Hyppää pääsisältöön

Yhä useampi lapsi syö psyykenlääkkeitä

lapsille määrätyt pysyykenlääkkeet
lapsille määrätyt pysyykenlääkkeet Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen psyykenlääke

Psyykenlääkkeitä määrättiin Suomessa viime vuonna noin 16 000 lapselle. Vuonna 2008 vastaava luku oli hieman alle 10 000. Eniten on kasvanut tarkkaavaisuushäiriöiden hoitoon tarkoitettujen stimulanttien kulutus, joka on yli kaksinkertaistunut seitsemässä vuodessa. Myös psykoosi- ja masennuslääkkeitä määrätään entistä useammin.

---

Nissisten olohuoneessa Porvoon Kerkkoossa meno on rauhallista. Casper Nissinen, 10 v, keskittyy sohvalla legoauton purkamiseen ja pikkuveli Christofer, 8 v, pelaa tietokoneella Minecraft-rakentelupeliä.

Molemmat pojat ovat psyykenlääkityksen alaisena. He saavat tarkkaavaisuushäiriö ADHD:n hoitoon tarkoitettua stimulanttia.

- Muutoksen näkee omin silmin. Nyt pojat pystyvät keskittymään leikkeihin ja istumaan hetken aloillaan. Koulu on lähtenyt sujumaan kummallakin. Pojat käyvät myös toimintaterapiassa, mutta lääkkeiden vaikutuksen pystyy erottamaan. Sen kyllä huomaa, kun vaikutus lakkaa, poikien äiti Elina Nissinen kertoo.

Nissisten kaltaisia perheitä on Suomessa yhä enemmän. Tällä hetkellä liki kaksi prosenttia alle 15-vuotiaista käyttää mielenterveyteen vaikuttavaa lääkeainetta. Vuonna 2008 reilu prosentti lapsista sai jotain psyykenlääkettä.

Muutos selittyy pitkälti tarkkaavaisuushäiriöiden hoitoon tarkoitettujen stimulanttien käytön kasvulla. Kelan tilastojen mukaan viime vuonna 9 300 lapselle määrättiin keskushermostoa piristävää lääkeainetta. Myös psykoosilääkitys on kasvanut Suomessa noin kolmanneksella seitsemässä vuodessa.

Lääkkeet ja diagnoosit kehittyneet

Lastenpsykiatrit näkevät kehityksen taustalla useita syitä. Psykoosilääkkeiden kohdalla kasvu ei johdu sairauden yleistymisestä vaan siitä, että psykoosilääkkeillä voidaan nykyään hoitaa myös lasten aggressiivisuutta, joka taas on hienoisessa kasvussa.

Stimulanttien käytön nousu liittyy suoremmin kasvaviin potilasmääriin. Lyhyellä aikavälillä lasten tarkkaavaisuushäiriöiden absoluuttisesta kasvusta ei ole kiistatonta näyttöä. Kyse onkin psykiatrien mukaan enemmän siitä, että nyt ADHD:n ja ADD:n kaltaiset keskittymishäiriöt osataan tunnistaa entistä paremmin.

- Tarkkaavaisuushäiriöiden diagnostiikka on kehittynyt viime vuosina merkittävästi. Aikaisemmin tällaiset vaivat jäivät paljolti havaitsematta, ja se heijastui suoraan koulunkäyntiongelmiin, syrjäytymiseen ja esimerkiksi rikollisuuteen, sanoo lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen Tampereen yliopistosta.

Vanhemmat ja kaki poikaa ulkona.
Casper (vas.) ja Christofer Nissinen testaavat pihakeinua. Vanhemmat Elina ja Tomi katselevat taustalla. Vanhemmat ja kaki poikaa ulkona. Kuva: Yle/Jani Parkkari tomi ja christoffer nissinen

Myös tarkkaavaisuushäiriöiden lääkehoito on kehittynyt. Lääkkeen tasainen annostelu oli ennen ongelma, sillä stimulantit poistuvat elimistöstä nopeasti.

- Nyt on tarjolla lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin lääkkeitä, jolloin lääkitys voidaan räätälöidä potilaan vuorokausirytmiin ja tarpeisiin sopivaksi, kertoo Hyksin lastenpsykiatrian linjan ylilääkäri Kari Lappi.

Turvallisuus huolettaa vanhempia

Nissisten perheessä pojat ottavat aamuisin yhden lääkkeen, jonka vaikutus kestää noin kahdeksan tuntia. Sillä selviää läpi koulupäivän. Iltapäivästä lääkkeen vaikutus alkaa haihtua.

- Levottomuus kasvaa iltaa kohden, mutta se ei samalla tavalla haittaa kotona kuin koulussa. Pihalla kun on puuhaa, Elina Nissinen sanoo.

ADHD:n hoidossa käytetyt stimulantit aktivoivat aivoissa tiettyjä dopamiini- ja noradrenaaliinivälitteisiä hermoratoja. Lääkeaine korjaa lasten aivojen alivirittyneen tilan, mikä mahdollistaa keskittymisen. Vaikutus on päinvastainen kuin aikuisten stimulanttikäytössä.

ADHD:ssä hoidossa käytetyt stimulanttien aktivoivat aivoissa tiettyjä dopamiini- ja noradrenaaliinivälitteisiä hermoratoja.

Kaikki Ylen haastattelemat asiantuntijat pitävät lapsille suunnattuja stimulantteja turvallisena ja tehokkaana hoitokeinona tarkkaavaisuushäiriöihin. Tutkimustietoa vaikutuksista on kertynyt paljon, sillä lääkeaineet itsessään ovat olleet olemassa jo useita vuosikymmeniä. Lääkäreiden mukaan psyykenlääkkeiden turvallisuus kuitenkin usein askarruttaa vanhempia.

Myös Nissisten perheessä stimulanttien määrääminen pojille huolestutti.

- Syötetään lapsille hermostoon vaikuttavia lääkkeitä? Eihän se nyt hyvältä kuulosta. Pelkäsin, että heistä tulee lääketokkurassa olevia zombeja, jotka vain nukkuvat koulussa, poikien isä Tomi Nissinen kertoo.

Pelot osoittautuivat turhiksi. Stimulantit aiheuttivat aluksi sivuvaikutuksena päänsärkyä ja univaikeuksia, mutta sopivan lääkevalmisteen ja annosmäärän löydyttyä haittavaikutukset ovat lähes kadonneet. Ruokahaluttomuutta pojilla on edelleen.

Lasten luonteeseen lääkitys ei ole vanhempien mukaan vaikuttanut. Paikallaan pysyminen ja ohjeiden noudattaminen on helpottunut, mutta poikien persoonallisuus on säilynyt ennallaan.

- Tietysti lääkitys jossain määrin karsii poikien luovuutta, kun ajatukset eivät koko ajan harhaile sinne sun tänne. Mutta kyllä sitä aktiivisuutta ja kekseliäisyyttä minusta edelleen ihan riittämiin, Tomi Nissinen arvioi hymyillen.

Pitkän ajan vaikutuksista niukasti tietoa

Helsingin yliopiston lastenpsykiatrian professori Eeva Aronen ei pidä stimulanttien käytön määrän kasvua Suomessa vielä huolestuttavana. Hän muistuttaa, että Suomessa lapsille määrätään edelleen verrattain vähän psyykenlääkkeitä.

- Hoitokulttuurit vaihtelevat maittain. Muissa pohjoismaissa lapsille määrätään edelleen enemmän stimulantteja kuin Suomessa, Aronen sanoo.

Lastenpsykiatrian professori Tamminen ei hänkään pidä stimulanttien nykyistä käyttöä liiallisena. Tamminen kaipaisi kuitenkin lisää tutkimustietoa lääkkeen vaikutuksista lapsiin pitkällä aikavälillä.

- Tarvittaisiin lisää useiden vuosikymmenten mittaisia laajoja seurantatutkimuksia, jotta voitaisiin todella arvioida näiden lääkkeiden merkitys. Nyt tätä tietoa on niukasti, Tamminen sanoo.

Muissa pohjoismaissa lapsille määrätään edelleen enemmän stimulantteja kuin Suomessa.

Kun stimulantteja ryhdyttiin alun perin määräämään lapsille, lääkityksessä suositeltiin pidettävän taukoja. Enää niitä ei pidetä lääkäreiden keskuudessa välttämättä tarpeellisina. Nissisten lapset kuitenkin lopettavat lääkkeiden ottamisen kesäloman ajaksi.

