Hyppää pääsisältöön

Voiko radiossa tanssia?

Tanssiakatemia yhdistää tanssin ja radion. Anna Cadia juontaa, Janne Marja-aho ja Panu Varstala tanssivat. Kuva: Marko Mäkinen taideakatemia

Tällä viikolla olen kaksi kertaa hypähdellyt ilosta kävellessäni! Molemmilla kerroilla radiota kuunnellessani. Tai no, toisella kerralla pikemminkin katsoin radiota.

Ensimmäisen kerran aloin pomppia tiistaina, kun Aleksander Barkov teki 1-1 tasoitusmaalin Venäjää vastaa käydyssä MM-ottelussa. Kuuntelin peliä radiosta, kun olin koiran kanssa iltalenkillä. Oli niin vähän lenkkeilijöitä liikenteessä, että sain tuuletella rauhassa! Helatorstain iltana taas oli pakko ottaa muutama hupsu hyppyaskel kävellessäni kohti kotia Teatteri Jurkasta.

Taideakatemia Teatteri Jurkassa
Taideakatemia Teatteri Jurkassa anna cadia
Hyvä ja energinen fiilis johtui siitä, että olin katsomassa ja kuuntelemassa Taideakatemia-nimistä esitystä ja radio-ohjelmaa. Siinä testattiin, voiko tanssia esittää radiossa. Radio Helsingin toimittaja Anna Cadian juontama kokeilu todistaa, että kyllä voi! Kokemus oli erittäin virkistävä, hauska, yllätyksellinen, monella tapaa stimuloiva.

Näin se meni: Anna Cadia istui näyttämön kulmassa luurit päässä, ja juonsi suoraa radiolähetystä. Hänen vieraanaan ja kanssakokijanaan oli ensi-illassa teatteriohjaaja Leea Klemola. Janne Marja-aho ja Panu Varstala tanssivat - ja altistivat itsensä samaan aikaan tapahtuvalle kommentoinnille ja tulkinnalle. Mediasuunnittelija Teemu Määttäsen liikkeentunnistimien avulla rakentama visualisointi pyöri Jurkan lämpiön seinillä.

Tunsin itseni etuoikeutetuksi saadessani jakaa intiimin parituntisen läsnäolleiden ihmisten kanssa. Sillä jakamisesta Taideakatemiassa oli kyse. Kuten Leea Klemola sanoi: kaikki on hauskempaa yhdessä.

Kuva: Marko Mäkinen taideakatemia

Tanssiesitys sopi hienosti tämänkaltaiseen kokeiluun, yksinkertaisesti koska tanssijoiden ei tarvitse puhua. Radion kuulijoille heidän läsnäolostaan oletettavasti välittyi ääniä, rytmiä, askelten töminää. Sekä tietysti kaikki se, mitä Klemola ja Cadia onnistuivat kokemastaan sanoiksi purkamaan. (Jos joku radion äärellä ollut lukee tätä, olisi kiinnostava kuulla teidän kommenttejanne!)

Leea Klemola paljasti heti alkuun itsestään pari seikkaa: hän ei juurikaan katso nykytanssia - eikä urheilua. Cadia ja Klemola vertasivat tanssin selostamista urheiluselostukseen. Miten ne eroavat toisistaan? Pari isoa eroa löytyi heti. Ensinnäkin, tanssi ei ole kilpailua. Sen selostaminen on hyvin monimutkaista, jos haluaa välittää pienenkin osan näkemästään.
Urheiluselostajakin tekee tulkintaa näkemästään, mutta Taideakatemian katsojana/kuulijana voin sanoa, että tanssiselostaja joutuu paljastamaan itsestään paljon enemmän.

Teatterintekijänä Klemola kertoi pyrkivänsä siihen, ettei näyttämöllä olisi asioita, jotka johtavat katsojan tulkintaa väärille poluille. Ettei näyttämölle jäisi harhaanjohtavia metaforia. Tanssi antaa katsojalle paljon vähemmän lukuohjeita kuin pitkälti kieleen perustuva teatteri. Tanssi on oma kielensä, tanssijoiden liikkeet ovat symboleita jostain, mitä tanssijat haluavat ilmaista.

Klemola lähti rohkeasti ja avoimesti tulkitsemaan Marja-ahon ja Varstalan koreografiaa.

Klemola koki oman tanssinlukutaitonsa puutteelliseksi, mutta lähti silti rohkeasti ja avoimesti tulkitsemaan Marja-ahon ja Varstalan koreografiaa. Juuri tämä teki Taideakatemian seuraamisesta niin kihisyttävää: katsoja sai katsoa tanssia - ja sai sen päälle ainutlaatuisena bonuksena pienen kurkistuksen toisen katsojan assosiaatioihin ja mielenliikkeisiin.

