Hyppää pääsisältöön

1960-luvun jazzpesä Mäyränkolo ikuistui Ylen varhaiselle filmille

Yleisradion ensimmäinen musiikkifilmi Jazzia vanhassa talossa kuvattiin Pekka Mäyrämäen isännöimässä Old House Jazz Clubissa eli ”Mäyränkolossa”. Pieni puutalohuoneisto Helsingin Punavuoressa oli 1960-luvun alussa suomalaisen jazzin keskeinen kohtauspaikka ja henkireikä.

Vuosina 1957—1964 toimineen Old Housen esikuvana olivat Pariisin jazzkerhot. Muusikoille klubi tarjosi tilaisuuden soittaa kollegoille ja äärimmäisen otolliselle yleisölle, tavata toisiaan, hankkia oppia ja tietoa, solmia hedelmällisiä kontakteja ja saada sytykkeitä omalle uralle.

Albertinkatu 20:ssa sijainnut Old House kokosi nopeasti monta sataa jäsentä. 1960-luvun alkuvuosina jazzharrastajat ympäri maan tunsivat sen. Klubi lopetettiin vuonna 1964, kun edessä oli talon purku, mutta toiminta oli alkanut hiipua jo tätä ennen.

Osmo Harkimon ohjaama filmi on tehty vuonna 1961 Mäyränkolon eläessä huippukauttaan. Elokuvan alussa nähdään kuvaa öisestä Helsingistä mainosvaloineen.

Jazzia vanhassa talossa -elokuvan kuvaukset, vasemmalla seisomassa ohjaaja Osmo Harkimo, oikealla istumassa filmin suunnittelija Harry Orvomaa.
Osmo Harkimon ryhmä kuvaa Old Housessa. Jazzia vanhassa talossa -elokuvan kuvaukset, vasemmalla seisomassa ohjaaja Osmo Harkimo, oikealla istumassa filmin suunnittelija Harry Orvomaa. Kuva: Pentti Valkeala/Yle Kuvapalvelu osmo harkimo

Klubin perustajan Pekka Mäyrämäen omassa dixieland-yhtyeessä soittaa filmillä monia klubin vakiokävijöitä. Kokoonpanona on Eddie Mortenson (trumpetti), Raimo Sarkio (pasuuna), Nalle Nyman (klarinetti), Lasse Mårtenson (piano), Paul Suominen (kitara), Pentti Tiensuu (basso) ja Pekka Mäyrämäki (rummut).

Jaakko Salon johtamassa hieman modernimmassa kokoonpanossa soittavat Esko Pajamies (trumpetti), Esa Pethman (tenorisaksofoni), Jaakko Salo (piano), Herbert Katz (kitara), Erkki Seppä (basso) ja Erkki Valaste (rummut). Yhdessä numerossa Valaste ja Seppä myös komppaavat aikansa arvostetuinta kotimaista jazzpianistia Teuvo Suojärveä.

Ilmari Vesterisen Old House -historiikin mukaan ainakin Pethman ja Seppä soittivat klubilla usein. Myös Suojärvi ja Katz kuuluivat suomijazzin "ykkösketjun" ahkerimpiin Mäyränkolon-kävijöihin, vaikka yleensä vanhemman polven muusikot vierailivat siellä vain toisinaan.

Filmillä kuullaan mm. kappaleet Minor Blues, Old House Stomp, Laila's Theme, T. S. Theme, Riverboat blues, Run for Your Life, Tuoll' on mun kultani ja yhteisenä päätösnumerona esitetty Finale Blues. Jaakko Salon yhtyeen solisteina esiintyvät naistähdet Laila Kinnunen ja Brita Koivunen, jotka eivät tiettävästi juuri vierailleet Mäyränkolossa, vaikka olivatkin vahvasti jazzkärpäsen puremia aikakauden muiden laulajattarien tapaan.

Koivusen tulkitsema kansanlaulu Tuoll ' on mun kultani on puettu svengaavaan muottiin samalla metodilla kuin hänen hittiversionsa venäläisistä tai juutalaisista sävelmistä. Kinnusen sanaton scat-laulu Laila's Theme edustaa hänen julkisten esitystensä puhdaspiirteisintä jazzantia.

