 1990-2002 ja tämän jälkeen YleX:ssä vuoden verran Hardcore-klubia.

1. Punk on kapinaa

Mervi Vuorela: Aika harva tyyppi tänä päivänä perustaa punk-bändin sen takia, että haluais kapinoida. Punk on kapinaa siinä mielessä, että se on vastakulttuuria. Jos mietitään punkiin sisältyviä arvoja, aatteitaja toimintatapoja, niin ei ne varmaan ole valtamedialle niitä kaikkein leimallisimpia ja siinä mielessä kapinallisia.

Virpi Kytöaho: Mä allekirjoitan kapinan, koska punk on sitä vaikkapa ulkonäköstandardeja vastaan. Esimerkiksi naisten standardit on nykyään aika älyttömiä. Punkissa voi kävellä sarvet päässä jos haluaa tai verkkosukat voi laittaa vaikka painaisi 130 kiloa. Nykyajan kapina on sitä, että kuljet sellaisena kuin olet välittämättä siitä, mitä TV-kanavilla kenties asiasta kerrotaan. Se on myöskin kapinaa siten, että ei tarvi olla menestyvä, ei tarvi olla rahaa tai olla samaa mieltä kuin muut on. Punk on standardien ulkopuolista toimintaa.

MV: Miellän punkin edelleen poliittisimmaksi alakulttuuriksi mitä on. Monelle se on aika sisäänrakennettu punkissa itsessään. Jos kuuntelet punk-lyriikoita, niin niissä on poliittinen alavire, mutta se ei ole nyt niin leimallista kuin se on joskus ollut.

VK: Niin, ajattelee vaikka sitä, että osa Ramonesista oli avoimesti Reaganin arvojen kannalla tai Klamydia ja persut. Räppärit on nyt tulleet meidän tontille ja ovat ehkä enemmän tässä ajassa kiinni poliittisesti. Punkkarit on pikkuisen jääneet pyörimään siihen, mikä on aloitettu vuonna -82.

MV: Punkissa se on jäänyt aika pitkälti ismien ja sloganeiden toisteluun.

VK: Ei eläinkokeita, ei ydinsotaa! Ei enää kukaan muu kuin 82-hc-bändit laula ydinsodasta.

2. Punk ei uusiudu

VK: No, sanon kaiken uhallakin, että ei uusiudu! Jos pudottaa itsensä Puntala-rockiin, niin ei tiedä, mikä vuosiluku on. Se on toisaalta osa ns. perinnettä niin kuin Kaustisilla, jossa samat viulunvingutukset… Tai ehkä juurikin Kaustisilla uusiudutaan enemmän kuin Puntalassa!

Jos pudottaa itsensä Puntala-rockiin, niin ei tiedä, mikä vuosiluku on.― Virpi Kytöaho

MV: Luulen, että se on Kaustisten kohdalla just noin! Punkin sisällä pyörii ne tietyt genret. Esimerkiksi nyt on pitkän ajan jälkeen pinnalla uusi aalto, jota bändit kuten Lähtevät kaukojunat tai Katujen äänet edustavat. Uusiutumattomuudesta kertoo myös se, että punkkareiden keski-ikä on korkeampi kuin ikinä. Oranssin ja Rauhanaseman ikärajattomilla keikoilla muutamia pikkupunkkeja näkyy, mutta aika vähän. Suurin osa punkkareista alkaa olla kolme-neljäkymppisiä.

VK: Se on just se jämähdys. Ajattelin itse 90-luvulla Millions of Dead Copsista, että vitsit noiden nuorin tyyppi on 30 – nuo on vanhoja. Eihän punk sukupuuttoon kuole, mutta millä saisi nostetta nuorison puolelta? Kaikissa musagenreissä voit aloittaa ruohonjuuritasolta ihan eri tavalla. Aikaisemmin vain punkissa pystyi tekemään niin.

MV: Jämähtäminen ja ikääntyminen liittyy kaikkeen kitaramusiikkiin ja keikoillakäymiskulttuuriin. Nuoria kiinnosta joku ihan muu, esim. EDM tai tietokoneen ääressä puuhaileminen, että siinä mielessä punk alkaa olla vanhojen jäärien touhua. Kaaoksen Jakke oli 16-vuotias silloin, kun Kytät on natsisikoja ilmestyi. Voisin kysyä, missä ovat tämän päivän alaikäisten bändien klassikkolevytykset? Ehkä punkin uudistumiseen liittyvät jutut tulee tekstipuolelta. Onhan esimerkiksi Pertti Kurikan Nimipäivät uusiutumista.

