Hyppää pääsisältöön

MATKIMINEN

Osa oppimista ja myötäelämistä

Oletko joskus tarkkaillut kahvilassa istuvia ystävyksiä? Kun toinen nostaa jalkansa ristiin, niin hetken kuluttua toinen tekee saman perässä. Keskustelun jatkuessa toinen venyttelee ja nostaa kädet niskan taakse. Pian hänen kumppaninsa tekee samoin.

Myötäelämistä, toisen ihmisen tunteiden ymmärtämistä kutsutaan yleisesti empatiaksi. Kun ystävämme kertoo meille huolistaan, me eläydymme hänen tunteisiinsa ja sanomme jotakin, jonka uskomme olevan lohdutukseksi. Hymy ja innostus tarttuvat, joskus myös pelko tai paniikkikin.

Toisen ihmisen asemaan eläytymiseen voi liittyä myös eleiden, asentojen ja puheen jäljitteleminen. Arkielämässä jäljittelystä on helppo löytää esimerkkejä. Jos keskustelemme äänensä menettäneen flunssapotilaan kanssa, puhumme helposti itsekin kuiskaamalla. Kun elokuvassa hai käy uimarin kimppuun, niin teatterin katsomossakin jalat nostetaan turvaan.

Ilmiötä kutsutaan kameleonttiefektiksi: kameleonttihan on matelija joka tunnetaan siitä että se muuttaa väriään ympäristön mukaan. Kameleonttiefekti on sitä voimakkaampi, mitä empaattisempi ihminen on kyseessä.

Peilisolut reagoivat liikkeisiin

Apinan otsalohkosta löydettin parikymmentä vuotta sitten niin sanottuja peilisoluja. Ne ovat visuomotorisia eli sekä näkemiseen että liikkeisin liittyviä neuroneita.

Nämä apinan peilisolut reagoivat sekä apinan tehdessä itse liikkeen että sen nähdessä toisen apinan (tai ihmisen) tekevän saman liikkeen. Apinan peilisolut aktivoituvat vain, jos liike on tavoitteellinen eli kohdistuu johonkin - eli esim. pelkkä haukotus tai käsien ristiminen ei niiden toimintaa laukaise.

Aluksi luultiin myös, että apinan peilisolut eivät aktivoidu, jos liikkeen tekijä käyttää jotakin työkalua, esim. pinsettejä. Myöhemmin todettiin, että apinakin voi oppia työkalun käytön ja silloin peilisolutkin aktivoituvat.

Myös ihmisen aivoissa on alueita, jotka aktivoituvat sekä jotakin asiaa tehdessä että tekemistä katsellessa. On päätelty että näillä alueilla on peilisoluja vaikka yksittäisiä soluja ei pystykään löytämään. Peilisolut eivät rakenteeltaan poikkea muista aivosoluista, mutta niistä tekee erityisiä niiden sijainti ja yhteydet muuhun hermoverkostoon.

Matkimalla oppii

Ihmisaivoissa on monia peilautumisjärjestelmiä. Kaikki vuorovaikutus ei kuitenkaan perustu peilisoluihin tai peilautumisjärjestelmiin: ihmiset myötäilevät, ennustavat ja jäljittelevät toisiaan muutenkin. On sanottu, että matkiminen on imartelun vilpittömin muoto. Vaikka matkiminen olisi tiedostamatonta, matkittu ihminen pitää häntä matkineita ihmisiä miellyttävämpinä kuin muita ihmisiä.

Me pystymme eläytymään muiden ihmisten tunteisiin monella tavalla. Kun näemme kivusta kärsivän ihmisen, aivojemme aivosaaresssa aktivoituu affektiivisen kipuverkoston osa.

Empatiaa tunnetaan enemmän, jos seuraamaamme ihmiseen liittyy positiivisia mielikuvia. Tätä on testattu tutkimuksessa (Singer ym.), jossa koehenkilöt pelasivat ensin rahapeliä epäreilusti käyttäytyviä pelaajia vastaan. Sen jälkeen testattiin kuinka koehenkilöt reagoivat epäreilujen pelaajien saamiin sähköiskuihin. Aivosaaren aktivaatio väheni naiskatsojilla reilujen henkilöiden kivun katsomiseen verrattuna ja miehillä se katosi kokonaan.

Sosiaalinen matkiminen poikkeaa varsinaisesta matkimisesta, joka on oikotie monien asioiden oppimiseen. Lapsi seuraa isompien ihmisten elkeitä liikenteessä, ruokapöydässä, kaupassa ja koettaa tehdä samat eleet perässä.

Kengännauhojen sitomisen tai kutomisen opettelu perustuu usein jäljittelyyn, mutta silloin jäljittely on tietoista ja tavoitteellista.

Sydänsuru voi olla myös fyysistä

Kaikki me tiedämme, että ihmisten välinen vuorovaikutus on välillä vaikeata ja jopa tuskaa tuottavaa. Sydänsuru aktivoi aivoissamme osittain samoja alueita kuin fyysinenkin kipu.

Autisteilla on usein ongelmia tulkita toisen ihmisen aikeita tai tunteita. Tämä saattaa liittyä osittain peilautumisjärjestelmian toimintaan ja muutoksiin. Autismi on kuitenkin monisäikeinen ilmiö, jonka syntyä ei voi kutistaa mihinkään yksittäiseen mekanismiin tai häiriöön.

Riitta Hari
Riitta Hari Riitta Hari Kuva: Aalto-yliopisto riitta hari

Aalto-yliopistossa työskentelevä professori Riitta Hari on tutkinut peilautumista1990-luvulta lähtien. Itse hän määrittelee tuoreimmaksi tutkimusalakseen “kahden ihmisen neurotieteen”: hän siis tutkii miten ihmisaivot toimivat sosiaalisen vuorovaikutuksen aikana.

Hari ei mielellään puhu pelkistä peilisoluista vaan peilautumisjärjestelmistä eli laajoista hermoverkostoista, jotka aktivoituvat sekä suorittaessamme jotakin liikettä että nähdessämme tai kuullessamme jonkun muun suorittavan liikkeen.

Tutkimuksen lisäksi Hari seuraa myös arjessa kuinka ihmiset peilaavat toisiaan.

– Joskus luennolla huomaa, että kun yksi kuuntelija nostaa kyynärpään pöydälle ja nojaa päätään käteensä, niin vähitellen lähes koko katsomorivi vaihtaa samaan asentoon, Hari nauraa.

Itäsuomalaisesta lapsuudestaan Hari muistaa aikuiset miehet, jotka pellonposkessa juttelivat keskenään ryhmässä, kaikki kyykkyasennossa timotein vartta pureskellen.

– Ja katsopa meidänkin asentoamme, Hari sanoo kesken haastattelun. Todellakin: me molemmat istumme oikea polvi vasemman jalan päällä, kädet ristissä

Keittiöpsykologiaa ja myynninedistämistä

Vaikka peilautuminen on vain yksi osa ihmisten välistä vuorovaikutusta, sen tutkimus on herättänyt paljon huomiota ja popularisointi on paisunut sellaisiin mittasuhteisiin, että Hari jo vähän haluaisi jarrutella innokkaimpia johtopäätösten tekijöitä.

Sovelluksiin saattaa törmätä esimerkiksi myynninedistämisoppaissa.

Amerikkalaisia ovelta ovelle -kauppiaita neuvotaan tarkkailemaan, kumpi tuote-esittelyä kuuntelevan pariskunnan puolisoista matkii toista. Matkittu on se, joka tekee ostopäätökset ja jolle siis tuote pitää myydä.

Mutta myös kliinisiä sovelluksia ollaan kehittelemässä. Muualla maailmassa peilautumistutkimusta on hyödynnetty esimerkiksi aivohalvauspotilaiden kuntoutuksessa.

– Jos halvaus on vienyt esimerkiksi käden toimintakyvyn, tehdään video, joka esittää arkisia puuhia, esimerkiksi vesihanan avaamista. Ajatuksena on, että katsomalla videota aktivoituu sama osa aivoja kuin hanaa itse avattaessa, mikä voi auttaa halvaantuneen käden kuntoutuksessa.

Aivojen ja käyttäytymisen yhteispeliin liittyy käsite toimintasilmukka. Sen kautta aivot ovat jatkuvassa yhteydessä ympäristöön. Toimintasilmukkaan kuuluu myös aistiemme ja motoriikkamme välillä oleva kiinteä yhteys. Aivot lähettävät ympäristöstä saatujen aistihavaintojen perusteella liikekäskyjä lihaksiin. Samalla ne lähettävät rinnakkaiskopion aistinalaueille, jolloin voidaan vertailla liikkeiden tai toiminnan seurauksia ja tarvittaessa korjata niitä aistinpalauteen perusteella.

– Tekemällä ja katsomalla oppiminen on tunnetusti tehokkaampaa kuin esimerkiksi puhuttujen tai kirjoitettujen neuvojen seuraaminen.