Hyppää pääsisältöön

Uusiutuvaa energiaa -sarja etsi ratkaisua maailman energiapulaan

Kolmeosainen sarja Uusiutuvaa energiaa (2005) pohti, millä ekologisesti kestävillä vaihtoehdoilla voitaisiin vastata koko maailmaa koskettavaan ilmasto- ja energiaongelmaan. Monissa uusiutuvissa energiamuodoissakin piilee huonot puolensa.

Ensimmäisessä osassa keskityttiin bioenergian mahdollisuuksiin. Bioenergialla tarkoitetaan biopolttoaineista saatavaa energiaa. Biopolttoaineita kutsutaan biomassaksi, joka taasen tarkoittaa eloperäisistä, fotosynteesin kautta syntyneistä kasvimassoista valmistettuja polttoaineita. Valtaosa bioenergiasta on puuperäistä.

Suomessa bioenergiaa käytetään yleensä yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa, ja siinä Suomi onkin maailman kärkimaita Ilmasto-opas.fi-sivuston mukaan. Sen sijaan nestemäisten biopolttoaineiden ja biokaasujen käyttö ei ole Suomessa yhtä yleistä kuin muualla maailmassa. Esimerkiksi Ruotsi on kunnostautunut biopolttoaineiden käytössä: valtaosa Tukholman kaupungin omista autoista käy biopolttoaineilla, ja ohjelman tekoaikaan 2005 kaupungista löytyi myös maailman suuri etanolilla kulkeva bussikalusto.

Vaikka Suomessa bioenergiaan tarvittavaa puuta riittääkin, se ei ole täysin ongelmaton energiamuoto. Suurin osa puuenergiasta saadaan tuottamalla hakejätettä. Sarjassa esiintynyt metsänhoidon professori Leena Finer epäili hakkeenkeräyksen aiheuttavan ravinnekatoa sekä tappiota luonnon monimuotoisuudelle. Osa bioenergian ympäristövaikutuksista on vielä selvittämättä.

Toisessa jaksossa siristeltiin silmiä auringon suuntaan. Aurinkoenergian ja muutenkin uusiutuvan energian mallioppilaana esiteltiin tukholmalainen Hammarby sjöstadin lähiö, joka on luvannut tuottaa tulevaisuudessa kaiken energian uusiutuvista lähteistä. Jo vuonna 2005 lupaus oli hyvin pitkälti lunastettu: sekajätteet poltettiin energiaksi ja puhdistetusta jätevedestä otettiin talteen biokaasu, jota sitten käytettiin asuntojen kaasuliesissä. Lämpöä saatiin maa- ja ilmalämpöpumpuista, jotka vähentävät lämmittämiseen kuluvaa sähköä kolme neljäsosaa. Ekosähköä Hammarby sjöstadissa tuotettiin kuitenkin vain muutamissa kohteissa.

Sähkön lisäksi auringosta voi saada myös lämpöä, joka on aurinkosähköä halvempaa ja helpompaa tuottaa. Aurinkolämmön varastoimista kokeiltiin Hammarby sjöstadin suomalaisessa pikkuveljessä eko-Viikissä, joka rakennettiin vuosina 1999–2004. Eko-Viikkiä lukuun ottamatta Suomessa on hyödynnetty aurinkoenergiaa muuta Eurooppaa vähemmän.

Auringosta saatavaa energiaa voidaan hyödyntää myös passiivisella aurinkotekniikalla, eli asentamalla ikkunat etelää kohti. Oikean kokoisilla ja oikeaan paikkaan asennetuilla ikkunoilla myös pieni määrä talviauringon valoa riittäisi lämmittämään asunnon. Tällaisia passiivisen aurinkoenergian hyödyntäviä taloja ohjelmassa käytiin katsomassa Göteborgissa. Ekoenergian ihme Hammarby sjöstadissa sen sijaan oli unohdettu passiivinen aurinkotekniikka, kun suurin osa alueen ikkunoista oli liian suuria tai asennettu esimerkiksi pohjoiseen.

Aurinkoenergian ainoana ongelmana mainittiin piin rajallinen saatavuus. Piiokdisin jalostaminen aurinkoenergiatekniikassa käytettäväksi puhtaaksi piiksi on kallis ja energiaa vievä prosessi. Ohjelmassa väläyteltiin kuitenkin mahdollisuuksia piin tarpeen vähenemisestä esimerkiksi ohuempien aurinkopaneelien käytöllä. Ohutkalvopaneeleiden valmistukseen tarvittaisiin vain sadasosa siitä piistä, joka kuluu tavallisten aurinkopaneelien valmistukseen.

Viimeisessä jaksossa pohdittiin tulevaisuutta. Voitaisiinko kehittää täysin saasteeton ja ehtymätön energia, joka ratkaisisi käsillä olevan pulman? Tulevaisuuden toivoina esiteltiin vety, fuusiovoima, tuulivoima sekä merivesissä toimivat aaltovoimalat.

Suurimmat odotukset on ohjelman mukaan laitettu vedylle. Varsinaisen energianlähteen sijaan vety on vain energian varastoimismuoto ja polttoaine, jota pitää erikseen valmistaa. Se tapahtuu pilkkomalla vettä sähköisesti hapeksi ja vedyksi. Valmistusprosessissa ainoa päästö on vesihöyry. Jaksossa vierailtiin Islannissa, joka painii omassa sarjassaan vedyn hyödyntämisessä.

Vedyn käsittelyssä tulee olla varovainen, sillä se on tulenarkaa ja räjähdysaltista. Sitä pitää myös säilyttää kovassa paineessa. Säilytetystä vedystä jopa kuudesosa pääsee karkuun ilmakehään, eikä ole tietoa, miten se vaikuttaa otsonikerrokseen. Ohjelmassa arvioitiin, että se voisi lisätä otsonikatoa.

Fuusiovoima on kestävää ja maalle vaaratonta energiaa, mutta ei uusiutuvaa. Keinotekoinen fuusiovoima luokitellaan ydinvoimaksi, vaikka siinä atomeja yhdistetään, toisin kuin tavanomaisessa ydinvoimassa, jossa atomeja pilkotaan. Atomeja yhdistämällä vapautuu yksi neutroni ja sen mukana valtavasti energiaa. Se olisi täysin saasteeton, tarvitsisi polttoaineeksi vain vettä, eikä siinä olisi radioaktiivisuuttakaan. Toistaiseksi fuusioreaktorit vievät kuitenkin enemmän energiaa kuin tuottavat.

Tuulivoima on aidosti uusiutuva energiamuoto ja silläkin saralla tapahtuu uutta kehitystä, ja tuulivoima onkin nopeimmin kasvava energiamuoto. Ekologisena energiamuotona tuulivoimala on vertaansa vailla: yhden tuulivoimalan valmistukseen kuluvan energian keskivertovoimala tuottaa takaisin noin neljässä kuukaudessa, ohjelmassa kerrotaan.

Aivan viimeiseksi tutustuttiin aaltovoimaloihin, joissa aaltojen energiaa muutetaan sähköksi.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto