Hyppää pääsisältöön
Aihesivun Tyhmyreille pääkuva

Mistä tiedät kuuntelevasi rap-musiikkia? Miten suomalainen tango on syntynyt? Musiikin asiantuntijat esittelevät musiikkigenret niin, että tyhmyrikin tajuaa.

Punk tyhmyreille: armotonta tykitystä ilman sääntöjä

Exploited-yhtyeen konsertti Lepakossa 1983
Exploited-yhtyeen konsertti Tampereen Hepokatissa 1981 Exploited-yhtyeen konsertti Lepakossa 1983 Kuva: Yle/ Seppo Sarkkinen exploited

Usein sillä on jotain sanottavaa. Se kuulostaa monesti rouhealta. Yy, kaa, koo, nee ja kitara rääkyy. Mitä punk-musiikki oikein on? Entinen Smack-kitaristi Harri ”Rane Raitsikka" Jäntti selventää tyhmyreille punk-musiikin pääpiirteet.

atomirotta, Rane Raitsikka, Harri Jäntti
Rane Raitsikka atomirotta, Rane Raitsikka, Harri Jäntti Kuva: Monsp harri jäntti

Lyhyt historia

Ensimmäiset punk-bändit aloittivat soittonsa 60-luvulla. Silloin punkia ei tosin vielä kutsuttu punkiksi.

”On paljon sellaista musiikkia, minkä voi periaatteessa laskea punkiksi, kuten 60-luvun garage rock tai The Stooges ja MC5-yhtyeen musa. Se oli vähän rajumpaa ja poliittisempaa musaa kuin aiemmin”, Rane Raitsikka kertoo.

Varsinaisesti punk-musiikin historian voidaan sanoa alkaneen 70-luvulla. Nimensä se sai newyorkilaiselta Punk-lehdeltä, joka käsitteli uudenlaista underground-kulttuuria. Sanakirja kääntää punk-sanan roistonaluksi tai pikkurikolliseksi ja 70-luvulla sillä tarkoitettiin renttumaista katujätkää.

Punk tyhmyreille

Kulttuuriin liittyi kiinteästi uudenlainen tapa tehdä musiikkia. Se syntyi halusta palata yksinkertaisempaan soundiin. Punk-musiikkia pystyi tekemään helposti. Se ei vaatinut kummoista soittotaitoa. Yhdysvalloissa punk-kulttuuri pyöri musiikin ympärillä, kun taas Englannissa siihen liittyi anarkistinen asenne, joka johtui lamasta ja nuorisotyöttömyydestä.

Viimeistään 70-luvun lopulla musiikista alettiin puhua yleisesti punk-nimellä, kun New York Dolls, Ramones, Sex Pistols ja The Damned julkaisivat ensimmäiset levynsä.

”The Damned:n ensimmäinen kokopitkä levy Damned Damned Damned oli mullistava juttu. Sen myötä kaikki muu musiikki tuntui tosi laimealta.”

Punk-bändejä alkoi ilmestyä kuin sieniä sateella. Se levisi hetkessä ympäri maailmaa. Suomessa 70-luvun lopulla aloittivat muun muassa Pelle Miljoona ja Eppu Normaali.

”Viesti oli vahva: tämä on nuorten juttu, jota voi duunata itse. Soundi tuli kellareista ja kaduilta, eikä punkissa ollut mitään kriteerejä. Jos joku halusi heittää tuolia seinää, rämpyttää kitaraa taustalla ja äänittää sitä, se toimi aivan hyvin.”

Punk-musiikin vastaanotto ei ollut aina suopeaa. Raitsikka kertoo, ettei Sex Pistolsia pidetty Suomessa musiikkina eikä se päässyt Suomeen keikalle. Punk oli kuitenkin tullut jäädäkseen ja Sex Pistols käänsi negatiivisen huomion voimavarakseen.

Jos joku halusi heittää tuolia seinää, rämpyttää kitaraa taustalla ja äänittää sitä, se toimi aivan hyvin.

80-luvun alussa punk oli levinnyt jo paljon. Se oli muokkautunut monenlaiseksi alalajiksi.

”80-luvun punkia alettiin kutsua uudeksi aalloksi. Punk kehittyi yhä rajummaksi: tuli hardcore punk, jonka kulta-aika oli vuonna 1982. Discharge laittoi alkuperäisin punkin kuulostamaan sovinnaiselta. Mentiin vielä rankempaan ja vielä nopeampaan suuntaan. Laulamisesta tuli karjumista.”

Punk-musiikin erityispiirteet

Punk-musiikkia voi soittaa millä tahansa soittimella, mutta usein perusvarustukseen kuuluvat rummut, kitara ja basso. Rane Raitsikka kuvaa punkia yksinkertaiseksi ja nopeatempoiseksi musiikiksi, jossa on säröistä kitarasoundia.

”Punkissa ei ole mitään kommervenkkeja. Se ei kuulosta tuotetulta eikä sen tekemiseen tarvitse käydä musakouluja. Se on täynnä energiaa ja siinä sanotaan asiat suoraan.”

Punk-musiikissa kauniit harmoniat on unohdettu ja laulaminen on enemmänkin tulkitsemista.

”Koko jutun balanssi on erilainen kuin esimerkiksi iskelmämusiikissa, jossa voidaan erottaa laulaja ja taustamusa. Punkissa laulaja taistelee elintilasta sirkkeliskittojen ja muiden kanssa. Laulujen aiheet tulevat jokapäiväisestä elämästä ja myös sellaisista epäsovinnaisista aiheista, joista muissa musatyyleissä ei ehkä lähdettäisi tekemään musaa.”

Balanssi on erilainen kuin esimerkiksi iskelmämusiikissa: punkissa laulaja taistelee elintilasta muiden kanssa.