- Lääkkeen perustarkoitus on mahdollistaa koulunkäynti, Elina Nissinen perustelee.

Kuka määrittelee terveen?

Lapsille määrätyt stimulantit liittyvät isompaan keskusteluun mielenterveydestä. Merkittävä periaatteellinen kysymys on, mitä ylipäätään pidetään yhteiskunnassa hoitoa vaativana käytöksenä ja mitä ei.

Professori Tammisen mielestä koulumaailma ja vanhemmat kääntyvät nykyään yhä hanakammin lääkäreiden puoleen hakiessaan ratkaisuja lasten ongelmiin. Lääketiede ja lääketeollisuus reagoivat yhteiskunnalliseen paineeseen tuottamalla uusia hoitomuotoja ja lääkkeitä.

- Terveen määritelmät elävät koko ajan. Kehitys ei tietenkään muuta sitä tosiasiaa, että on olemassa hoidon tarpeessa olevia lapsia. Minusta positiivista tässä kehitystä nimenomaan on se, että pikku hiljaa on alettu ymmärtää, että myös lapsi voi kärsiä mielenterveysongelmista, Tamminen arvioi.

Nissisten perheessä sairaan ja terveen välistä eroa on poikien oireilun myötä jouduttu miettimään moneen kertaan. Kun pojat viikonloppuisia puuhailevat isänsä kanssa ulkotöissä, keskittymiskyky ei herpaannu samalla tavalla kuin koulussa.

- Kärjistäen voisi sanoa, etteivät pojat olleet kipeitä ennen koulua. Koulumaailman kriteerit määrittelivät heidän sairaiksi, kun he eivät pysyneet aloillaan tai keskittymään. Näissä asioissa mennään tietysti aina enemmistön mukaan, eihän sille mitään voi, Tomi Nissinen sanoo.

Hän huomauttaa, että tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivä ihminen voi myöhemmin aikuisena hakeutua työskentelemään alalle, jossa tietynasteinen levottomuus ei välttämättä haittaa.

- Itse työskentelen merenkulun parissa ja kyllä esimerkiksi siellä vähän levottomampikin persoona voi pärjätä, Nissinen naureskelee.

- Meille tärkeintä onkin, että lapset saavat nyt koulun hoidettua niin, että he pääsevät valitsemaan itselleen sopivan työn, Nissinen vakavoituu.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua

  • Kun avaruuden sivilisaatio soittaa, älä vastaa

    Kiinan suosituin scifikirjailija Cixin Liu Worldcon75:ssa

    Kiinalainen tieteiskirjallisuus tekee samaan aikaan näyttävää esiinmarssia kuin Kiinan suurvalta-asema vahvistuu. Insinööri-kirjailija Cixin Liu voitti vuonna 2015 Hugon, yhden maailman suurista scifi-kirjallisuuspalkinnoista teoksellaan Three-Body Problem. Cixin Liun kekseliäs ja megalomaaninen scifi-eepos varoittaa avaruuden sivilisaatioista.

  • Pitkä sähkökatko saisi yhteiskunnan polvilleen 48 tunnissa - tiedätkö miten varautua?

    48 tunnissa sähkökatkos lamaannuttaisi arkielämän.

    Suomi toimii nykyään täysin sähkön varassa. Lyhyetkin sähkökatkot hankaloittavat elämää, mutta jo 48 tunnissa hankaluudet muuttuvat vakaviksi ongelmiksi: veden tulo lakkaa, ruoat pilaantuvat, pakkasella kotien lämpötila laskee. Nykyisten suositusten mukaan ihmisten kannattaisi varautua ns. kotivaralla selviytymään 72 tunnin ajan.

  • Tiesitkö tämän mustikasta?

    Säännöllinen mustikan syöminen voi lieventää tulehdustilaa.

    Mustikka on metsien kultakimpale. Jo muutama desi mustikoita päivässä auttaa kattamaan hyvän osan esimerkiksi päivän kuitumäärästä ja E-vitamiinitarpeesta. Säännöllinen mustikoiden syöminen voi myös lieventää esimerkiksi diabetekseen ja sepelvaltimotautiin liittyvää matala-asteista tulehdustilaa.

  • Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille extreme-lajeissa

    Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja euforisia hetkiä.

    Uudessa sarjassa Mikko “Peltsi” Peltola haastaa itsensä äärirajoille jokamiehen extreme-lajeissa. Ensimmäiset, syksyllä 2017 suoritettavat lajit ovat 150 kilometrin merimelonta ja 130 kilometrin polkujuoksu. Luvassa on vauhtia, hikeä, tuskaa ja – toivottavasti – itsensä ylittämisen euforisia hetkiä.

Uusimmat sisällöt - Vanhemmuus

  • Ainutlaatuiset kakarat – ymmärtääkö kirjallisuus 2010 -luvun lasta?

    Tutkin Nummen Karkkipäivää ja Aapelin Pikku Pietarin pihaa

    Nykyvanhemmat ymmärtävät lapsiaan paremmin kuin yksikään aikaisempi sukupolvi. Lapset ovat osallisia ja kantavat yhä enemmän vastuuta itsestään. Toimittaja Maija Puska pohtii esseessään, kuinka yllättävän samanlaisina lapset kuvataan 1950- ja 2010-luvun teoksissa. Onko mahdollista olla lapsi, jos aikuiset loistavat poissaolollaan? 2010-luvun kaupunkilaislapsi on ainutlaatuinen.

  • Kahden lapsen äiti, Satu Saarinen: “Kun biologisia lapsia ei kuulunut, oli adoptio meille luonnollinen vaihtoehto”

    Satu Saarinen on kahden adoptiolapsen äiti.

    Samalla kun Satu Saarisen isä eli viimeisiä hetkiään, sai Satu miehensä kanssa iloisen puhelun. Heistä tulisi pienen pojan vanhemmat. Kun toisesta rakkaasta oli luovuttava, saapui uusi rakas ihminen perheeseen. Oli aika hakea 2-vuotias poika kotiin Etelä-Afrikasta, Johannesburgista. Myöhemmin perheeseen saatiin myös pieni tyttö.

  • Marja Hintikka: Häpeäisit, läski äiti!

    Lopetetaan raskaana olevien ulkonäön arviointi. Nyt!

    “Katselinkin, että miten olit noin lihonut! Posketkin olivat kummasti pyöristyneet.” Näin todettiin Marja Hintikalle, kun hän kertoi odottavansa kolmatta lastaan. Marjan mielestä nyt on tullut aika julistaa raskausrauha ja lopettaa odottavien äitien ulkonäön kommentointi!

  • Perheen kanssa luontoretkellä – onnistuuko 12 kilometrin patikkaretki pienten kanssa?

    Mitä tarvitaan onnistuneeseen luontoretkeen lasten kanssa?

    Luonnossa olo lisää niin aikuisten kuin lastenkin hyvinvointia ja vähentää stressiä. Yhdessä kokemisen ja selviytymisen riemu tekee hyvää koko perheelle! Näin lupailevat tutkimukset ja luontosivustot. Mutta mahtaako käytännön kokemus olla aivan näin riemukas? Päätimme testata, kestääkö vanhemmilla hermo vai palaako pinna, kun luontoretkellä on mukana on kaksi alle kouluikäistä lasta, ja edessä 12 kilometriä vaativaa patikkamaastoa? Entä kuinka sujuu koko retken kruunaava telttayö?

  • Marja Hintikka: Pojat ei tanssi balettia

    Kasvatetaan lapsista ihmisiä!

    Yksi varhaisimmista muistoistani on päiväkerhosta, jossa istun isolla punaisella tuolilla. Se on rangaistus riehumisesta. Selkäni takana kaikki tytöt leikkivät kotia. Käännyn katsomaan ja sisälläni käy kauhunväristys - en ikinä halua leikkiä noin tyhmiä juttuja! Muistan tunteen kuin eilisen, sillä se oli minulle täyttä totta. Kotileikki ja perinteiset “tyttöjen jutut” eivät ikinä olleet suosikkejani lapsuudessa. Entä sitten, pohtii Marja Hintikka.

  • Tylsyys kuuluu hyvään lapsuuteen – sopivina annoksina

    Tylsyyden sieto on tärkeä taito - lapselle ja aikuiselle.

