Hyppää pääsisältöön

Voiko radiossa tanssia?

Tanssiakatemia yhdistää tanssin ja radion. Anna Cadia juontaa, Janne Marja-aho ja Panu Varstala tanssivat. Kuva: Marko Mäkinen taideakatemia

Tällä viikolla olen kaksi kertaa hypähdellyt ilosta kävellessäni! Molemmilla kerroilla radiota kuunnellessani. Tai no, toisella kerralla pikemminkin katsoin radiota.

Ensimmäisen kerran aloin pomppia tiistaina, kun Aleksander Barkov teki 1-1 tasoitusmaalin Venäjää vastaa käydyssä MM-ottelussa. Kuuntelin peliä radiosta, kun olin koiran kanssa iltalenkillä. Oli niin vähän lenkkeilijöitä liikenteessä, että sain tuuletella rauhassa! Helatorstain iltana taas oli pakko ottaa muutama hupsu hyppyaskel kävellessäni kohti kotia Teatteri Jurkasta.

Taideakatemia Teatteri Jurkassa
Taideakatemia Teatteri Jurkassa anna cadia
Hyvä ja energinen fiilis johtui siitä, että olin katsomassa ja kuuntelemassa Taideakatemia-nimistä esitystä ja radio-ohjelmaa. Siinä testattiin, voiko tanssia esittää radiossa. Radio Helsingin toimittaja Anna Cadian juontama kokeilu todistaa, että kyllä voi! Kokemus oli erittäin virkistävä, hauska, yllätyksellinen, monella tapaa stimuloiva.

Näin se meni: Anna Cadia istui näyttämön kulmassa luurit päässä, ja juonsi suoraa radiolähetystä. Hänen vieraanaan ja kanssakokijanaan oli ensi-illassa teatteriohjaaja Leea Klemola. Janne Marja-aho ja Panu Varstala tanssivat - ja altistivat itsensä samaan aikaan tapahtuvalle kommentoinnille ja tulkinnalle. Mediasuunnittelija Teemu Määttäsen liikkeentunnistimien avulla rakentama visualisointi pyöri Jurkan lämpiön seinillä.

Tunsin itseni etuoikeutetuksi saadessani jakaa intiimin parituntisen läsnäolleiden ihmisten kanssa. Sillä jakamisesta Taideakatemiassa oli kyse. Kuten Leea Klemola sanoi: kaikki on hauskempaa yhdessä.

Kuva: Marko Mäkinen taideakatemia

Tanssiesitys sopi hienosti tämänkaltaiseen kokeiluun, yksinkertaisesti koska tanssijoiden ei tarvitse puhua. Radion kuulijoille heidän läsnäolostaan oletettavasti välittyi ääniä, rytmiä, askelten töminää. Sekä tietysti kaikki se, mitä Klemola ja Cadia onnistuivat kokemastaan sanoiksi purkamaan. (Jos joku radion äärellä ollut lukee tätä, olisi kiinnostava kuulla teidän kommenttejanne!)

Leea Klemola paljasti heti alkuun itsestään pari seikkaa: hän ei juurikaan katso nykytanssia - eikä urheilua. Cadia ja Klemola vertasivat tanssin selostamista urheiluselostukseen. Miten ne eroavat toisistaan? Pari isoa eroa löytyi heti. Ensinnäkin, tanssi ei ole kilpailua. Sen selostaminen on hyvin monimutkaista, jos haluaa välittää pienenkin osan näkemästään.
Urheiluselostajakin tekee tulkintaa näkemästään, mutta Taideakatemian katsojana/kuulijana voin sanoa, että tanssiselostaja joutuu paljastamaan itsestään paljon enemmän.

Teatterintekijänä Klemola kertoi pyrkivänsä siihen, ettei näyttämöllä olisi asioita, jotka johtavat katsojan tulkintaa väärille poluille. Ettei näyttämölle jäisi harhaanjohtavia metaforia. Tanssi antaa katsojalle paljon vähemmän lukuohjeita kuin pitkälti kieleen perustuva teatteri. Tanssi on oma kielensä, tanssijoiden liikkeet ovat symboleita jostain, mitä tanssijat haluavat ilmaista.

Klemola lähti rohkeasti ja avoimesti tulkitsemaan Marja-ahon ja Varstalan koreografiaa.

Klemola koki oman tanssinlukutaitonsa puutteelliseksi, mutta lähti silti rohkeasti ja avoimesti tulkitsemaan Marja-ahon ja Varstalan koreografiaa. Juuri tämä teki Taideakatemian seuraamisesta niin kihisyttävää: katsoja sai katsoa tanssia - ja sai sen päälle ainutlaatuisena bonuksena pienen kurkistuksen toisen katsojan assosiaatioihin ja mielenliikkeisiin.

Keskustelu siirtyi sujuvasti ratsastavista lännenmiehistä politiikkaan, elämästä ja kuolemasta vanhenemiseen, tai erilaisiin tapoihin olla mies. Taideakatemia oli nimensä mukaisesti akatemia, koulu - samalla kun naiset keskustelivat tanssista, he tulivat paljastaneeksi paljon siitä, miten tanssia voi katsoa ja lukea. Oli todella kiinnostavaa seurata kahden älykkään ja sanavalmiin ihmisen tulkintojen kehittymistä!

Kuva: Marko Mäkinen taideakatemia

Taideakatemian koreografia koostuu pienistä peräkkäisistä kohtauksista, jotka kaikki olivat erilaisia. Miehet tulivat näyttämölle, ja poistuivat. Tulivat takaisin eri energialla, eri henkilöinä, eri tavalla liikkuen. Menivät taas, tulivat taas. Oli vakavia hetkiä, koomisia hetkiä, liikuttavia hetkiä. Leea Klemola alkoi nähdä teoksen sarjana mahdollisia tapoja kohdata toinen ihminen, mahdollisia ihmisten välisiä suhteita. Omaa tulkintaani en oikeastaan pysty kertomaan: minulle Taideakatemia koostui tanssijoiden ja keskustelijoiden vuoropuhelusta, enkä saa koskaan tietää, mitä olisin ajatellut, jos olisin nähnyt tanssin ilman esitulkitsijoita.

Siinä he sitten tanssivat ja nauroivat, ja me katsoimme ja nauroimme. Se oli suurenmoista.

Täytyy antaa mahtaville, ilmaisuvoimaisille ja uskomattoman keskittymiskykyisille tanssijoille iso kiitos! Muutaman kerran keskustelutilanne toki vaikutti tanssiin - Klemola sanoi jotain niin hauskaa, että koko yleisö räjähti nauruun ja tanssijoilta meni pokka. Siinä he sitten tanssivat ja nauroivat, ja me katsoimme ja nauroimme. Se oli suurenmoista.

Seuraavan kerran Taideakatemia starttaa ke 20.5. klo 19 Teatteri Jurkassa ja Radio Helsingissä. Viimeinen esitys on la 23.5. Aion ehdottomasti kuunnella jonkun Taideakatemian, jotta saan tietää, miltä tanssi tuntuu radiovastaanottimen äärellä.

Teatteri Jurkka ja Radio Helsinki: Taideakatemia.
Radiojuonto Anna Cadia, tanssi Janne Marja-aho ja Panu Varstala. Pukusuunnittelu Martin Bergström, äänisuunnittelu Tuomas Fränti, valosuunnittelu Tiiti Hynninen, graafinen suunnittelu Marko Mäkinen, mediasuunnittelu Teemu Määttänen, valosuunnittelu Janne Teivainen, dramaturgia Tuomas Timonen.

Penkkitaiteilija

Kommentit
  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Avaruusromua: Jättimainen harppaus

    Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi.

    Puoli vuosisataa sitten Apollo 11 -lennon komentaja, yhdysvaltalainen astronautti Neil Armstrong astui Kuun pinnalle vasemmalla jalallaan ja lausui ne legendaariset sanat. Kuussa ei ole käyty 47 vuoteen, mutta nyt Kuu taas kiinnostaa. Yhdysvaltain avaruushallinnon Nasan pääjohtaja Jim Bridenstine on puhunut julkisesti miehitettyjen kuulentojen jatkamisesta. Hän sanoo, että tällä kerralla Kuuhun ei mennä vain jättämään lippuja ja jalanjälkiä ja tulla saman tien takaisin. Nyt on tarkoitus jäädä Kuuhun pysyvästi. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kohta salamoi ja ukkostaa! – meteorologi Seija Paasosella on kyky kertoa taulujen säätiloista

    Maalausten taivaissa näkyy oikea sää – vai näkyykö?

    Mitä maalausten maailmasta löytyykään, kun alkaa rohkeasti tutkia niitä epätyypillisestä näkökulmasta! #taiteilijoidentaivaat Kun antaa jollekin pikkusormen, se vie – ainakin melkein – koko käden. Herätin henkiin yli 30 vuoden takaisen päähänpistoni tutkia maalausten pilviä ja säitä. Heittäydyin taiteilijoiden taivaiden, kankaille luotujen säiden, sateiden, ukkosten ja myrskyjen maailmaan.

  • Avaruusromua: Tangerine Dream ja pari ongelmaa Lontoossa

    Mitä tapahtui kun Tangerine Dream meni Lontooseen?

