Hyppää pääsisältöön

Mäyrä – hämärän kulkija

Mäyrä kävelee.
Mäyrä liikkuu päivällä vain harvoin. Mäyrä kävelee. Kuva: Seppo Rintelä mäyrä

Mäyrä on hämärien öiden rauhallinen hiippailija. Jos mäyrään törmää, se maleksii todennäköisesti maata nuuskien ja tonkien.

Hyvä hajuaisti

Mäyrän hajuaisti on moninkertaisesti tarkempi kuin ihmisen. Se tuntee varmasti vahvana nenässään kesäillan muhevan maan, hiekan, kastematojen ja nilviäisten tuoksut. Mäyrien kuulo on myös erittäin hyvä, mutta näkökyky heikohko.

Ravinnon suhteen monipuolinen

Mäyrän ravinnoksi kelpaavat erilaiset kasvinosat, juurakot, marjat, kovakuoriaiset, toukat, hyönteiset, myyrät, sammakot ja satunnaisesti myös linnunmunat. Mäyrän erityistä herkkua ovat kastelierot, joita se ahmii hyville apajille päästessään.

Mäyrän ruumiin rakenne, hampaat ja suolen pituus, osoittavat, että se on lähempänä kasvinsyöjää kuin petoa. Se ei ole riistatuholainen, vaikka tilaisuuden tullen voikin vahvoilla leuoillaan murskata luitakin.

Mäyrillä on käymälät

Mäyrien käymälöihin johtaa pesältä usein tallattu polku. Käymälän ulostekasoista voi joskus erottaa, mitä mäyrä on syönyt. Onko kitiinikuoren palasia tai kasvin jäänteitä, vai onko kastematojen jäljiltä löysää jätöstä? Mäyrien käymälät toimivat ilmeisesti myös reviirien merkkeinä.

Suomessa vähän tutkittu

Suuri osa mäyrätiedostamme perustuu ulkomaisiin tutkimuksiin, esimerkiksi Englannissa mäyrätutkimuksella on pitkät perinteet. Kannanarvion lisäksi

Suomessa on tutkittu mm. mäyrän ravintoa, ja mäyrien ja supikoirien yhteiseloa sekä niiden elinalueiden valintaa. Mäyrätutkimuksessa on joskus erikoisiakin vaikeuksia. Esimerkiksi radiolähetinpantaa on vaikea kiinnittää mäyrän suippoon päähän ja se irtoaa helposti kaivamistouhujen keskellä.

Jo koiraan ja naaraan määrittäminen tuottaa ongelmia, sukupuolia ei oikein pysty varmasti erottamaan päällepäin.

Kansalliskirjailijan suosikki

Mäyrä on elänyt Suomessa pitkään – todennäköisesti jo tuhansia vuosia. Vaikka siihen törmääkin luonnossa harvoin, kun se on hämärässä viihtyvä hiippailija, tapaamista ei helpolla unohda.

Kansalliskirjailijamme Aleksis Kivi näki mäyriä kotiseudullaan Nurmijärvellä. Mäyrästä, ”piirtoposkisesta metsäsiasta” tuli eräs kirjailijan suosikkieläimistä ja se mainitaan useissa Kiven teksteissä. Seitsemän veljeksen Laurin hän kuvaa tonkivan nummia mäyränä ja Kullervo rinnastaa itsensä mäyrään:

”Yksin öisillä ahoilla Suomen saarta samoilla tahdon. Yksin niin kuin mäyrä, jonka huvitus pimeys on.”

Lisää mäyrästä

Mäyrä - mestarikaivaja
Alituista kaivamista ja kiihtyvää kevätsiivousta
Mäyrämme ei olekaan yksin!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto