Hyppää pääsisältöön

Mäyrä – mestarikaivaja

Mäyrä
Luolaeläjä käy joskus myös maan päällä. Mäyrä Kuva: Seppo Rintelä logo ulos luontoon

Mäyrää katsoessa huomaa, että sen intohimona on kaivaminen. Kynnet ovat vahvat, keho vanttera ja muotokin sopivan pitkulainen. Mäyrä kaivaakin jatkuvasti.

Mäyrä korjaa ja laajentaa luolastoa, virittää uusia käytäviä, avartaa kammioita. Ja uutteruus palkintaan: Mäyrän luolastot ovat komeaa luonnon arkkitehtuuria. Valtavimmillaan ne voivat olla kuin kaupunkeja, joissa mäyräsukupolvet elävät elämäänsä.

Käytäviä voi olla yhteensä satoja metrejä. Englannissa on löydetty pesäluolasto, jossa oli 50 kammiota ja 178 suuaukkoa! Ja eräästä vanhasta mäyrälinnakkeesta löytyi tuhat vuotta vanha mäyrän kallo.

Mäyrien suvun tarina siis jatkuu suurissa mäyrälinnakkeissa vuosikymmenistä jopa vuosisadoista toiseen, vaikka asukkaat vaihtuvat.

Suomessa mäyrien luolastot eivät yllä näin valtaviin mittoihin. Tutkijoilla ei ole tarkkaa käsitystä niiden suuruudesta.

Luolasto alkaa kuitenkin käytävästä, joka yleensä ulottuu muutaman metrin verran alaspäin, routarajan alapuolelle. Siellä se saattaa haarautua erilaisiksi kammioksi ja yhdyskäytäviksi ja johtaa toisille uloskäynneille. Kammiot ovat aika kookkaita, jopa metrin pituisia niin että mäyrä, joskus useampikin, mahtuu sinne hyvin.

Pesäkammiot mäyrä vuoraa pehmusteilla: saniaisilla, sammaleilla ja kuivilla heinillä. Kevätsiivouksen aikaan vanhat pehmikkeet kuskataan ulos, ja mäyrä kiikuttaa etukäpälissään pyöritellen uudet puhtaat pehmikkeet sisään. Mäyrä ajoittaa siivouksensa sellaiseen hetkeen jolloin ei sada, vaan materiaali tulee kuivana perille.

Elämää maan uumenissa

Mäyrät viettävät luolastoissaan elämästään arviolta kaksi kolmasosaa – täällä pohjoisilla alueilla luultavasti pitempäänkin. Siellä ne nukkuvat kesäpäivinä päiväunia ja talvisin talviuniaan. Hämärien käytävien suojiin ne pakenevat vaaran uhatessa ja puolustautuvat tunkeilijoita vastaan.

Luolaston suojiin, pesäkammioon syntyvät myös mäyrän poikaset. Uroksen ja naaraan kiima-aika on ollut jo edellisvuoden keväällä tai kesällä. Viivästyneen sikiönkehityksen takia alkiot alkavat kehittyä vasta myöhemmin ja siksi poikaset, joita on yleensä kahdesta kolmeen, syntyvät sopivasti kevään kynnyksellä, huhtikuussa.

Mäyränpennut viettävät pari ensimmäistä kuukauttaan kammiossaan ja emo imettää niitä. Vasta kuukauden kuluttua syntymästä poikasten silmät aukeavat, ja vähitellen ne alkavat kiinnostua ulkomaailmasta, sen tuoksuista ja äänistä.

Parin kuukauden ikäisinä poikaset siirtyvät kurkkimaan maailmaa luolan suulta, leikkimään sen edustalle ja seurailemaan emoaan metsäretkille.

Samoihin aikoihin niiden pentukarva vaihtuu ja raidat tulevat esille. Poikaset alkavat väritykseltään muistuttaa aikuista viirunaamaa.

Tavallisesti poikaset viettävät ensimmäisen talvensa emon kanssa, toisinaan pitempäänkin. Mäyrä elää yleensä noin 5–6 vuotiaaksi, kaikkein sitkeimmät sankarit voivat elää kymmenvuotiaiksi, jopa ylikin.

Luolissa alivuokralaisia

Mäyrien määrä luolastoissa voi vaihdella aika lailla. Toisinaan asukkaita voi olla vain yksi, parhaimmillaan jopa kymmenkunta.

Talvisin mäyrien nukkuessa talviuntaan luolien ylempiin kerroksiin saattaa ilmaantua talvivieraiksi supikoiria. Ehkä ne saapuvat vaivihkaa paikalle isäntien unen aikaan, mutta todennäköisemmin mäyrät kuitenkin tietävät ja suvaitsevat niiden läsnäoloa.

Mäyrät nukkuvat talviuntaan melko keskeytyksettä maalis–huhtikuulle saakka.

Leudoilla säillä ne saattavat kuitenkin herätä ja käydä luolan suulla kurkistelemassa kevään etenemistä.

Lisää mäyrästä

Mäyrä - hämärän kulkija
Alituista kaivamista ja kiihtyvää kevätsiivousta
Mäyrämme ei olekaan yksin!

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

Luonto