Hyppää pääsisältöön

Katoavaa karjalaisuutta

Rahvaan runot -dokumentissa kerrotaan karjalaisesta kansanperinteestä ja sen taitajat, entiset Karjalan suojärveläiset, esittävät pajulauluja, loitsuja, itkuvirsiä ja kalevalaista laulantaa.

Dokumentissa nähdään myös karjalantutkija ja kehitysaluepoliitikko professori Heikki Kirkinen. Hän kertoo kalevalaisen kulttuurin olevan karjalaisen kulttuurin vanhin kerrostuma. Keskiajalla siihen tuli vaikutteita Bysantin ja Venäjän kristillisestä ortodoksisuudesta, joka muovasi karjalaisuuden sellaiseksi, jona se nykyään tunnetaan.

Kirkisen mukaan kalevalaisen kulttuurin säilyminen, oli osaksi sen ansiota, että ortodoksisen kirkon lähetystyö oli hidasta ja heikosti organisoitua Karjalassa. Lähetystyötä tehtiin hyvin rauhanomaisesti ja kirkko hyväksyi paljon kansallisia, niin sanottuja pakanallisia, perinteitä antaen niille uuden kristillisen sisällön.

Nykyajan kehityksessä Kirkinen näki vaarana massakulttuurin omaksumisen ja kulttuurien köyhtymisen.

Vanhaa kalevalaista runomittaa kerrotaan voivan kuulla vielä joidenkin vanhusten muistamissa loitsuissa ja kehtolauluissa. Maatalon emäntä Feodosia Savinainen laulaa pirtissään kehtolaulun, jota isoäiti hänelle aikoinaan lauloi.

Nurmeksen ja Lieksan välimailla asuva 94-vuotias Vasili Peiponen esitellään ohjelmassa yhtenä viimeisistä kertovan kalevalaisen runon taitajista Suomessa. Luku- ja kirjoitustaidoton Vasili oppi runonlaulantaa muun muassa isältään, jolla oli tapana laulaa kalaa pyytäessä.

Viekin kylässä asuva Aaro Savinainen toteaa, etteivät nuoret enää puhu karjalan kieltä keskenään, vaan käyttävät sitä ainoastaan kotonaan. Kielen katoamisen lisäksi kylää uhkaa myös väestökato. Nuorille ei alueella ollut juuri mitään virikkeitä tarjolla. "Jos ei metässä kokoonnu niin sitten täytyy baarilla kokoontua", toteaa Savinainen.

Viekkijärven kerrotaan olevan tyypillinen Pohjois-Karjalainen kylä, jossa muinoin kulttuuri kukoisti, mutta joka nyt oli kehitysalue.

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto