Hyppää pääsisältöön

Voiko radiossa tanssia?

Tanssiakatemia yhdistää tanssin ja radion. Anna Cadia juontaa, Janne Marja-aho ja Panu Varstala tanssivat. Kuva: Marko Mäkinen taideakatemia

Tällä viikolla olen kaksi kertaa hypähdellyt ilosta kävellessäni! Molemmilla kerroilla radiota kuunnellessani. Tai no, toisella kerralla pikemminkin katsoin radiota.

Ensimmäisen kerran aloin pomppia tiistaina, kun Aleksander Barkov teki 1-1 tasoitusmaalin Venäjää vastaa käydyssä MM-ottelussa. Kuuntelin peliä radiosta, kun olin koiran kanssa iltalenkillä. Oli niin vähän lenkkeilijöitä liikenteessä, että sain tuuletella rauhassa! Helatorstain iltana taas oli pakko ottaa muutama hupsu hyppyaskel kävellessäni kohti kotia Teatteri Jurkasta.

Taideakatemia Teatteri Jurkassa
Taideakatemia Teatteri Jurkassa anna cadia
Hyvä ja energinen fiilis johtui siitä, että olin katsomassa ja kuuntelemassa Taideakatemia-nimistä esitystä ja radio-ohjelmaa. Siinä testattiin, voiko tanssia esittää radiossa. Radio Helsingin toimittaja Anna Cadian juontama kokeilu todistaa, että kyllä voi! Kokemus oli erittäin virkistävä, hauska, yllätyksellinen, monella tapaa stimuloiva.

Näin se meni: Anna Cadia istui näyttämön kulmassa luurit päässä, ja juonsi suoraa radiolähetystä. Hänen vieraanaan ja kanssakokijanaan oli ensi-illassa teatteriohjaaja Leea Klemola. Janne Marja-aho ja Panu Varstala tanssivat - ja altistivat itsensä samaan aikaan tapahtuvalle kommentoinnille ja tulkinnalle. Mediasuunnittelija Teemu Määttäsen liikkeentunnistimien avulla rakentama visualisointi pyöri Jurkan lämpiön seinillä.

Tunsin itseni etuoikeutetuksi saadessani jakaa intiimin parituntisen läsnäolleiden ihmisten kanssa. Sillä jakamisesta Taideakatemiassa oli kyse. Kuten Leea Klemola sanoi: kaikki on hauskempaa yhdessä.

Kuva: Marko Mäkinen taideakatemia

Tanssiesitys sopi hienosti tämänkaltaiseen kokeiluun, yksinkertaisesti koska tanssijoiden ei tarvitse puhua. Radion kuulijoille heidän läsnäolostaan oletettavasti välittyi ääniä, rytmiä, askelten töminää. Sekä tietysti kaikki se, mitä Klemola ja Cadia onnistuivat kokemastaan sanoiksi purkamaan. (Jos joku radion äärellä ollut lukee tätä, olisi kiinnostava kuulla teidän kommenttejanne!)

Leea Klemola paljasti heti alkuun itsestään pari seikkaa: hän ei juurikaan katso nykytanssia - eikä urheilua. Cadia ja Klemola vertasivat tanssin selostamista urheiluselostukseen. Miten ne eroavat toisistaan? Pari isoa eroa löytyi heti. Ensinnäkin, tanssi ei ole kilpailua. Sen selostaminen on hyvin monimutkaista, jos haluaa välittää pienenkin osan näkemästään.
Urheiluselostajakin tekee tulkintaa näkemästään, mutta Taideakatemian katsojana/kuulijana voin sanoa, että tanssiselostaja joutuu paljastamaan itsestään paljon enemmän.

Teatterintekijänä Klemola kertoi pyrkivänsä siihen, ettei näyttämöllä olisi asioita, jotka johtavat katsojan tulkintaa väärille poluille. Ettei näyttämölle jäisi harhaanjohtavia metaforia. Tanssi antaa katsojalle paljon vähemmän lukuohjeita kuin pitkälti kieleen perustuva teatteri. Tanssi on oma kielensä, tanssijoiden liikkeet ovat symboleita jostain, mitä tanssijat haluavat ilmaista.

Klemola lähti rohkeasti ja avoimesti tulkitsemaan Marja-ahon ja Varstalan koreografiaa.

Klemola koki oman tanssinlukutaitonsa puutteelliseksi, mutta lähti silti rohkeasti ja avoimesti tulkitsemaan Marja-ahon ja Varstalan koreografiaa. Juuri tämä teki Taideakatemian seuraamisesta niin kihisyttävää: katsoja sai katsoa tanssia - ja sai sen päälle ainutlaatuisena bonuksena pienen kurkistuksen toisen katsojan assosiaatioihin ja mielenliikkeisiin.

Keskustelu siirtyi sujuvasti ratsastavista lännenmiehistä politiikkaan, elämästä ja kuolemasta vanhenemiseen, tai erilaisiin tapoihin olla mies. Taideakatemia oli nimensä mukaisesti akatemia, koulu - samalla kun naiset keskustelivat tanssista, he tulivat paljastaneeksi paljon siitä, miten tanssia voi katsoa ja lukea. Oli todella kiinnostavaa seurata kahden älykkään ja sanavalmiin ihmisen tulkintojen kehittymistä!

Kuva: Marko Mäkinen taideakatemia

Taideakatemian koreografia koostuu pienistä peräkkäisistä kohtauksista, jotka kaikki olivat erilaisia. Miehet tulivat näyttämölle, ja poistuivat. Tulivat takaisin eri energialla, eri henkilöinä, eri tavalla liikkuen. Menivät taas, tulivat taas. Oli vakavia hetkiä, koomisia hetkiä, liikuttavia hetkiä. Leea Klemola alkoi nähdä teoksen sarjana mahdollisia tapoja kohdata toinen ihminen, mahdollisia ihmisten välisiä suhteita. Omaa tulkintaani en oikeastaan pysty kertomaan: minulle Taideakatemia koostui tanssijoiden ja keskustelijoiden vuoropuhelusta, enkä saa koskaan tietää, mitä olisin ajatellut, jos olisin nähnyt tanssin ilman esitulkitsijoita.

Siinä he sitten tanssivat ja nauroivat, ja me katsoimme ja nauroimme. Se oli suurenmoista.

Täytyy antaa mahtaville, ilmaisuvoimaisille ja uskomattoman keskittymiskykyisille tanssijoille iso kiitos! Muutaman kerran keskustelutilanne toki vaikutti tanssiin - Klemola sanoi jotain niin hauskaa, että koko yleisö räjähti nauruun ja tanssijoilta meni pokka. Siinä he sitten tanssivat ja nauroivat, ja me katsoimme ja nauroimme. Se oli suurenmoista.

Seuraavan kerran Taideakatemia starttaa ke 20.5. klo 19 Teatteri Jurkassa ja Radio Helsingissä. Viimeinen esitys on la 23.5. Aion ehdottomasti kuunnella jonkun Taideakatemian, jotta saan tietää, miltä tanssi tuntuu radiovastaanottimen äärellä.

Teatteri Jurkka ja Radio Helsinki: Taideakatemia.
Radiojuonto Anna Cadia, tanssi Janne Marja-aho ja Panu Varstala. Pukusuunnittelu Martin Bergström, äänisuunnittelu Tuomas Fränti, valosuunnittelu Tiiti Hynninen, graafinen suunnittelu Marko Mäkinen, mediasuunnittelu Teemu Määttänen, valosuunnittelu Janne Teivainen, dramaturgia Tuomas Timonen.

Penkkitaiteilija

Kommentit
  • Avaruusromua: Mitä on pluviofilia?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili? Minä en tiennyt. En, ennen kuin katsoin netistä. Pluviofiili on ihminen, joka rakastaa sadetta. Ihminen, johon sade vaikuttaa rauhoittavasti ja inspiroivasti. Latinan kielen sana "pluvia" tarkoittaa sadetta. Mitä on sade? Se on pilvistä putoavaa vettä eri olomuodoissaan. Se on kaikkea vedestä rakeisiin. Mitä muuta? Toimittajana Jukka Mikkola.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • Rovaniemen terävin kynä – Jari Tervo

    Henkilökuvassa pitkän ja ytimekkään tekstin taitaja.

    Runoilevasta toimittajasta tuli veijarikirjailija ja koko kansan tv-suosikki. Jari Tervo kertoo, miten kirjoitetaan pitkästi ja ytimekkäästi.

  • Yksi tekijä, kolme kirjailijaa – Pirkko Saisio

    Henkilökuvassa rooleja kokeileva kirjailija-teatterintekijä.

    Pirkko Saision piti olla työväenkirjallisuuden nuori toivo. Työväenkirjallisuus meni, Saisio jäi. Salanimillä hän on kokeillut, miten erilaista palaute on, kun kirjailija onkin mies.

  • "Huono ammatti, hyvä harrastus" – antiboheemi Paavo Haavikko

    Henkilökuvassa kirjailija, pamfletisti, liikemies, näkijä.

    Paavo Haavikko oli ikäpolvensa merkittävin lyyrikko, joka teki pesäeron taiteilijaromantiikkaan ja neronpalvontaan. Yli sadan kirjan mies sanoi kirjoittamista harrastuksekseen: "Minä en ole se kirjailija. Minä olen se, joka tekee kaikkea muuta."

  • Avaruusromua: Soita e tai y!

    Soita y-sävel ympäristön puolesta!

    Soita e-sävel! Soita se ympäristön puolesta! Näin innostavat kollegoitaan norjalaiset muusikot Guro Skumsnes Moe ja Ole-Henrik Moe. Heidän valitsemansa e-sävel saa selityksensä, kun lukee heidän viestinsä englanniksi: Play the tone E for the environment. Avaruusromussa ympäristöaktiivisten sävelten lisäksi muun muassa softamoogia, variaatioita pöydälle ja musiikkia Akaasisista arkistoista. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Säveltäjä Kaija Saariaho: "Inspiraatiota täytyy oppia ohjelmoimaan"

    Säveltäjälle ei suositeltu synnyttämistä.

    Säveltäjä Kaija Saariaho on eri elämänvaiheiden myötä oppinut ohjelmoimaan inspiraatiota, sillä säveltäminen on hidasta ja kärsivällisyyttä vaativaa työtä. Se on hänelle elämän tarkoitus, sillä ilman säveltämistä elämä valuu hukkaan.

  • William Faulknerin Liekehtivä elokuu on kirjallisuuden historian rajuin oppitunti rasismista

    Kirjailija Leena Landerin haastattelu William Faulknerista.

    "Avainkohtaus on se, jossa mies pitkän kidutuksen päätteeksi pakottaa pojan rukoilemaan polvillaan Jumalan anteeksiantoa. Itselläni on paljonkin omakohtaisia kokemuksia polvirukouksista, onneksi ei lähelläkään tämän romaanin kauhukuvausta." Kirjailija Leena Lander kertoo, mikä William Faulknerin Liekehtivässä elokuussa on vaikuttanut häneen – ja miksi vuonna 1932 ilmestynyt romaani on edelleen ajankohtainen.

  • Avaruusromua: 8500 tonnia ongelmajätettä

    Avaruudessa seilaa yli 130 miljoonaa romun kappaletta.

    Ihmiskunta on ollut ahkera. Kuluneen kuudenkymmenen vuoden kuluessa se on saanut lähetettyä noin 9000 satelliittia maapalloa kiertävälle radalle. Tällä hetkellä niistä kiertää maapalloa noin 5000. Näistä satelliitista toimii parisen tuhatta. Loput ovat ongelmajätettä, avaruusromua. Euroopan avaruusjärjestö ESA:n mukaan maapalloamme kiertää liki 8500 tonnia avaruusromua. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Filosofi Mikko Lahtinen muokkaa kehoaan antiikin Kreikan ihanteiden mukaan

    Akateeminen kehonrakentaja mietiskelee salilla.

    Tampereen yliopistossa vaikuttava yliopistolehtori ja filosofi Mikko Lahtinen voimailee viisi kertaa viikossa. Kehonrakennusta harrastava filosofi löytää harrastukselleen akateemiset perusteet. Mieli ja keho kuuluivat jo antiikin Kreikassakin yhteen.

  • Avaruusromua: Metsä ei kaipaa ihmistä

    Metsä voi parantaa.

    Vietä muutama minuutti metsässä, niin verenpaineesi laskee. Tunti tai pari metsässä hoitaa meidän aivojamme paremmin kuin mielialalääkkeet, sanovat asiantuntijat. Metsässä sydämen syke rauhoittuu ja stressihormonin määrä laskee meidän elimistössämme. Metsä on tehokas lääke stressiin ja masennukseen. Metsä voi parantaa, jos annamme sille mahdollisuuden. Myös musiikki voi auttaa. Toimittajana Jukka Mikkola.