Useimmat metsän eläimet väistävät ihmistä niin tehokkaasti, ettei niitä juuri koskaan näe. Onneksi ne jättävät jotain jälkeensä, nimittäin kakkoja.
On hauskaa tietää, kuka tästä on kulkenut ja kuka tässä on hetkeksi hiljentynyt. Kakoista voi myös saada paljon tietoa eläimen ruokavaliosta tai sen käyttäytymisestä. Kakkabongaus on antoisa harrastus. Ulosteet ovat havaintoja siinä missä muutkin havainnot; näköhavainnot eläimistä, niiden tassun jäljistä tai syönnösjäljistä.
Kevät on hyvää aikaa bongaukselle, sillä kasvit eivät vielä peitä löydöksiä. Tosin tuottajia on metsässä vähemmän, sillä pennut eivät ole vielä syntyneet. Talvella bongauksen etuna voivat olla lumeen painautuneet tassun jäljet, joita seuraamalla voi etsiä aarteita. Kesällä ja syksyllä lämpö, kosteus ja sateet saattavat hävittää kohteita.
Kakkabongausta helpottaa, jos tietää, minkälaisissa maastoissa eri eläimet tykkäävät liikkua.
Polut ja metsätiet ovat antoisaa maastoa bongaukselle, sillä monet eläimet suosivat alustaa, jossa on helpompi tassuttaa.
Vessan sijainti
Kasvissyöjät papanoivat usein ja minne sattuu. Niillä on erilainen ruoansulatus kuin lihansyöjillä, jotka valitsevat vääntöpaikan harkitummin.
Kettu ei suotta kainostele, vaan se tykkää vääntää pökäleen näkysälle, usein jopa kannon, mättään tai kiven päälle. Ketuille, kuten monille muillekin lihansyöjille ulosteet toimivat reviirimerkkeinä ”täällä asustellaan.” Reviiriä merkataan lajitovereita varten, mutta myös yli lajirajojen. Bongari voi päätellä, mitkä eläimet sietävät toisiaan samalla alueella.
Harvinaisen suden kakkoja on vaikeampi löytää. Mutta jos tietää, missä on susireviiri, mahdollisuudet kasvavat, sillä susi jolkottaa usein samoja tuttuja reittejä. Karhulla on oma elinpiirinsä, mistä kakkojakin voi löytää.
Erityisen hankala bongattava on ilveksen kakka. Se nimittäin peittää jätöksensä, kissa kun on.
Käymäläkulttuuria
Supikoirilla ja mäyrillä on käytössään käymälät. Supikoirat käyvät samassa käymälässä vuosia ja samaa käymälää voi käyttää monta eri supikoiraa samasta perhekunnasta.
Käymäläkäytännön syynä ovat varmasti hygieniasyyt, mutta myös reviirin merkitseminen. Käymälä on sijoitettu usein näkyvälle paikalle. Mutta miksi juuri siihen? Ehkä siinä on hyvä feng shui.
Supikoiran pesät ovat hyvin siistejä toisin kuin ketun, jonka kotona on aika sottaista.
Supikoiran käymälöitä saattaa muodostua syksyisin puutarhojen kulmille, kun supikoirat tankkaavat puutarhan antimia talven varalle. Mäyrä perustaa käymälän pieneen kuoppaan.
Supikoiran vessaa luullaan usein karhun läjäksi. Mutta kun sitä tutkailee tarkemmin, voi huomata, että siinä on monta pökälettä kun taas karhun läjä on selkeä kertatuotos.
Ruokavalio paljastuu
Keväällä voi huomata, kuinka kasvissyöjien papanat muuttavat muotoaan samalla, kun niiden ruokavalio muuttuu. Jänisten talvipapanat ovat sahanpurumaisia, vihreän ruoan aikaan niistä tulee kosteampia.
Hirvieläimillä tulee talvella papanoita, kesällä läjiä tai epämääräisemmän mallisia papanoita ja pökäleitä. Lihansyöjien ulosteista löytyy jäännöksiä saaliista. Karvat sulavat huonosti, joten niistä voi päätellä, kuka on joutunut pedon vatsaan. Myös koppakuoriaisten kuoria tai muita hyönteisten osia, linnun sulkia, kalan suomuja ja saaliiden luita voi kakoista löytyä.
Älä koske kakkoihin
Kakkoihin ei kannata paljain käsin koskea, eikä tunkea nokkaansa liian lähelle niitä. Ulosteissa voi olla suolistoloisia tai niiden munia. Myös bakteerit mylläävät kakoissa.