Raitsikka pitää kaikkea musiikkia ja taidetta tavallaan poliittisena. Punkin ei silti tarvitse aina olla erityisen kantaaottavaa.

”Usein sillä on jotain sanottavaa. Pidän punkissa siitä, että jengi tajuaa, että niillä on mahdollisuus sanoa ja saada äänensä kuuluviin. Niillä on muutakin sanottavaa kuin ´I love you baby`. Oli pointti mikä tahansa, se uskalletaan tehdä. Punkissa se on suotavaa.”

Punk-musiikin kolme tärkeintä edustajaa

Kolmen kovan punk-yhtyeen joukkoon pääsevät Sex Pistols, Ramones ja The Clash.

”Sex Pistols oli Englannin sen hetken tilanteen heijastuma. God Save The Queen on heidän versio Englannin kansallislaulusta ja herätti suurta pahennusta. Kuningatar oli aivan kypsänä. Sex Pistols oli listaykkösenä, mutta musaa ei soitettu radiossa, koska se oli pannassa. Se oli nuorten jätkien ääntä ja muutti sen, että punk tuli kellareista kaduille ja se tuli lujaa.”

Toiselle sijalle Raitsikka nostaa newyorkilaisen punk-yhtyeen Ramonesin.

”Jenkeissä tuuletettiin erilaisia juttuja, mutta samanlainen energia sielläkin oli. Ramonesin Blitzkrieg Bop on aivan klassikko. Se on yksinkertaisuuden ruumiillista: neljä jätkää nahkarotsit päällä ja revenneet housut jalassa tykittää todella stydiä sirkkeliä. Ramones ei ole kovin poliittista, mutta se todellakin räjäytti potin ja teki rajuja muutoksia kaikkeen.”

Avoimesti poliittisen kantaaottava The Clash pääsee Raitsikan listan kolmossijalle.

”The Clash kutsui itseään maailman tärkeimmäksi bändiksi. London Calling oli heidän kolmas levy. Se oli tuplalevy, jota myytiin yhden levyn hinnalla, jotta jengillä olisi varaa ostaa se. Bändi maksoi loput itse omista rojalteistaan. Levy valittiin kautta aikojen tärkeimmäksi levyksi ennen Beatlesia. Jos Sex Pistols pystyi rajulla musiikilla järkyttämään itsensä maailmankirjoihin, niin näiden energialla ja punkin liekillä tehtiin todella paljon eri musatyylejä. Levy oli mielettömällä energialla ja katujätkien tyylillä tehty keitos. Soittajat eivät olleet maailma teknisimpiä, mutta sellaista otetta ei oltu nähty aikaisemmin. Se on jäänyt maailman historiaa todellisena merkkipaaluna, ei vaan punk-musiikille vaan ylipäänsä.”

Punk tänään

Rane Raitsikan mukaan tämän päivän punkia on vaikea määritellä, sillä käsite on niin laaja.

”Punk voi olla mitä tahansa. Se on enemmänkin asenne: ei mietitä, mitä muut ajattelee vaan tehdään rehellisesti sitä, mitä halutaan sydämestä. Punk ei ole ikinä ollut hieromista ja ylituotettua kaupalliseen menestykseen tähtäävää musaa, vaan enemmänkin kadun ääntä. Punkissa ei tehdä kompromisseja. Jengi joko tykkää tai sitten ei.”

Tämän päivän punk-musiikki on hyvissä käsissä. Suomessa siitä pitävät huolta muun muassa Pää Kii, Rikoslaki ja Nyrkkitappelu.

”Punk voi olla samankaltaista, kuin se oli aikoinaan. Se levisi räjähdysmäisesti eri musatyyleihin: alettiin tekemää kaikenlaista musaa, jossa oli oma punk-vibansa. Jos haluaa tietää, mitä kaikkea punk on tänään, on varattava paljon aikaa ja alettava tutkia.”

  • Iskelmämiehet iskelmän puolella Levylautakunnassa

    Suomalaista Levylautakunnassa

    Suomalaisuuden lippua heiluteltiin Levylautakunnassa, jossa kuunneltiin poikkeuksellisesti vain kotimaisten tekijöiden uutuuksia. Arvioitaan antamassa iskelmäsanoittajat Ilkka Vainio ja Lasse Wikman sekä musiikkitoimittaja Tero Liete. Pisteet ja kommentteja 1. J.

  • Äärirajoille asti! Avaruusromua 10.12.2017

    Avaruusromussa matkataan retrohengessä.

    Osa kaikkein parhaasta taiteesta on tehty rajoitusten puitteissa. Usein kaikkein rohkein ja vaikuttavin elektroninen musiikki on syntynyt artistien käyttäessä saatavilla ollutta tekniikkaa sen äärirajoille asti. Tällaisia ajatuksia esittävät japanilaista videopelimusiikkia esittelevän kokoelman toimittajat. Tuntuu siltä, että he ovat oikeassa. Samat ajatukset pätevät musiikkiin laajemminkin. Avaruusromussa matkataan retrohengessä. Yllätyksiä Japanista, Suomesta, Yhdysvalloista, Ranskasta ja Saksasta. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Anssi Kela ja Suvi Teräsniska kuuntelussa - Kanada voitti

    Olli Ahvenlahti ja André Chaker Levylautakunnassa

    Omaperäisyys ja hulluus herättää kuuntelemaan, mutta saavutetaanko niillä eväillä koskettavuuden taso? Näitä pohtivat Levylautakunnassa pianovelho, jazzlegenda Olli Ahvenlahti, Sibeliuksen Finlandian englanniksi kääntänyt ja esittänyt tietokirjailija André Chaker sekä Radio Suomen toimittaja Anna Keränen. Pisteet ja kommentteja 1.