VK: Se on tavallaan kaikista radikaaleinta, mitä on. Ne herättävät nyt sitä reaktiota, jota punkit herättivät joskus 80-luvun alkupuolella, kun oli ihmeellistä, että jollain oli keesi. Nyt on ihan ihmeellistä, että kehitysvammaiset puhuvat omalla äänellään. ”Hehän ovat niin rumiakin”, kuten joku ulkomainen viisutyyppi sanoi. Se herättää paheksuntaa ja on samalla valtava energiavara, josta ehkä aukeaa jotain muuta.

3. Univormu tekee punkkarin

VK: Ehkä siinä vaiheessa, kun kypsyy punkkariksi, univormu ja yhteenkuuluvaisuuden tunne on tärkeä.

Irokeesi
Irokeesi Kuva: Yle / Arja Lento irokeesi

MV: Tänä päivänä univormuja on hirveän paljon vähemmän kuin oli joskus aikanaan. Pukeutumisen kautta ei enää tarvi viestittää sitä, että kuuluu joukkoon, koska on internet ja kaikki muu. Pystyy luomaan suhteita ilman pukukoodejakin. Mutta kyllä punk-univormu on minusta edelleen aika siisti ja en pane yhtään pahakseni niittirotseja ja muita.

VK: Ennen henkilön tunnisti takista. Sitten se takki meni jollekin siskonpojalle. Sama takki, mutta eri heppu vaan sisässä. Ikääntyneethän yrittää laittaa keesiä taakse, kun on jo etukalju. Se on niille viimeinen oljenkorsi pysyä nuorekkuudessa. On se päällelahonnut nahkatakki tai nippanappa päälle mahtuvat housut. Tätä näkee joillain 80-luvun bändien keikoilla. Siinä tuntee itsensäkin nuoreksi!

MV: Kuulostaa alentavalta sanoa, että se olisi vain nuoruuden ja kasvuvaiheen merkki. Yhtä lailla sitä voi käyttää vanhempanakin, mutta pukeutumisen merkitys on suurempi silloin, kun hakee identiteettiä.

4. Miley Cyrus on punkia

VK: Ai että se näyttää pyllyä vai pillua vai mitä se nyt näyttää?

Kaikenlainen provokaatio yritetään omia punkin nimiin.― Mervi Vuorela

MV: Mua on ärsyttänyt se, että kaikenlainen provokaatio yritetään omia punkin nimiin. Kyllä punk vaatii aika paljon muitakin ulkoisia tunnusmerkkejä kuin sitä, että on kapinallinen. Onhan persutkin tietyllä tapaa kapinallisia monissa tempauksissaan. Miley Cyrus on läpituotettu, amerikkalaisen ison rahan tuote. En myöskään näe sitä millään tapaa feministisenä eleenä, että puolialastomana näyttää persettä ja kokee olevansa sillä naisia vapauttava. Mun kirjoissa se ei ole yhtään punk.

VK: En mäkään näe sitä punkina. Se on ihan sama kuin Janet Jackson näyttää nänniä tai Madonna suutelee toista naista. WOW! Been there, seen that. Tämä on sitä, että valtagenreissä pyörää ei pystytä enää keksimään uudestaan. Sitten pitää olla ulkomusiikillisia vau-efektejä, että ”kattokaa, tuo uskaltaa näyttää tussua.”

MV: Siinä itse teossa ei ole mitään sellaista, mitä punkkarit ei olisi omissa piireissään tehneet. Valtamedia näkee sen vaan ensimmäistä kertaa.

5. Punkkari tekee kaiken itse

Jokainen osaa jotain edes vähän ja jos ei kauhean hyvin osaa, niin ei haittaa.― Virpi Kytöaho

VK: Punkkari voi tehdä kaiken itse halutessaan. Aikojen alusta on ollut paljon niitä, jotka ovat passiivisia lopputuotteen käyttäjiä.

MV: Tietyllä tapaa tee-se-itse -kulttuuri on tehnyt punkista sen mitä se on. Mahdollisuus tehdä itse on ruokkinut tekemistä, mikä taas on synnyttänyt punkille leimallisia piirteitä kuten ei niin hyvin soittavat bändit tai vähän juosten kustut zinet.

VK: Jokaisella on ollut oikeus ja vapaus tehdä. Tekemisen kynnys on hyvin matala. Jokainen osaa jotain edes vähän ja jos ei kauhean hyvin osaa, niin ei haittaa. Siinä on päässyt käsiksi johonkin kivaan, joka on voinut johtaa johonkin isompaan juttuun. Mutta jos ei halua tehdä mitään, niin sitten voi olla tekemättä. Ei se tee yhtään huonompaa punkkaria.

Nuoret ovat oikeilla jäljillä, koska ne ovat luoneet jotain sellaista, jota vanhemmat ei voi sietää.― Mervi Vuorela

MV: Nykyisin monessa alakulttuurissa tehdään itse, esim. rapissa tai indiessä. Punk oli ensimmäinen, joka kannusti siihen ja jonka ympärille genre sitten muodostui. Että siinä mielessä väite on tosi! Nykyään on helpompaa saada asiat valmiina. Voi vaan mennä katsomaan keikkoja. Ei tarvi itse hoitaa tilavuokria, roudata PA:ta, hoitaa siivouskustannukset, säätää hirveästi ja jäädä tappiolle keikan jälkeen.

VK: Netissä on keskustelupalstat kuten Punk In Finland. Voi vaikka lukea niitä, vaikkei ikinä kirjoittaisikaan. Pullamössöyttääkö kaikki tämä helppous ihmisiä? En panisi pahakseni, vaikka punk kuolisi tai vaihtaisi muotoaan. Toivoisi, että nykypolvi keksisi sen oman uuden jutun.

Unohdettaisiin kaikki suorittaminen, sykemittarit ja nämä vitun sisustusblogit. Ne on sielunvihollisuutta jos mikä.― Virpi Kytöaho

MV: Musta tuntuu, että elektroninen musiikki vie nuorisoa koko ajan enemmän. Kun se minun mielestä on järkyttävää paskaa, niin se kertoo siitä, että nuoret ovat oikeilla jäljillä, koska ne ovat luoneet jotain sellaista, jota vanhemmat ei voi sietää. Se on merkki oikeasta tavasta toimia! Tällä hetkellä tuntuu, että ihmiset ovat hirveän innoissaan terveellisistä elämäntavoista ja aikaansaavasta meiningistä. Musiikki ei jotenkin sovi siihen suorituskeskeisyyteen ja yksilöboostiin.

VK: Siitä on hankala blogata tai saada nättejä kuvia Instagramiin. Sellaisen uuden aallon toivoisin, että unohdettaisiin kaikki suorittaminen, sykemittarit ja nämä vitun sisustusblogit. Ne on sielunvihollisuutta, jos mikä maailmassa.

6. Punkin tärkein voitto oli, kun keskiolut saatiin kioskeihin

VK: Mä olin silloin itse jo skenessä, kun oli tämä Sorbuksen kaataminen suihkulähteeseen, mikä kasvoi sitten asiaansa suuremmaksi ilmiöksi. Puhuttiin paljon siitä, dokaako vai ei. 80-luvun lopulla punk-porukoissa päihteiden käyttö oli ehkä vähän holtittomampaa. Oli apaattisuutta sen takia, että dokattiin niin paljon. Ainahan viina on kallista ollut niille, joilla on tosi vähän rahaa. En tiedä, onko muissa maissa kotitekoista alkoholia. Ihmiset ovat nähneet vaivaa tehdäkseen omat alkoholijuomansa.

Kilju on anarkistisin juoma mitä voi olla, koska sitä voi tehdä täysin valtion monopoleista riippumatta.― Mervi Vuorela

MV: Mäkään en tiedä kaljan kauppoihin saamisesta mitään, kun oon tuntenut aina niitä suuria kiljunjuojia. Kilju oli se juttu. 90-luku oli sekavaa aikaa, kun tyypit veti turbohiivalla boostattua 15-volttista kiljua. Vaikka sitä on romantisoitu, mystifioitu ja suurenneltu suhteessa todellisuuteen, niin kilju on anarkistisin juoma mitä voi olla, koska sitä voi tehdä täysin valtion monopoleista riippumatta. Tarvii vain vettä hiivaa ja sokeria. Ja se on halpaa.

VK: Se jollain tapaa puoltaa myös tätä rumuuskulttuuria. Sehän on ihan hirveän näköistä.

7. Kilju on hyvää

VK: En tiedä. Mun täytyy sanoa, että en ole koskaan juonut kiljua. Olen Pirkanmaan mäskimestarin tarjoamaa kiljua maistanut, mutta se kosketti vaan mun kielenpäätä.

