Hyppää pääsisältöön

Kirjailija Henrik Tikkanen oli ristiriitainen monilahjakkuus

Henrik Tikkanen (1924 – 1984) oli helsinkiläissyntyinen kirjailija, toimittaja ja piirtäjä. Vuonna 1971 tehdyssä ohjelmassa Tikkanen ja hänen työtoverinsa sekä läheisensä kertovat tästä monipuolisesti lahjakkaasta persoonasta.

Kirjailijana Henrik Tikkanen oli hyvin laaja-alainen. Hän kirjoitti pienoisromaaneja, pakinoita, tv- ja radionäytelmiä. Aihealueet vaihtelivat saaristolaiskuvauksista muistelmiin pasifistisia aiheita unohtamatta. Kirjailijana häntä pidettiin toimeliaana ja ahkerana, joka tarttui herkästi toimeen mutta jolle iänikuinen tekstin hiominen ei tuntunut luontevalta.

Toimeliaisuus ja sanallinen sekä kuvataiteellinen lahjakkuus olivat verrattomia ominaisuuksia, kun Tikkanen aloitti työnsä mainostoimistossa "ideanikkarina". Jatkuva ideointi suuntaan jos toiseen vaativat kuitenkin veronsa. Tikkanen itse muistelee mainostoimistoaikojaan raskaina.

Tikkanen oli äidinkieleltään ruotsinkielinen, joskin hän kirjoitti myös suomeksi. Kaksikielisyys oli Tikkasen omien sanojensa mukaan hänelle luontevaa ja kaksikielisyyttä hän piti ainoastaan rikkautena.

Ammatillinen ja taloudellinen menestys eivät olleet vaikuttaneet Tikkaseen. Huvudstadsbladetin toimittajan Benedict Zilliacuksen mukaan raha ei juurikaan merkinnyt Tikkaselle. Eikä hänen suhtautumisensa muihin taiteilijoihin koskaan ollut kadehtiva ja kyräilevä, päinvastoin. Kirjailija Robert Alftan kuvaileekin Tikkasta sanomalla, että hän on rehellinen ihminen, jonka vilpittömyydelle Alftan antoi arvoa.

Annan arvoa Henrikin vilpittömyydelle. Hän on myös aina ollut rehellinen.― Robert Alftan

Tikkanen oli kirjallisen työnsä ohella tunnettu piirustustaiteestaan. Hän piirsi ohuella tussilla mm. naisvartaloita, maisemakuvia ja kasvokuvia, joilla kuvitettiin sanomalehtien aforismeja. Tikkanen itse piti itseään taitavampana kuvataiteilijana kuin kirjailijana. Mielenkiinto piirtämistä kohtaan ilmeni jo lapsena. Tikkasen täti Margareta Järvinen muistelee, miten lapsena ja nuorena isovanhempiensa luona Pohjoisella Rautatiekadulla Helsingissä asunut Tikkanen piirteli niin paljon, että ”kaikki nurkat olivat täynnä papereita ja kyniä.”

Henrik Tikkanen teki pitkän päiväntyön toimittajana ensin Hufvudstadsbladetissa sittemmin Helsingin Sanomissa. Toimittaja Jutta Zilliacuksen mukaan Tikkanen oli toimituksissa vaikuttava persoona, joka teki voimakkaan vaikutuksen naisiin.

Hän tekee hurjan vaikutuksen naisihmisiin.― Jutta Zilliacus

Toisaalta hänen ylitsekäyvä persoonansa ei jättänyt ketään kylmäksi. Hänen pitkäaikainen työtoverinsa Benedict Zilliacus muistelee ”Tikkistä” egosentrikkona, joka idean saatuaan toi sen esiin häikäilemättömällä voimalla ja häiritsevällä äänen voimalla.

Tikkis on ilmetty egosentrikko.― Benedictus Zilliacus

Tikkasen itsekeskeisyyttä kuvasti hänen puolisonsa niin ikään toimittajan ja kirjailijan Märta Tikkasen näkemys miehensä työskentelytavoista. Työ sai hänet innostumaan aika ajoin niin paljon, että Tikkanen saattoi innostuksen puuskassaan jakaa ideansa heti siltä istumalta niin ikään kotona työskentelevän puolisonsa kanssa, oli tällä siihen sitten aikaa tai ei.

16-vuotiaana rintamalle vapaaehtoisena lähtenyt Tikkanen luonnehti itseään vakaumukselliseksi pasifistiksi. Kolme vuotta rintamalla sai hänet tuntemaan syvää vastenmielisyyttä sotakiihkoilijoita kohtaan. Hän ei rehennellyt sotajutuilla vaan yleensä vaikeni kokemuksistaan.

Olen vakaumuksellinen pasifisti.― Henrik Tikkanen

Työnteko oli Tikkaselle ylitse kaiken. Sillä ei ollut hänelle suurta merkitystä, oliko hänen työnsä tärkeää muille. Hän piti itseään etuoikeutettuna ja onnellisena ihmisenä, sillä hän sai tehdä juuri sitä, mitä hän halusi.

Katso myös

Kommentit
  • "Hyvä Holkeri!" – Kummelin Saldo oli taloussatiiri lama-Suomesta

    Tynnyripukuinen laman uhri ja aikakauden tutut nimet.

    Lama on vienyt Suomen syvään kriisiin useasti. 1990-luvun alun lama oli monelle kovaa aikaa. Pankkisotkujen myötä korot kipusivat taivaisiin ja moni koki henkilökohtaisen konkurssin. Komediaryhmä Kummeli otti vuosina 1993 ja 1994 kantaa maan tilanteeseen. Syntyi satiirinen sketsisarja Saldo, jossa kiitettiin ja kehuttiin aikakauden tunnetuimpia talousnimiä. Tynnyriasuinen päähenkilö menetti jopa vessanpönttönsä velkojille.

  • Vodkaa, komisario Palmu! Pala YYA-Suomea tallentui filmille parodian keinoin

    Neljäs Palmu-elokuva valmistui vuonna 1969

    Matti Kassila ohjasi vuonna 1969 neljännen Palmu-elokuvansa, joka tiukimman koulukunnan mielestä ei ole Palmu-elokuva ollenkaan. Mika Waltarihan ei osallistunut enää tämän elokuvan tekoon. Tuloksena olikin siis jotakin ihan muuta: pistämättömän hauska ajankuva Suomesta, josta idänsuhteiden herkistämien valtiovallan ja tv:n parista löytyi runsaasti herkullista parodioitavaa.

  • Tellervo Koivisto puhuu naisten ja kiusattujen puolesta – pitkästä liitosta elävät rakkaus ja huumori

    Nasevaa pakinointia ja herkkää tarinointia ohjelmissa.

    Tellervo Koivisto sanailee suoraan kameralle verotuksesta ja tasa-arvosta, kommentoi viistosti puolisonsa edesottamuksia dokumentissa ja avaa ajatuksiaan sekä rakkaita ja raskaita elämänvaiheita haastatteluissa. Yhteinen elämä Mauno Koiviston kanssa antoi kummallekin mahdollisuuden vaikuttaa yhteiskuntaan omalla tavallaan. Tosin puoliso kutsui vahvasti argumentoivaa vaimoaan myös "anti-muusaksi". Rakkaus, huumori ja kohdatut vastoinkäymiset liimasivat parin yhteen.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto