Hyppää pääsisältöön

Aivot ja väsymys

Miksi äiti ei muista, minne on menossa?

Unohtelua, kiukustumista, pelkoa. Keskittymisvaikeuksia. Pätkiviä ajatuksia. Unen vähyys näkyy pikkulapsiperheen arjessa - ja aivoissa.

Vantaalainen pienten kaksostyttöjen äiti Annika ei muista, milloin olisi viimeksi nukkunut yli neljä tuntia.

– Ihan absurdi ajatus, menisin varmaan sekaisin.

Annika on ollut aina huono nukkuja. Kun kaksoset syntyivät, tilanne kärjistyi. Ensin tulivat kokonaan valvotut yöt, sitten pätkänukkuminen. Nykyään Annika viettää yönsä lapsi kummallakin kyljellä, imettäen ja torkkuen.

– Kääntyilen puolelta toiselle; en edes jaksa laskea, miten monta kertaa yössä. Tämä on kuitenkin parempi kuin se, että lapset huutavat koko ajan. Saan edes olla vaakatasossa. Pysyn hengissä.

Unen vähyys näkyy Annikan arjessa hatarapäisyytenä, unohtelemisena ja keskittymiskyvyn puutteena. Pahimmillaan väsymys on aiheuttanut harhaisia olotiloja.

– Kun nostin vauvaa vaunuista, pelkäsin, etteivät kädet ota enää aivojen käskyjä vastaan. Pelkäsin että pudotan vauvan.

Väsyneen arjessa ylimääräinen jää. Ei oikein jaksa lähteä minnekään. Lukemiseen ei pysty keskittymään, isossa seurueessa putoaa helposti omiin ajatuksiin.

– Tuntuu, että on tyhmentynyt. Ajatus ja jutut pätkivät. Saatan leikkikentällä kysyä uuden ihmisen nimeä ja unohtaa sen viiden minuutin päästä.

Unideprivaatio heikentää yhteyksiä aivoissa

– Pienten lasten vanhempien valvominen vastaa eräänlaista tilapäistä unideprivaatiota. Kyseessä ei ole varsinainen unihäiriö, vaan unen uudelleen rytmittäminen. Toisin kuin unettomuudessa, vanhemmilla on yhä kyky nukkua. Yleensä he nukkuvatkin univelkaa korjaavaa korvausunta jossain vaiheessa, sanoo dosentti Anu-Katriina Pesonen Helsingin yliopiston käyttäytymistieteen laitokselta.

Liiallisesta valvomisesta toipuminen voi kuitenkin viedä usean päivän. Joskus univelkaa kertyy vanhan velan päälle ennen kuin elimistö on ehtinyt toipua.

Univelka vaikuttaa eniten aivojen etuotsalohkoon, joka säätelee muun muassa toiminnan suunnittelua, päätöksentekoa, ennakointia ja tarkkaavaisuutta. Syvän unen puuttuminen vaikuttaa myös muun muassa muistiin ja oppimiseen.

Unen vähentyessä yhteydet aivoissa toimivat tavallista huonommin. Asiat unohtuvat, on hankala keskittyä ja ohjata omaa toimintaansa tehokkaasti. Onkin tavallista, että liian vähällä unella sinnittelevä ei muista, mitä teki juuri tai minne oli menossa. Hän kysyy nimeä kahteen kertaan tai unohtaa kertomansa jutun.

Etuotsaolohko säätelee myös tunteiden säätelyä ja reaktiivisuutta. Univelkaisen on vaikea säädellä ja estää tunnereaktioitaan. Hän voi esimerkiksi räjähtää kiukkuun helposti.

Unenpuutteeseen ei voi tottua, sillä unen tarve on fysiologinen.

Unenpuutteeseen ei voi tottua, sillä unen tarve on fysiologinen. Eri henkilöt reagoivat kuitenkin vähäiseen uneen eri tavoin. Yksi pärjää kohtuullisen hyvin, toinen kärsii jo yhden yön jälkeen. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet pitkään jatkuvan univajeen yhteyden kohonneisiin tulehdusarvoihin sekä kohonneeseen diabetes-, ylipaino- ja depressioriskiin.

Pysyviä muutoksia aivoihin liian vähäinen nukkuminen ei kuitenkaan aiheuta. Useimmiten tilanne on ohimenevä. 

Väsymys voi lamaannuttaa ja ahdistaa

Univelkaa korjaava korvausuni ei tule aina helposti. Espoolaisen Kirsin, 41, tilanne ei hellittänyt, vaikka lapset ohittivat vauvaiän. Kolmilapsisen perheen äiti heräilee yhä. Uni on sirpaleista. Usein hän valvoo aamuyön tunnit.

Pahimmillaan jatkuva väsymys lamaannuttaa.

– Kerran peruutin auton suoraan seinään. Olin suoriutunut hyvin kauppareissusta, päässyt kotiin. Sitten en enää jaksanut. Peruutustutka huusi, en reagoinut, auto meni seinään.

Unenpuute syö arkiolemista. Tulee tiuskittua, syötyä suklaata. Ei jaksa keskittyä, eikä oikein muutakaan.

– Töissä olen joutunut sanomaan, etten ole enää niin skarppi kuin ennen lapsia. Luulen muistavan asioita, mutta en muistakaan.

Olen kuin eri ihminen. Välillä tekee mieli kotonakin sanoa, etten ole oikeasti tällainen. En vain pysty nyt parempaan.

– Ärsytyskynnys on tosi alhainen. Olen kuin eri ihminen. Välillä tekee mieli kotonakin sanoa, etten ole oikeasti tällainen. En vain pysty nyt parempaan.

Kun väsymys on pahin, kaikki ärsyttää ja ahdistaa.

– Unta odotellessa ikävöin vaikkapa mummoani, joka kuoli viisi vuotta sitten. Suren, ettei hän ehtinyt nähdä nuorimpia lapsia. Aloin surra sitä, että omat vanhemmatkin tulevat kuolemaan, elämän katoavuutta, sanoo Kirsi.

Tiesitkö tämän unesta?

  • Yli neljännes suomalaisista nukkuu alle 6,5 tuntia vuorokaudessa.
  • Osa ihmisistä kärsii kroonisesta unenpuutteesta eli unideprivaatiosta.
  • Aivot vaativat syvää unta levätäkseen.
  • Syvä uni on tärkeää etenkin aivojen otsalohkon toiminnalle.
  • Aamuyön uni vaikuttaa implisiittisen muistiin, taitomuistiin ja mielialan säätelyyn.
  • Alkuyön uni vaikuttaa opitun tiedon muistiin siirtämiseen.

(Haastateltujen vanhempien nimet muutettu.)