Tein 8 litraa simakiljua. Siitä tuli helvetin hyvää, olin yllättynyt!― Mervi Vuorela

MV: Kiljun hyvyyshän riippu täysin siitä, miten sen tekee. Jos sen tekee huolimattomasti ja nopeasti, se on pahaa. Itse tein kirjan julkkareihin 8 litraa simakiljua. Siitä tuli helvetin hyvää, olin yllättynyt! Jaoin sitä julkaisutilaisuudessa Piritorilla ja kaikki meni tuosta noin vaan. Sanon siis, että hyvin tehtynä kilju voi olla hyvää.

VK: Mun kiljutrauma on, kun on mennyt Puntala-rockin sunnuntaiaamuna bajamajaan, joka on paskottu täyteen sellasta kiljun aiheuttamaa ripulipaskaa. En halua kokea sitä enää kertaakaan elämässäni. Alkoholi on Suomessa hirvittävän kallista ja peruspäivärahalla ei ole varaa dokata, jos haluaa tehdä jotain muutakin. Eikä Itä-Euroopassa, jossa alkoholin hinta on halvempi, tällaisia ilmiöitä ole päässyt syntymään. Eikä myöskään Englannissa. Mun ulkomaiset tuttavat eivät puhu koskaan mistään kotitekoisesta.

MV: Olen kuullut samaa. Jos on tullut vaikka ulkomaisia bändejä Suomeen ja niille on tarjottu kiljua, niin ne on olleet, että ”hyi vittu.” Ne ei ole tienneet, mitä se on.

8. Jotain lopuksi

VK: Kaipaan Suomeen pienlehtikulttuuria. Suomi oli niiden luvattu maa, mutta nouseeko tällainen vastamedia enää? Ehkä sisustusblogit ovat vieneet niiden paikan!

Valtio vihaa sua - Suomalainen punk ja hardcore 1985-2015
Valtio vihaa sua - Suomalainen punk ja hardcore 1985-2015 Kuva: Yle ville similä

MV: Nythän tulee pienlehtinäyttely. Mua häiritsee, että sekin on rajattu vuosiin 77-82.

VK: Ihan niin kuin ei olisi tullut sen jälkeen enää mitään. On tullut paljon parempia pienlehtiä, esim. Toinen vaihtoehto ja Kuollut sukupolvi.

MV: Tämä oli myös suurin syy siihen, että halusimme Ville Similän kanssa kirjoittaa kirjan. Tässä on herranjumala 30 vuotta, mutta niistä ei puhuta, koska jengi on niin fiksaantunut ekaan aaltoon ja hardcoreen. Se on yliromantisoitu täysin tällä hetkellä.

VK: Se oli se turbohiiva, joka sai homman alulle, mutta sen jälkeen syntyi ns. tuote. Kun 90-luvun seurasin hyvinkin liki, niin kyllä silloin paljon parempia biisejä, levyjä ja toimintaa oli kuin ikinä 80-luvulla.

Tässä on herranjumala 30 vuotta, mutta niistä ei puhuta, koska jengi on niin fiksaantunut ekaan aaltoon ja hardcoreen.― Mervi Vuorela

MV: Saatika 2000-luku, kun on helvetin hyviä bändejä ja ihmisiä enemmän kuin ikinä. Se vain tuntuu olevan vanhempaa polvea suurin osa. Mutta ei punkilla mitään hätää ole.

VK: Ei se kuole. Aina tulee näitä, jotka löytävät homman uudestaan.

Kommentit

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Pertti Kurikan Nimipäivät

Parhaat palat meiltä ja maailmalta

COVER-VERSIOITA YMPÄRI MAAILMAN

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

  • 7 väittämää punkista

    Onko kilju hyvää? Mervi Vuorela ja Virpi Kytöaho vastaavat.

    Onko enää kapinaa? Onko kilju hyvää? Antaa asiantuntijoiden Mervi Vuorelan ja Virpi "Hilu" Kytöahon vastata. Keskustelussa selviää ainakin se, että elektroninen musiikki on "järkyttävää paskaa" ja sisustusblogit "sielunvihollisuutta".

  • Punk tyhmyreille: armotonta tykitystä ilman sääntöjä

    Rane Raitsikka selventää punkin pääpiirteet.

    Usein sillä on jotain sanottavaa. Se kuulostaa monesti rouhealta. Yy, kaa, koo, nee ja kitara rääkyy. Mitä punk-musiikki oikein on? Entinen Smack-kitaristi Harri ”Rane Raitsikka" Jäntti selventää tyhmyreille punk-musiikin pääpiirteet.