Hyppää pääsisältöön

Kuusi kuvaa yliopistomies Kari Raivion elämästä

Kari Raivion kuusi kuvaa
Vaihto-oppilasvuodesta lastenklinikalle ja edelleen yliopistolle Kari Raivion kuusi kuvaa Kuva: Yle / Kari Raivio kari raivio

Lääkärin poika Kari Raivio rohkaistui jo 1950-luvulla vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin. Matka suureen länteen käynnistyi pieneltä paikkakunnalta Vammalasta. Opiskeluvuoteen varustauduttiin muun muassa uusilla vaatteilla, Kari sai elämänsä ensimmäisen pikkutakin, joka oli vihreä, ja siihen hyvin sopivat ruskeat housut. Mutta Minnesotaan saapuessa amerikan äiti veikin pojan ensimmäisenä vaatekauppaan. Täytyyhän ujolla, huonosti englantia puhuvalla pojalla olla samanlaiset farkut ja loaferit kuin muillakin koulupojilla.

Kun pääsin Minneapolikseen, niin amerikanäiti loi katseen minuun ja vaatetukseeni. Seuraavana päivänä menimme tavarataloon ja mulle ostettiin kiireestä kantapäähän uudet vaatteet.

Amerikan vuosi oli antoisa. Kari Raivio oppi pärjäämään itsekseen ja englanninkieli sujui hyvin. Kansainvälistymisen siemen oli kylvetty, ja kansainvälisyyttä hän pyrkikin toteuttamaan tulevissa ammateissaan, lääkärinä ja yliopistomiehenä.

Erikoisalan valinta kävi intuitiivisesti.
- Kun lääkärinopintojen lastentautijaksossa kävelin lastenklinikan sisään, tuntui siltä, että tämä on minun paikkani, muistelee Raivio. Väitöskirjan aihe löytyi vastasyntyneiden verensokeriongelmista, mikä varmisti alan lopullisen valinnan.

1960-luvun lopussa Kari Raivio lähti lääkäritutkijaksi Kaliforniaan San Diegoon. Mukana olivat vaimo ja kaksi poikaa. Länsirannikolta löytyi myös uusi harrastus, sukellus, joka on välillä ollut pidossa, mutta valokuvaus innosti sukeltamiseen uudelleen.

-Kun katselee vedenalaista elämää kameran kautta, sitä katselee eri silmin; olisikohan tuossakin kalassa tai korallissa kuvattavaa. Yleensä sukellan vaimon kanssa, ja hän sanookin: "siellä sä vaan hortoilet sen kameran kanssa ja viis veisaat mitä mulle tapahtuu täällä pinnan alla".

Siellä sä vaan hortoilet sen kameran kanssa ja viis veisaat mitä mulle tapahtuu täällä pinnan alla

Lastentautien professori Kari Raivio joutui sattuman oikusta yliopiston hallintoon, ja hänet valittiinkin yliopiston rehtoriksi vuonna 1996. Seitsemän rehtorivuoden jälkeen, hän toimi Helsingin yliopiston kanslerina. Raivio on tullut tunnetuksi räväköistä mielipiteistään, joista varsinkaan opiskelijat eivät ole pitäneet.

Seuraavana päivänä huoneeseeni marssi opiskelijaryhmä, joka ilmoitti rehtorin pitäisi erota, sanoin niille, ette te mua voi erottaa kun ette ole nimittäneetkään mutta istutaan alas ja jutellaan.

Kun hän rehtori Raivio linjasi, että yliopiston pitäisi periä lukukausimaksuja kaikilta opiskelijoilta, sai hän seuraavana aamuna opiskelijaryhmän luokseen. He vaativat rehtorin erottamista. Mutta Raivio totesi, ette te voi minua erottaa, kun ette ole nimittäneetkään. Istutaan alas ja jutellaan asiasta. Näin syntyi tärkeä vuoropuhelu opiskelijoiden kanssa - ovathan he yliopiston tärkeä osa, valottaa Kari Raivio suhdettaan opiskelijoihin.

Mutta mikä onkaan upean uran tehneen yliopistomiehen ja lääkärin kuudes kuva - se, joka on vielä ottamatta?