Keskustelu siirtyi sujuvasti ratsastavista lännenmiehistä politiikkaan, elämästä ja kuolemasta vanhenemiseen, tai erilaisiin tapoihin olla mies. Taideakatemia oli nimensä mukaisesti akatemia, koulu - samalla kun naiset keskustelivat tanssista, he tulivat paljastaneeksi paljon siitä, miten tanssia voi katsoa ja lukea. Oli todella kiinnostavaa seurata kahden älykkään ja sanavalmiin ihmisen tulkintojen kehittymistä!

Kuva: Marko Mäkinen taideakatemia

Taideakatemian koreografia koostuu pienistä peräkkäisistä kohtauksista, jotka kaikki olivat erilaisia. Miehet tulivat näyttämölle, ja poistuivat. Tulivat takaisin eri energialla, eri henkilöinä, eri tavalla liikkuen. Menivät taas, tulivat taas. Oli vakavia hetkiä, koomisia hetkiä, liikuttavia hetkiä. Leea Klemola alkoi nähdä teoksen sarjana mahdollisia tapoja kohdata toinen ihminen, mahdollisia ihmisten välisiä suhteita. Omaa tulkintaani en oikeastaan pysty kertomaan: minulle Taideakatemia koostui tanssijoiden ja keskustelijoiden vuoropuhelusta, enkä saa koskaan tietää, mitä olisin ajatellut, jos olisin nähnyt tanssin ilman esitulkitsijoita.

Siinä he sitten tanssivat ja nauroivat, ja me katsoimme ja nauroimme. Se oli suurenmoista.

Täytyy antaa mahtaville, ilmaisuvoimaisille ja uskomattoman keskittymiskykyisille tanssijoille iso kiitos! Muutaman kerran keskustelutilanne toki vaikutti tanssiin - Klemola sanoi jotain niin hauskaa, että koko yleisö räjähti nauruun ja tanssijoilta meni pokka. Siinä he sitten tanssivat ja nauroivat, ja me katsoimme ja nauroimme. Se oli suurenmoista.

Seuraavan kerran Taideakatemia starttaa ke 20.5. klo 19 Teatteri Jurkassa ja Radio Helsingissä. Viimeinen esitys on la 23.5. Aion ehdottomasti kuunnella jonkun Taideakatemian, jotta saan tietää, miltä tanssi tuntuu radiovastaanottimen äärellä.

Teatteri Jurkka ja Radio Helsinki: Taideakatemia.
Radiojuonto Anna Cadia, tanssi Janne Marja-aho ja Panu Varstala. Pukusuunnittelu Martin Bergström, äänisuunnittelu Tuomas Fränti, valosuunnittelu Tiiti Hynninen, graafinen suunnittelu Marko Mäkinen, mediasuunnittelu Teemu Määttänen, valosuunnittelu Janne Teivainen, dramaturgia Tuomas Timonen.

Penkkitaiteilija

Kommentit
  • Bertsolari yhdistää ja voimaannuttaa baskit

    Kilpalaulanta on baskien omaperäisen kulttuurin kulmakivi.

    Pohjois-Espanjassa Atlantin rannikolla sijaitseva Espanjan itsehallintoalue Baskimaa on omaperäinen sanan kaikissa merkityksissä. Alueen kieli on mahdollisesti viimeinen jäänne Länsi-Euroopassa ennen indoeurooppalaisten kielten leviämistä puhutusta kieliryhmästä. Baskin kieli, eli euskara on alueen kulttuurin säilymisen perusta.

  • Avaruusromua: Kieli, jota emme ymmärrä

    Voiko tekoäly kehittää oman koneiden välisen kielen?

    Koneet kuuntelevat meitä. Ne ymmärtävät meitä yhä paremmin. Koneet myös puhuvat meille. Ne puhuvat tosin vielä melko alkeellisin tavoin, mutta kuinka kauan? Mikä on puhutun kielen rooli yhä elektronisemmaksi ja digitaalisemmaksi muuttuvassa tulevaisuudessa? Oletko kuullut kielestä nimeltä darkvoice? Kielestä, jota me emme ymmärrä. Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Avaruusromua: Teollista kansanmusiikkia

    Onko piano kone? Entä viulu? Tai huilu?

    Me teemme teollista kansanmusiikkia. Industrielle Volksmusik. Näin kuvaili Kraftwerkin toinen perustajajäsen Ralf Hütter yhtyeen musiikkia 1970-luvun alussa. Hän kuvaili maailmaa, joka käyttää koneita. Sivilisaatiota, joka perustuu teknologian kehitykseen. Taidetta, joka käyttää teknologiaa. Musiikkia, jossa soivat koneet. Onko piano kone? Entä viulu? Tai huilu? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Mitä kieltä koirasi ymmärtää parhaiten?

    Koiralle äänenpaino ja eleet ovat tärkeämpiä kuin sanat.

    Lässytätkö ja leperteletkö koirallesi, vai puhutko sille selkeästi artikuloiden? Kumpikaan ei ole väärin. Koira lukee taitavasti äänensävyjä ja ymmärtää lepertelevän ihmisen olevan suopealla tuulella. Toimintaohjeita se ottaa mielellään vastaan selkeällä ja yksiselitteisellä kielellä.