Elokuva on oletettavasti ideoitu jazzmyönteisessä levy-yhtiö Scandiassa, jonka artisteihin sekä Koivunen että Kinnunen kuuluivat. Jaakko Salo työskenteli Scandian levytyspäällikkönä ja elokuvan suunnittelija Harry Orvomaa sen johtajana. Yhtiön levyjä äänittänyt Aarre Elo osallistui myös Jazzia vanhassa talossa –filmin äänisuunnitteluun.

Artikkelin lähteenä on käytetty Ilmari Vesterisen kirjaa Mäyränkolon jazzareita. Tarua ja totta Old House Jazz Clubista ja suomalaisesta jazzmusiikista (WSOY 2006).

Kommentit
  • Andy McCoy kovat piipussa

    Kitaramestari tarinoi leikkaamattomasti vuonna 1995.

    Heli Nevakare jututti huhtikuisessa Helsingissä 1995 Andy McCoyta ja tämän Live Ammo -yhtyettä. Maestron suu käy sujuvasti kolmella kielellä, ja tarinaa tulee heroiininitkuissa soitetusta keikasta rahanahneeseen Mick Jaggeriin. Leikkaamaton haastattelu on lähes kokonaan ennenjulkaisematonta materiaalia.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • Andy McCoy kovat piipussa

    Kitaramestari tarinoi leikkaamattomasti vuonna 1995.

    Heli Nevakare jututti huhtikuisessa Helsingissä 1995 Andy McCoyta ja tämän Live Ammo -yhtyettä. Maestron suu käy sujuvasti kolmella kielellä, ja tarinaa tulee heroiininitkuissa soitetusta keikasta rahanahneeseen Mick Jaggeriin. Leikkaamaton haastattelu on lähes kokonaan ennenjulkaisematonta materiaalia.

  • Helei, suomalainen mytologia puri! Hiisivuoressa tavalliset ihmiset muuttuivat näkymättömiksi

    Hui Hai Hiiden kaikki jaksot ovat nyt Areenassa.

    Pienet, jännityksestä hikiset kädet puristivat Hiisivuoren keiju Bereniken kättä, kun lapsisankarit ratkoivat seikkailun arvoituksia. Berenike eli ohjelman käsikirjoittaja Anu Tuomi-Nikula tiesi, että sadun taika oli saavutettu, kun ohjelman muut tekijät muuttuivat lasten silmissä näkymättömiksi ja he näkivät vain Hiisivuoren maailman.

  • Pekka Töpöhännän kadonnut Radiolähetys ja särähtävät neekerikissat

    Pellonpään ja Väänäsen luenta jälleen kokonaisena Areenassa

    Matti Pellonpään ja Kari Väänäsen lastenkirjaluennat Radiomafialle ovat silkkaa kulttikamaa. Veikkoset elävöittivät Nalle Puhin ja Pekka Töpöhännän seikkailut omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Kuulijalle Töpöhännän Amerikan-seikkailun luennasta kuitenkin särähtää korvaan halventava neekerikissa-sana ja sen käyttö. Samaisesta luennasta myös katosi yksi jakso, joka kuullaan nyt ensimmäistä kertaa ensilähetyksensä jälkeen.

  • Kaipaus pukeutuu sanoiksi: Venny ja muut rakkaustarinat nyt Areenassa

    Lokakuu tuo Areenaan rakkautta ja luomisentuskaa.

    "Minä uskon, että toisilleen määrätyt ovat toistensa luona jo ennen kuin kohtaavat", lausui Juhani Aho (Ville Virtanen) rakastetulleen Venny Soldanille (Sara Paavolainen). Nyt Areenaan julkaistavissa ohjelmissa kerrotaan Juhani Ahon ja Venny Soldanin, Eino Leinon ja L. Onervan, Aino ja Oskar Kallaksen sekä muiden vahvojen, mutta eripuraisten pariskuntien tarinat.

  • Miksi vanhempi surmaa lapsensa?

    2003–2014 Suomessa surmattiin 74 lasta vanhemman toimesta.

    Vuosina 2003–2014 Suomessa tehtiin 74 lapsisurmaa, jossa tekijänä oli oma vanhempi. Silminnäkijän dokumentissa syvennytään tekojen taustoihin ja pohditaan, olisivatko kuolemat olleet estettävissä.

  • Radioteatterin Nummisuutareissa Leo Jokela on Esko ja totta vie tyhmä

    Kansalliskomediamme kuunnelmaversio vuodelta 1965.

    Aleksis Kivi julkaisi Nummisuutarit vuonna 1864 pienenä omakustanteena. Näytelmä voitti seuraavana vuonna Suomen senaatin rahoittaman kirjoituskilpailun. Komedian kantaesitys käynnistyi kymmenen vuotta myöhemmin Oulussa. Kansalliskomediamme satavuotisuutta muistettiin Yleisradion Radioteatterissa kuunnelmalla vuonna 1965. Nummisuutarit on pysyvästi kuunneltavissa Areenassa.

  • Punkrockin pioneeri Pelle Miljoona – koottuja live-esiintymisiä, musiikkivideoita ja haastatteluja

    Pelle Miljoona oli suomalaisen punkin ääni 70-luvun lopulla.

    Pelle Miljoona (oikealta nimeltään Petri Samuli Tiili) on niittänyt mainetta 1970-luvulta alkaneen muusikon uran lisäksi kirjailijana ja runoilijana. Miljoona on tunnettu useista kokoonpanoistaan, joissa hän on säveltänyt, sanoittanut, laulanut sekä soittanut rumpuja, kitaraa ja huuliharppua. Hän on koulutukseltaan peruskoulunopettaja.

  • Opri on inhimillisyyden ja sydämen lämmön ylistysnäytelmä

    Opri-kuunnelman ensilähetys oli vuonna 1954.

    Kirjailija Kyllikki Mäntylän vuonna 1953 ilmestynyt elämänmakuinen teos Opri sovitettiin kuunnelmaksi Radioteatteriin vuonna 1954. Koskettavan näytelmän on sanottu kohentaneen aikoinaan huomaamattomasti kunnalliskotien huonoa mainetta ja vähentäneen ennakkoluuloja niitä kohtaan.

  • Hilja Meskus ei antanut elinikäisen nivelreuman haitata elämäniloaan

    Lämmin henkilötarina osoittaa positiivisuuden voiman.

    Vuonna 1981 valmistuneessa positiivisuudellaan ajatuksia herättävässä henkilötarinassa tapaamme rouva Hilja Meskuksen, pitkän päivätyön tehneen lumijokelaisen emännän. Invalidisoivasta sairaudesta huolimatta hänen elämänsä suurperheen yksinhuoltajana on ollut täynnä työtä ja iloa, ja hän kertoo olevansa monesta asiasta kiitollinen.

  • Uspenskin katedraali pääkirkkona, työpaikkana ja toisena kotina

    Mikael Perovuo kertoo katedraalista ja elämästään 1978.

    Helsingin ortodoksinen seurakunta perustettiin vuonna 1827. Seurakunnan pääkirkko on Uspenskin katedraali, joka rakennettiin Katajanokalle vuonna 1868. Mikael Perovuo työskenteli isänsä jälkeen katedraalin päävahtimestarina ja alttaripalvelijana. Asta Heickellin raportissa vuodelta 1978 Perovuo tarinoi sukunsa elämästä Suomessa, kertoi ortodoksisesta kirkosta ja muisteli työtään katedraalissa.

  • Metsä vastaa sille, joka osaa kuunnella

    Minkä opetuksen voisit metsästä poimia?

    Suomessa ei kovin montaa matkaa voi tehdä ohittamatta metsää tai kulkematta sen läpi. Se tulee kaupunkilaisenkin arkeen vähintään pieninä metsäisinä alueina tai junasta vilisevänä maisemana. Euroopan metsäisin maa kätkee sisäänsä kansan, jolla on pakostakin suhde metsään. Ja vaivihkaa metsä myös hoitaa meitä.