    Tylsyyttä on hyvä oppia sietämään, sillä se aktivoi mielikuvitusta ja luovuutta. Vanhemman olisi tärkeää kuunnella lasta, jotta hän tietäisi onko tylsyys hetkellistä vai onko taustalla muutakin, sanoo perheterapeutti ja koulutusjohtaja Eira Tikkanen Suomen Mielenterveysseurasta.

  • Mitä lapset ajattelevat leikkivistä aikuisista?

    Vannotko leikkimisen nimeen vai onko leikki lasten juttu?

    Toiset vanhemmat vannovat leikkimisen nimeen, toiset taas ajattelevat, että leikki on lasten juttu. Mitä lapset ajattelevat leikkivistä aikuisista?

  • "Prinsessatkin huutaa joskus" - elämää aistiyliherkän lapsen kanssa

    MHL yllätti aistiyliherkän uhmaikäisen lapsen yh-äidin

    Sensorisen integraation häiriöön kuuluva aistiyliherkkyys on valtaosalle suomalaisista vielä vieras asia, vaikka häiriönä se ei ole uusi eikä harvinainen. Kukka Sariola sai ensimmäiset merkit kuopuksensa Ellin aistiyliherkkyydestä heti itkuisen vauvan synnyttyä. Arki uhmaikäisen SI-lapsen kanssa vaatii vahvaa ennakointia, tilannetajua ja aikaa. Vanhemman jaksamista tukevat pienetkin onnistumisen ilot.

  • Näin ratkaiset 5 kiperää tilannetta isovanhempien kanssa

    Tasapaino on mahdollista löytää!

    Isovanhemmat ovat monen pikkulapsiperheen paras selviytymiskeino arjessa: mummot ja papat auttavat parhaansa mukaan asiassa kuin asiassa. Läheskään aina apua ei kuitenkaan eri syistä ole tarjolla. Joskus isovanhemmat kokevat, että he ovat tehtävänsä tehneet, toisinaan perheiden vaatimuslistat ovat mahdottomia. Miten voisi löytää sopivan tasapainon isovanhempien, lasten ja lastenlasten suhteessa? Näin asiantuntija ratkaisisi viisi kiperää - ja monelle tuttua - tilannetta.

  • Marja Hintikka: Isovanhemmuus on hukassa

    Olkaa kiitollisia osallistuvista isovanhemmista.

    "Pahimpina hetkinä en kuitenkaan voinut mitään katkerille ajatuksille jotka kumpusivat mieleeni, kun seurasin vierestä ystäviä, joille tuotiin rotinoita päivittäin ja joiden esikoista tarjouduttiin ottamaan yökylään, kun vauvan kanssa oli haasteita. Mummukateus iski, pahemman kerran." Näin sanoo Marja Hintikka, joka on jo laatinut itselleen listan siitä, millainen mummo hän itse aikoo olla.

  • Biologinen lapsi on uusperheen liima

    Väestöliitto: yhteinen lapsi suojelee uusperhettä erolta.

    Uusperheen perustamiseen liittyvä uuden aikaperspektiivin opettelu on kimurantti juttu. Onko sopivaa tehdä yhteisiä lapsia, kun on jo elettyä elämää takana? Jaksaisiko vauva-arkea enää? Harmittaisiko lapsen tekemättä jättäminen? Kansainvälisten tutkimusten mukaan ratkaisu olisi hyvinkin simppeli - yhteinen biologinen lapsi kannattaisi tehdä. Tilastollisesti nimittäin yhteinen biologinen lapsi, jos mikä, auttaa uusperhettä pysymään kasassa.

  • Lapsi kaipaa muistoja ydinperheestä

    Valokuvaaja kuvasi 30 suomalaista uusperhettä lapsen silmin

    Kun perhe eroaa, häviävät valokuvat entisestä puolisosta ja perhe-elämästä hyvin nopeasti kodin ja mummolan kirjahyllyiltä ja lipastojen päältä. Aivan kuin olisi jotenkin sopimatonta pitää esillä todisteaineistoa ydinperheestä, siitä lapsen - ja aikuisen - elämän peruspilarista, joka joskus oli. Mutta mitä jos juuri sitä konkreettista jälkeä menneestä erolapsi tarvitseekin tunteakseen itsensä ehjäksi?