    Edgar Froese istuu aamiaisella Hyde Park -hotellissa Lontoossa. On lokakuu 1974. Hänen edessään on muroja, munakasta, appelsiinimehua, kahvia ja pari ongelmaa. Hänen yhtyeensä Tangerine Dream on juuri saapunut kaupunkiin, aloittaakseen sieltä ensimmäisen Iso-Britannian kiertueensa. Kiertueen avauskonsertti on maineikkaassa Rainbow-teatterissa, jonka lämpötila on seitsemän celsiusastetta. Lisäksi savukoneen käyttö on salissa kielletty. Itse asiassa koko kiertue on vaarassa. Mikä neuvoksi? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Nojatuolimatka Kanadaan – aina ei tarvitse mennä paikan päälle

    Nojatuolimatkailu avartaa mieltä ja säästää luontoa

    On mahtavaa saapua uuteen maahan ja kaupunkiin ja kävellä sisään vieraaseen kulttuuriin. Aistit terävöityvät ja arkiset huolet haihtuvat, kun ennennäkemättömät maisemat avautuvat eteen. Hetken ajan tuntuu, että on aivan irrallaan arkitodellisuudesta.

  • Jättiläisaskeleet etsii ihmisiä ja maailmaa jazzin klassikkolevyjen takaa

    Jazzmusiikki kuljettaa mietteitä uusiin suuntiin.

    Viime vuoden lokakuussa etsin työhuoneellani musiikkia työntekoni taustalle. Kuulun siihen puolikkaaseen ihmiskuntaa, joka pitää musiikin kuuntelusta lukemisen tai työnteon taustalla. Mutta kun työssäni käytän sanoja, etenkin suomeksi lauletun musiikin kuunteleminen on aivan mahdotonta.

  • Painettu runo on vääjäämättä myös kuva, toteaa Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja, runoilija Anja Erämaja

    Anja Erämajan puhe Kajaanin Runoviikolla.

    Tanssiva karhu -raadin puheenjohtaja Anja Erämajan puhe palkintojenjakotilaisuudessa Kajaanin Runoviikolla 2019. Merkillinen talvi ja kevät, niin paljon kirjapaketteja. Niin monta maailmaa ja tapaa sanansa asettaa. Ja tämä mahdoton tehtävä, oli otettava kantaa, valittava. Oli kestettävä se, että valitsemalla yhden jättää toisen valitsematta.

  • Avaruusromua: Löylyn hengessä!

    Löylyssä on voimaa, henkeä ja sielua.

    Mikael Agricola käytti sanaa "löyly" jo 475 vuotta sitten. Löyly on sanana ja käsitteenä sitäkin vanhempi. Löyly-sana tulee kaukaa, ajalta jolloin saunatkaan eivät olleet sellaisia kuin nykyisin. Vanhimmat saunat olivat maakuoppia, joiden kattona oli eläimen nahka. Alun perin löyly ei tarkoittanut vain saunan kiukaan sihahtelua ja kuumaa vesihöyryä. Löyly tarkoitti henkeä, henkäystä tai sielua. Eikä se ollut sattumaa. Löylyssä on edelleen voimaa, henkeä ja sielua, kuten suomalaisessa musiikissakin. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Suomi vs USA – Viisi havaintoa stand up -keikoilta koomikon näkökulmasta

    Millainen on stand up -scene Yhdysvalloissa?

    ”Stand up ei toimi Suomessa” on vuosikymmeniä toisteltu hokema, jota kuulee edelleen. Yleensä niiden suusta, jotka eivät käy katsomassa stand up -keikkoja. Mutta mikä on sitten paremmin lajin syntysijoilla Yhdysvalloissa? Stand up -koomikko Kaisa Pylkkänen teki kiertueen USA:n länsirannikon komediaklubeilla ja yllättyi.

  • Teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom: Ooppera on lapsen näkökulmasta äärimmäisen tylsää

    Taiteilijaperheen esikoinen kasvoi johtajaksi.

    Oopperan maailmassa ja sen taikapiirin keskellä kasvanut teatteri- ja oopperaohjaaja Erik Söderblom on aina ollut rohkea mielipiteissään. Elämänintoa ja uteliaisuutta riittää edelleen kuin kaksikymppisellä, vaikka nuorekas boheemi olemus kätkeekin jo kuusikymppisen. Teattereita, oopperoita ja festivaaleja johtanut Erik Söderblom on monien visioiden mies.

  • Avaruusromua: Mistä se tuli?

    Mistä tuli ajatus?

    Mistä tuli ajatus? Tätä pohtii historiantutkija, professori Yuval Noah Harari. Hän muistuttaa meitä siitä, että me emme hallitse ulkopuolellamme olevaa maailmaa. Hän toteaa, että me emme myöskään hallitse sitä, mikä tapahtuu ruumiimme sisällä. Me emme myöskään hallitse omia aivojamme, hän sanoo ja huomauttaa, että tämän kaiken ymmärtäminen voi auttaa meitä. Miten tämä liittyy taiteelliseen luomiseen? Liittyykö tämä musiikkiin? Toimittajana Jukka Mikkola.