Hyppää pääsisältöön

Musikaalisuus on myötäsyntyistä

Professori Irma Järvelän tutkimusryhmä on ensimmäisenä maailmassa pystynyt osoittamaan, että musikaalisuus ja ihmisen halukkuus kuunnella musiikkia on biologista.

Musikaalinen luovuus ja ilmaisu ovat vahvasti sidoksissa AVPR1A-geeniin, joka välittää aivoissa kiintymyshormonia. Geenillä on musikaalisuuden lisäksi siis monia muitakin tehtäviä: sen tiedetään vahvistavan parisidettä ja vaikuttavan myös sosiaalisuuteen, tunteellisuuteen ja anteliaisuuteen.

Musikaalisuuden kiintymysgeeni merkitsee siis halua tehdä hyvää ja suojella. Musiikilla on elämää säilyttävä tehtävä evoluutiossa. Ehkä juuri sen takia se on niin vahvasti säilynyt perimässä.

Musikaalisuus kulkee suvuittain

Sariolan suvussa on muusikoita monessa polvessa.
Sariolan suvussa on muusikoita monessa polvessa. Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen periytyminen

Musikaalisuus on ainakin osittain biologista ja siksi sävelkuurouden, absoluuttisen nuottikorvan, musikaalisuuden ja musiikillisen luovuuden on havaittu kulkevan suvussa. Myös halukkuus kuunnella musiikkia vaihtelee suvuittain.

Samanlainen parisidosta lujittava kiintymysgeeni löytyy myös linnuilta. Se lisää lintujen laulamista ja toisaalta reviirinmuodostusta. Tutkijoilla riittää kuitenkin vielä töitä, sillä musikaalisuuden periytymiseen liittyy liuta muitakin geenejä.

Yhdeksän perimän aluetta

Tuoreimmissa suomalaisissa tutkimuksissa on löydetty yhteensä yhdeksän perimän aluetta, joiden todennäköinen yhteys musikaalisuuteen oli yli 50 prosenttia. Etenkin kromosomi 3:n todennäköisyys oli vahva, jopa 98 prosenttia.

Musiikkiäänten tunnistaminen tapahtuu sisäkorvan simpukan karvasolujen avulla, jotka muuttavat äänen sähköisiksi signaaleiksi. Sieltä ne kulkeutuvat väliaivojen kautta kuuloaivokuorelle.

Kromosomi 3:n alueella sijaitsee ns. GATA2-geeni, joka vaikuttaa sisäkorvan karvasolujen ja aivorungon alemman nelikukkulan kehitykseen. Karvasoluilla on tärkeä tehtävä sävelkorkeuksien ja äänenvoimakkuuden aistimisessa. Nelikukkula taas käsittelee taajuusinformaatiota.

Kyseisen geenin olemassaolo on toisin sanoen edellytys äänien aistimiselle ja siten myös musikaalisuudelle. Tutkimukset vahvistavat musikaalisuuden synnynnäisen taustan olemassaoloa. Se ei kuitenkaan yksistään riitä: musikaalisuuden tunnistaminen vaatii musiikille altistumista ja siinä ympäröivällä musiikkikulttuurilla on tärkeä osuus.

Perimä selittää vain puolet

Perimä ei siis yksin selitä ihmisten musikaalisuutta. Tämä on huomattu esimerkiksi musikaalisuustestien tuloksista. Suomalaisen Kai Karman testiä käytetään mm. musiikkioppilaitoksissa pääsykokeena. Testissä pitää arvioida, kuulostaako tietty melodia samalta kuin sitä edeltävät näytteet.

Musikaalisuustestissä yli 40 % testin tuloksista selittyy perimällä eli noin puolet musikaalisuudesta johtuu geeneistä ja puolet ympäristön vaikutuksesta.

Neljä prosenttia ihmisistä on epämusikaalisia.

Tutkimusten mukaan vain noin 4 prosenttia ihmisistä on epämusikaalisia. Puhutaan amusiasta, joka voi olla joko synnynnäistä tai seurausta aivovammasta. Tällaisille ihmisille musiikki ei tuota hyvää oloa eivätkä he erota erikorkuisia ääniä toisistaan.

Musikaalisuus ei ole pelkkää soitto- tai laulutaitoa, se on myös kykyä nauttia musiikin kuuntelemisesta ja kykyä erottaa eri korkuisia ja eri kestoisia ääniä toisistaan.

Mikä?

  • Amusia merkitsee neurologista häiriötä sävelkorkeuksien vaihteluiden havaitsemisessa. Laajemmin voidaan puhua sävelkorvattomuudesta. Amusiasta kärsiville ihmisille esimerkiksi sävelmien tunnistaminen ja muistaminen voi olla mahdotonta.

Musiikki vaikuttaa näkemääsi

Testaa kuinka musiikin vaihto vaikuttaa näkemääsi. Millaisia tunteita eri musiikit sinussa herättävät? Käynnistä video ja koita vaihtaa taustamusiikkia.

Info: Tässä oli aikaisemmin ulkoinen upotus. Se on valitettavasti nyt poistettu.

Miksi musiikki menestyy?

Piileekö syy musiikin menestykseen siinä, että musiikilla on ainutlaatuinen kyky herättää tunteita? Kehtolaulut, kuorolaulaminen tai vaikkapa vuosittain toistuvat joululaulut ovat esimerkkejä traditiosta, joka vahvistaa läheisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Musiikki on sosiaalista kommunikaatiota.

Vai johtuuko se siitä, että musiikki saa aivot erittämään mielihyvähormoneja? Musiikki vapauttaa oksitosiinia, joka avaa aivojen synapseja ottamaan vastaan ja siirtämään toisiin ihmisiin liittyvää tietoa. Musiikin kuuntelu vapauttaa aivoissa myös välittäjäaine dopamiinia, jota tarvitaan älyllisiin toimintoihin.

Musiikki on yhteydessä myös motoriikkaan. Jo vaippaikäinen alkaa hytkyä kuullessaan rytmikästä musiikkia, ilman erityistä harjoittelua. Tämä sopii sisäsyntyiseen, geneettiseen ominaisuuteen. Musiikki ja siihen liittyvä tanssi ja liike kehittävät aivoja. Samalla aivot kehittävät yhä tehokkaampia tapoja toimia yhdessä toisten yksilöiden kanssa.

Musiikki on lääke?

  • Musiikki aiheuttaa luonnollisella tavalla mielihyvää ja saa aikaan sellaisia fysiologisia reaktioita, joilla on myös hoitavia vaikutuksia.
  • Musiikki on sosiaalisen kommunikaation väline ja se lisää yhteisöllisyyttä. Nykyään ajatellaan, että yhteisöllisyys lisää elinvuosia.
  • Onko musiikki siis ollut eräänlainen luonnon lääke, joka on ollut osaltaan vaikuttamassa jopa koko ihmislajin selviytymiseen?