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri

  • “Pelaaminen on monille keino elää vaihtoehtotodellisuudessa” – Tonislav Hristov teki elokuvan roolipelaamisesta

    Dokumentti-elokuva roolipelin voimasta.

    Veeran maaginen elämä -dokumentissa selviää, että sen päähenkilö on oppinut käsittelemään lapsuuden traumojaan pelaamisen kautta. “Minusta elokuva kertoo ennen kaikkea demonien karkottamisesta”, ohjaaja Tonislav Hristov sanoo. Sundance-festivaaleilla ja Berliinin elokuvajuhlillakin esitetty suomalaisdokumentti kertoo roolipelaamisesta.

  • Mitä kieltä koirasi ymmärtää parhaiten?

    Koiralle äänenpaino ja eleet ovat tärkeämpiä kuin sanat.

    Lässytätkö ja leperteletkö koirallesi, vai puhutko sille selkeästi artikuloiden? Kumpikaan ei ole väärin. Koira lukee taitavasti äänensävyjä ja ymmärtää lepertelevän ihmisen olevan suopealla tuulella. Toimintaohjeita se ottaa mielellään vastaan selkeällä ja yksiselitteisellä kielellä.

  • Avaruusromua: Onko kenelläkään taskulamppua?

    Se ei todellakaan ollut mikään logistiikan riemuvoitto.

    Parikymmentä konserttia ja käsittämätön määrä autolla ajelua. Sellainen oli saksalaisen Tangerine Dreamin ensimmäinen Iso-Britannian kiertue vuonna 1974. Se ei todellakaan ollut mikään logistiikan riemuvoitto. Omaelämäkerrassaan yhtyeen johtohahmo Edgar Froese muistelee, kuinka yhtye sukkuloi ristiin rastiin Iso-Britanniaa tavalla, joka vaikutti täysin suunnittelemattomalta. Mutta miksi eräs yhtyeen jäsenistä halusi vankilaan? Mikä sai miehet eksymään Dartmoorin sumuun? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • Kai Ekholm: Kirjasto on lupaus sivistyksestä, yhteisyydestä, ja jatkuvuudesta

    Kansalliskirjasto inspiroi edelleen Kai Ekholmia

    Kirjojen lukemisen lähettilääksi intoutunut tutkija ja tietokirjailija Kai Ekholm tietää mistä puhuu. Lähes neljäkymmentä vuotta kirjastomaailmassa työskennellyt, Kansalliskirjaston ylihoitajan virasta eläköitynyt Kai Ekholm puhuu lämmöllä kirjojen lukemisen merkityksestä ja kirjastojen tärkeydestä. Tampereen yliopistossa lehtorina sekä Vaasan yliopistossa professorina toiminut Ekholm keskittyy nyt eläköidytään organisoimaan omaa laajaa kirja- ja levykokoelmaansa. Useita tietokirjoja, ja dekkareita kirjoittaneena hän unelmoi myös kirjoittavansa enemmän tulevaisuudessa.

  • Sallikaa meidän selittää, mistä miesselittämisessä on kysymys

    Feministinen klassikkoteksti on suomennettu – entä sitten?

    Kaikki miehet eivät miesselitä, mutta jotkut selittävät, ja se kertoo paljon suuremmasta ongelmasta keskuudessamme, väittää Rebecca Solnit feministisessä klassikkoesseessään. Hannamari Hoikkala ja Tuomas Karemo möyhivät Solnitin suomeksi ilmestynyttä kokoelmaa Miehet selittävät minulle asioita.

  • Avaruusromua: Mitä on pluviofilia?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili?

    Tiedätkö millainen ihminen on pluviofiili? Minä en tiennyt. En, ennen kuin katsoin netistä. Pluviofiili on ihminen, joka rakastaa sadetta. Ihminen, johon sade vaikuttaa rauhoittavasti ja inspiroivasti. Latinan kielen sana "pluvia" tarkoittaa sadetta. Mitä on sade? Se on pilvistä putoavaa vettä eri olomuodoissaan. Se on kaikkea vedestä rakeisiin. Mitä muuta? Toimittajana Jukka Mikkola.

  • "Olin ylpeä, kun voitin laulufobiani" – Anna Calvia verrataan Nick Caven ja PJ Harveyn kaltaisiin tähtiin

    Anna Calvi on uuden ajan kitarasankari

    Omia musiikillisia polkujaan kulkeva Anna Calvi on yksi tämän hetken kiinnostavimpia artisteja. Hän on hakenut vaikutteita useasta eri musiikkigenrestä, rajoja kaihtamatta. Näin on syntynyt soundi, jota verrataan Nick Caven ja PJ Harveyn kaltaisiin supertähtiin. Kaiken lisäksi Calvi nousee rockin kitarasankarien pitkän perinteen jatkajaksi. KulttuuriCocktail sai Anna Calvin haastattelun juuri ennen Helsingin keikkaa.