Tuula Viitaniemi
Yle
Tällä viikolla olen kaksi kertaa hypähdellyt ilosta kävellessäni! Molemmilla kerroilla radiota kuunnellessani. Tai no, toisella kerralla pikemminkin katsoin radiota.
Ensimmäisen kerran aloin pomppia tiistaina, kun Aleksander Barkov teki 1-1 tasoitusmaalin Venäjää vastaa käydyssä MM-ottelussa. Kuuntelin peliä radiosta, kun olin koiran kanssa iltalenkillä. Oli niin vähän lenkkeilijöitä liikenteessä, että sain tuuletella rauhassa! Helatorstain iltana taas oli pakko ottaa muutama hupsu hyppyaskel kävellessäni kohti kotia Teatteri Jurkasta.
Näin se meni: Anna Cadia istui näyttämön kulmassa luurit päässä, ja juonsi suoraa radiolähetystä. Hänen vieraanaan ja kanssakokijanaan oli ensi-illassa teatteriohjaaja Leea Klemola. Janne Marja-aho ja Panu Varstala tanssivat - ja altistivat itsensä samaan aikaan tapahtuvalle kommentoinnille ja tulkinnalle. Mediasuunnittelija Teemu Määttäsen liikkeentunnistimien avulla rakentama visualisointi pyöri Jurkan lämpiön seinillä.
Tunsin itseni etuoikeutetuksi saadessani jakaa intiimin parituntisen läsnäolleiden ihmisten kanssa. Sillä jakamisesta Taideakatemiassa oli kyse. Kuten Leea Klemola sanoi: kaikki on hauskempaa yhdessä.
Tanssiesitys sopi hienosti tämänkaltaiseen kokeiluun, yksinkertaisesti koska tanssijoiden ei tarvitse puhua. Radion kuulijoille heidän läsnäolostaan oletettavasti välittyi ääniä, rytmiä, askelten töminää. Sekä tietysti kaikki se, mitä Klemola ja Cadia onnistuivat kokemastaan sanoiksi purkamaan. (Jos joku radion äärellä ollut lukee tätä, olisi kiinnostava kuulla teidän kommenttejanne!)
Leea Klemola paljasti heti alkuun itsestään pari seikkaa: hän ei juurikaan katso nykytanssia - eikä urheilua. Cadia ja Klemola vertasivat tanssin selostamista urheiluselostukseen. Miten ne eroavat toisistaan? Pari isoa eroa löytyi heti. Ensinnäkin, tanssi ei ole kilpailua. Sen selostaminen on hyvin monimutkaista, jos haluaa välittää pienenkin osan näkemästään.
Urheiluselostajakin tekee tulkintaa näkemästään, mutta Taideakatemian katsojana/kuulijana voin sanoa, että tanssiselostaja joutuu paljastamaan itsestään paljon enemmän.
Teatterintekijänä Klemola kertoi pyrkivänsä siihen, ettei näyttämöllä olisi asioita, jotka johtavat katsojan tulkintaa väärille poluille. Ettei näyttämölle jäisi harhaanjohtavia metaforia. Tanssi antaa katsojalle paljon vähemmän lukuohjeita kuin pitkälti kieleen perustuva teatteri. Tanssi on oma kielensä, tanssijoiden liikkeet ovat symboleita jostain, mitä tanssijat haluavat ilmaista.
Klemola lähti rohkeasti ja avoimesti tulkitsemaan Marja-ahon ja Varstalan koreografiaa.
Klemola koki oman tanssinlukutaitonsa puutteelliseksi, mutta lähti silti rohkeasti ja avoimesti tulkitsemaan Marja-ahon ja Varstalan koreografiaa. Juuri tämä teki Taideakatemian seuraamisesta niin kihisyttävää: katsoja sai katsoa tanssia - ja sai sen päälle ainutlaatuisena bonuksena pienen kurkistuksen toisen katsojan assosiaatioihin ja mielenliikkeisiin.
Keskustelu siirtyi sujuvasti ratsastavista lännenmiehistä politiikkaan, elämästä ja kuolemasta vanhenemiseen, tai erilaisiin tapoihin olla mies. Taideakatemia oli nimensä mukaisesti akatemia, koulu - samalla kun naiset keskustelivat tanssista, he tulivat paljastaneeksi paljon siitä, miten tanssia voi katsoa ja lukea. Oli todella kiinnostavaa seurata kahden älykkään ja sanavalmiin ihmisen tulkintojen kehittymistä!
Taideakatemian koreografia koostuu pienistä peräkkäisistä kohtauksista, jotka kaikki olivat erilaisia. Miehet tulivat näyttämölle, ja poistuivat. Tulivat takaisin eri energialla, eri henkilöinä, eri tavalla liikkuen. Menivät taas, tulivat taas. Oli vakavia hetkiä, koomisia hetkiä, liikuttavia hetkiä. Leea Klemola alkoi nähdä teoksen sarjana mahdollisia tapoja kohdata toinen ihminen, mahdollisia ihmisten välisiä suhteita. Omaa tulkintaani en oikeastaan pysty kertomaan: minulle Taideakatemia koostui tanssijoiden ja keskustelijoiden vuoropuhelusta, enkä saa koskaan tietää, mitä olisin ajatellut, jos olisin nähnyt tanssin ilman esitulkitsijoita.
Siinä he sitten tanssivat ja nauroivat, ja me katsoimme ja nauroimme. Se oli suurenmoista.
Täytyy antaa mahtaville, ilmaisuvoimaisille ja uskomattoman keskittymiskykyisille tanssijoille iso kiitos! Muutaman kerran keskustelutilanne toki vaikutti tanssiin - Klemola sanoi jotain niin hauskaa, että koko yleisö räjähti nauruun ja tanssijoilta meni pokka. Siinä he sitten tanssivat ja nauroivat, ja me katsoimme ja nauroimme. Se oli suurenmoista.
Seuraavan kerran Taideakatemia starttaa ke 20.5. klo 19 Teatteri Jurkassa ja Radio Helsingissä. Viimeinen esitys on la 23.5. Aion ehdottomasti kuunnella jonkun Taideakatemian, jotta saan tietää, miltä tanssi tuntuu radiovastaanottimen äärellä.
Teatteri Jurkka ja Radio Helsinki: Taideakatemia.
Radiojuonto Anna Cadia, tanssi Janne Marja-aho ja Panu Varstala. Pukusuunnittelu Martin Bergström, äänisuunnittelu Tuomas Fränti, valosuunnittelu Tiiti Hynninen, graafinen suunnittelu Marko Mäkinen, mediasuunnittelu Teemu Määttänen, valosuunnittelu Janne Teivainen, dramaturgia Tuomas Timonen.
