Hyppää pääsisältöön

Ohjeita aamulla räjähtäneen näköisille naisille

Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko
Vinoon istutettu Kajo. Markus Kajo: Ajatusten miljoonalaatikko Kuva: Yle / Annukka Palmén-Väisänen ajatusten miljoonalaatikko

Moni nais kun aamulla heräjää päivän pikku toimiansa varten, niin on sangen räjähtäneen näköinen: Tukka pystyssä (sivuilta) tai väärästä kohti päältä, eli pään päältä tukka puoliksi hirmu litteänä kuin hylkeellä, ja puoliksi sorhottaen maanisena kuin vessaharjalla tai outo-eläimellä.

(https://www.pinterest.com/pin/122652789822480516/)

Hipiän eli nahkan tilanne ei yhtään parempi: kiiltelee hiestä naisen nahka kuten roomalaisen tykkisluupin soutajalla. Painajaisessa taas joi ja joi ja joi vanhanajan pumppukaivosta raikasta vettä, tuntikausia joi, mutta jano ei loppunut millään, hijissä pyöri siinä janoissaan, nais puolen yötä, painajaisettuna. Nihkeä ja tahkea ja kiiltävä siis aamunahka, kuin saunotettu kaktuksen lehti, vieläkin hän-raukalla.

Naama entäs! Millainen on sminkkaus aamu-naisen?

Sepä jo vasta!

Eilistä meikkeä on silmäkulmissa, ripsissäkin aika paakut, osa valunut zombi-lautumiksi silmien alle, muodostaen kauhuelokuvien posliininukke-vaikutelman, jossa se hilseilevän musta-silmänaluksettu nukke, joka on kirottu, illistelee kaameana, ja Paholaisen asioilla liikkuu hän.

Mieltä ja vereä hyytävä on naaman meikkivaikutelma aamulla siis heillä. Veri-Hyyt! Hyyyyyyt!

Sittenpä maku-aisti:

Suu maistuu heidän omista mielistään papukaijahäkin pohjalta, mutta myös viittauksia kissanp kissanhiekkaan kuulee, jos vahingossa seuraillakse naisten keskinäis-aamukommentointea päänsisäisistään aamumauista bussissa.

Entäpä naisen aamuinen ääni?

Ei ole, Luojan Tähden, tavallinen se!

(Kuuntele alkaen kohdasta 1 min 10 sek kohtaan 1'30”:
https://www.youtube.com/watch?v=qnGM0BlA95I )
https://www.youtube.com/watch?v=qnGM0BlA95I

On puhe-ääni aamu-naisella sellainen röhinä, että irroittaa voisi vanhaa maalea aidasta sillä.

Kadun toiselta puolelta.

Entäpä naisen aamuilme?

Ristiriitaisea katsottavaa voi olla se äkikseltään. Kun naisen naamalla tavallaan on hymy. Mutta se ei ole hyvää tietävä hymy. Vaan enemmän sellainen hymy, että haluatko, reskontran Maire, turpaasi!

http://www.factzoo.com/sites/all/img/mammals/canids/black-ear-cape-fox.jpg

Naisilla on monasti kiire aamulla, koska luonnoltaan haihattelevaisina liihottelevat he aamupiperryksestä toiseen, vailla huolen häivää ja suunnitelmaa, kunnekka jo on liian myöhäistä!

Silloinpa parkaisten juoksu autolle, pyöräkellarta kohti, tai bussiin: liikennevaloissa ehtii meikata ja kammata. Ja työpaikan hissin moneista peileistä ehtii tarkastaa, onko taas yöllä tippunut purkka suusta ja tarttunut ja hiertynyt tukkaan johonkin kuolleeseen kulmaan piiloon, muodostaen hiusköntsän, jonka voi hississä sitten vedet silmissä riipiä, tai leikata linksuttaa kynsisaksilla irti, ja sitten peittää aukon korukammalla jossa on rusetti.)

Liikennevaloissa alkaa nais tähyillä aurinkosuojan meikkipeiliä tai bussissa tai pyörällä ajaessa meikkipussukan viinapullonpohjan kokoista meikkipeileä, ja koettaa huulet töröllä ollessa hankalasti hengittää hän nenän kautta, ettei huurru peili.

Mutta voi!

Silloin huomaa nainen, että oikeassa sieraimessa on syvemmällä, pidemmällä, kuivaa räkää.

Taas!

Mutta justiin tätä varten on meikkipussukassa ja lavatoiren kaapissa naisella vanupäisiä tikkuja – mutta niitä ei ilkeä liikennevaloissa käyttää.

Siunattu rakennekynsi! (Tai pitkä oma.)

Silläpä, silläpä voi koettaa kuivaa räkää irroitella.

Paha onni siinä!

Sisään-hengitys vetää kuivan rään kuin sukellusveneen suljetuksi sisäänmenoluukuksi, (”Sulkekaa vesitiiviit osastot, Försti!”) tukkien sieraimen syvältä, ja jumittuu ”luukku” siihen asentoon.

Koettaa nopeasti hengittää nenän kautta ulos nainen. Silloin huurtuu peili! Ja vaihtuu liikennevalo!

Pakko jatkaa matkaa vaikka oikea sierain kuivasta räkäluukusta tukossa, ja kutittaa niin vietävästi! Pitää väännellä naamalihaksilla ”kuonoa” edestakaisin oikealle ja vasemmalle, että vähän edes helpottaisi kutina!

Voi, voi kunpa olisi seuraava valo punainen. Tietenkään ei – silloin kun pitäisi näitä meikkiasioita hoitaa! Kutittaa sieraimea jo vallan piruna!

Seuraava valo on jo onneksi punainen. Nytpä saa painepuhaltaa räkäsieraimen puhtaaksi aivan rauh- Voi ei! Viereisestä autosta katsoo joku mies ihmeissään, ja uteliaana. Komea vielä: sopivasti roiston karheutta, eikä näytä liikaa "kauppamatkustajalta", vaikka on. Mutta vaimon valitsema kravatti. Blääh.

Miehen takia silti naamioitava räkä-puhallus lauleluksi. Pitää rummuttaa rattia laulun tahtiin, että mies luulee että laulan jonkin radiomusan tahtiin. Rummuti-rummuti laul-lal-laa...

Pertana, siinä väkisin-rallatellessa meni sen punaisen valon potentiaaliaika hukkaan!

Seuraavatkin valot kirotusti vihreät. Jäklar.

Hulluksi tulee tästä kutinasta jo!

Mutta seuraavat muuttumassa kai kohta punaisiksi. Eikun jarrut pohjaan! Joo joo, huudattakaa bemarintorvea vaikka kuinka, A-tyypin frontaalipsyykeäijät, nyt on hätä käsillä. Tai nenillä siis.

Kämmenellä naamioimalla, osin rakennekynnen avulla, osin peukalolla vasemman sieraimen tukkien ja nenäliinaan puhaltaen kuiva räkäluukku aukeaa – taas virtaa ilma!

Mutta voi! Vastoinkäymis!

Jääkin veikeä räkäluukku ”saranastaan” liekkumaan niin, että uloshengittäessä vilkuttaa sieraimesta, sisäänhengittäessä däpsähtää oikean sieraimen tukoksi.

Vilkuti! -

Däp!

Vilkuti! -

Däp!

Vilkuti! -

Kunpa ei vain jumittuisi, däpsähtäessään. Ja taas vaihtuu valo vihreäksi! Nyt sanon jo perkele! Pakko kaasuttaa vaan. Ja vipsuttaa kuonoa eestaas, haah miten kutittaakin se piru, eestaas liekkuessaan ja vilkutellessaan!

Vasta kolmansissa valoissa osuu punainen.

Nyt pitää muodostaa oikeankäden peukun ja etusormen kynsistä pinsetti, jolla koettaisi tarttua liekkuvaan kuivaräkäläppään uloshengityksen aikana. Kirotut rakennekynnet! Ei tunne niillä sokkona, onko ote ”läpästä” vankka. Jos kokeilisi -

Jaiks!

Aiempien liikennevalojen mies on autossaan uinut rinnalle, katsoo nyt aivan pää kallellaan. Pakko naamioida räkäluukun irrotus-askare nenän aluksen rapsuttamiseksi. Raavittava niin kuin olisi ollut mastiksilla hitlerviikset naamassa viikon, äsken "ajettu" pois, ja nyt kutittaa siitä kohtaa.

Kyllästyy mies vahtimaan. Peukku-etusormi-kynsipihtien sattumanvarayritys. Jei!
Läppä on nyt näpeissä!

Ja nenäliinan uumeniin katoaa. Jess!

Mutta nyt meikkaus on pahasti myöhässä. Eikä enää yksiäkään valoja jäljellä! Oh putain de bordel de merde!

Pakko pitää rattea paikoillaan jaloilla – onneksi on loppu aika suoraa pätkää mitä ajaa. Huulipuna tietenkin meikkipussissa pohjimmaisena… Vou! Menipä läheltä mopopoika. Ei voikaan inventoida meikkipussea rattea jaloilla pitäen – kumottava koko pussi matkustajan penkille. Siellä huulipuna!

Kumpikin huuli saa ydinjatkokselta taas käskyn: kohta peili näkyvissä, laita suu törölle.

Peili ilmestyy näkökenttään, huulet menevät törölle, ja edelleen valtaa pitäen ydinjatkos ohjaa huulipunan laittamisen. Huulipuna saa nyt toimittaa poskipunankin virkaa – nuin – ja liiat pois nenäliinaan.

Parkkipaikalta juoksumarssia työpaikan hissejä kohti. Hissi valmiina pohjakerroksessa. The small blessings in life!

Ripsivärin ehtii mitenkuten sorhia paikalleen hississä. Samalla kun tarkistaa, onko tukassa sitä purkkaa: ei ole tänään!

Samoin laitettava myös valoväriä Paholaisen zombinukke-silmien alle. Nyt näyttää jo melkein elävien kirjoihin kuuluvalta. Vielä yksi aamutoimi parkkipaikkajuoksun jälkeen - vähän matkaa jenkkakahvapaikan alapuolelta mekon läpi kiinni, ja nitkutus, lantio sivulta toiselle - nyt sukkahousutkin nostettu!

Kääk!

Hampaat! Kirottua, reilu yksi kerros hissimatkaa enää jäljellä.

Taittuva hammasharja äkkiä laukusta, kuivia, mieltä ja ientä karaisevia vetoja edestakaisin, käsh-käsh-käsh! Vielä pyyhkäisy kielellä hammasrivin poikki kerran - tur och retur - lakaisee eilisen persiljanpalasen, eikun pestoa olikin se, hammasharja laukkuun.

Vilkaisu hissin peiliin – huulet töröllään – hmmm. Ei paha!

Tai on se paha. Mutta toiset duunin daamit samanlaisia. Paitsi yksi sihteeri, joka on kirotusti aina tiptop, eikä ikinä velkaa kahvikassaankaan.

Laskisiko ilmat sen renkaista joskus?

Tietäisikö Aikku miten se tehdään? Aikku tietää tällaiset asiat, ja osaa puhaltaa pienen savurenkaan isomman läpi. Vaikka ei edes polta.

Aikusta ei ystävä parane.

Huoh, jälleen yksi päivä alkuun, melkein täysin ilman virhepisteitä!

* * * P.S:

Ai missäkö ohjeet ja neuvot?

Kysyn: milloin naiset noudattavat ohjeita ja neuvoja? Konsanaan?

Ei konsanaan!

Siksi ei ohjeiden ja neuvojen puute tässä haittaa.

Paitsi otsikossa toki esiintyvät sanana, sillä naiset tykkäävät lukea juttuja joissa on ohjeita ja vinkkejä – esmes ajan säästämisestä (vaikka jälkipolville), ulko-näöstä ja laihduttamisesta – joita sitten ei-noudattavat, ja suosittelevat omilleen ystäville, jotka kanssa-ei-noudattavat! Ja Facebookissa pitää se jakaa kaikkien tietty! Aikku sitten käy tykkäämässä. Sellainen ystävä jos olisi kaikilla! Niin maailmassa ei olisi sotia!

Tai ainakin ne olisivat tehokkaampia kuin nyt; loppuneet jo ennen alkuaan!

* * * * *

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Näkökulmat