Aluksi syvä anteeksipyyntö. Aion nimittäin puhua vielä tovin Euroviisuista. Viisujen aikaan päädyn aina ihmettelemään paitsi itse viisutapahtumaa myös itseäni. Katselen kisoja musiikkiin pari piirua liian tosikkomaisesti suhtautuvana fakki-idioottina, joka vuodesta toiseen tämän eriskummallisen viihdespektaakkelin äärellä päätyy hämmästelemään ja kauhistelemaan euroviisujen euroviisumaisuutta.
Joka vuosi sama virsi kaikuu suustani. On tämä hirmuista hommaa. Ei mitään tekemistä musan… ja niin poispäin. Joka vuosi euroviisuissa tapahtuu kuitenkin jotakin tavalla tai toisella oikeasti hermoon osuvaa. Aina kummajaiskavalkadin keskellä on hetki, joka lyö reiän viisujen kuplamaiseen perusviritykseen ja onnistuu – entisen laulukilpailutuomarin terminologialla ilmaistuna – koskettamaan.
Tänä vuonna oma viisuvalaistumisen hetkeni liittyi - yllätys yllätys - Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeen ansiokkaaseen suoritukseen. Poikien vetäisy omassa semifinaalissa meni hyvin ja ylpeyttä rinnassani ihastelin erityisesti Kari Aallon kuolemaa halveksuvaa laulusuoritusta. Kari vetäisi hieman samalla asenteella kuin John Lennon -vainaa Twist and Shoutia äänittäessään: tämä on SE otto. Ääni lähtee, jos on lähteäkseen, poistakaa turvaverkko ja pankaa pyörimään. Koko orkesteri esiintyi playbackista huolimatta täysillä ja siinä oli jotain hyvin kaunista.
Omassa pääkopassai kovin jysähdys seurasi kuitenkin ennen äänestysvaihetta katsojille tarjoillun pikapotpurin aikana. Kimarassa soitettiin muistin virkistykseksi pala kaikista alkuerän kappaleista. Tajusin lopullisesti kuinka radikaalisti Suomen edustaja poikkesi viisukoodistosta. Pertti Kurikan Nimipäivät oli aidosti erilainen keskellä erilaisuutta simuloivaa kabareeta.
Tajusin lopullisesti kuinka radikaalisti Suomen edustaja poikkesi viisukoodistosta. Pertti Kurikan Nimipäivät oli aidosti erilainen keskellä erilaisuutta simuloivaa kabareeta.
PKN:n punk-rääkäisy oli selvästi väärässä seurassa. Efekti oli suunnilleen sama kuin olisi kanavasurffaillut ja ajautunut keskelle poikkeuksellisen usvaista reality-viihdeputkea. Ruotsin dorkimmat miljonääriäidit stailaavat vessanpönttöjään. BB-Niko ennustaa tarot-korteista Syyrian tulevaisuutta. Huutokauppakeisari riisuu housut ja valmistautuu nakutreffeille. Timo TA Mikkosen lapset esittävät cover-versioita isänsä joululevyn rakkaimmista sävelmistä.
Yhtäkkiä omien puoliperverssien lainalaisuuksiensa säätelemän rinnakkaistodellisuuden keskellä kuuluisi vastaanottimesta rusahdus ja oikea uutislähetys paukahtaisi päälle. Hei, tämä tapahtuu ihan oikeasti! Tällä on ihan oikeasti merkitystä. Jotakin tämäntapaista tarkoittaa englanninkielen termi ”reality check”.
Viisuavaruusaluksen voittoisa kulku perustuu sille, että yhteys Houstoniin pätkii ja pahasti. Viestit maailmasta häiritsevät tunnelmaa.
Ymmärsin pikakimaran aikana, ettei PKN voi mennä jatkoon näissä ympyröissä. Euroviisut on täysin omalakisen kuvitelman ja eskapismin sivuraide, joka on tarkoitettu armenialaisille laulaville larppaajille, Serbian lievästi etnoileville disko-matameille, unkarilaisille puolimormoonilauluyhtyeille ja muille sellaisille musiikinmuodoille, joita ei oikeasti ole olemassa. Viisuavaruusaluksen voittoisa kulku perustuu sille, että yhteys Houstoniin pätkii ja pahasti. Viestit maailmasta häiritsevät tunnelmaa. Ainakin ne kuuluisat asiantuntijaraadit uskoivat näin.
Haluan vilpittömästi nostaa hattua kisat voittaneelle Ruotsille. Tarttuvaa poppia tyylikkäästi visualisoituna tarjonnut Måns Zelmerlöv oli mielestäni omalla sisäsiistillä ja sliipatulla tavallaan samalla asialla kuin viisujen suomalaiset moraaliset supersankarit. Måns toi suorituksellaan terveiset ulkomaailmasta, niin sanotusta todellisuudesta. Vaikka ruotsin ralli oli persoonallisuudessaan ja yllätyksellisyydessään lähinnä juustopurilaistasoa, toivoin sydämestäni voittoa sille. Ainakin Heroes-kappaleen aikana tiesi, että on hereillä ja tolkuissaan.
Naapurissa vallitsevan suhteellisen kuumottavan yleismeiningin herkistämänä hoet itsellesi, ettei tämä ohjelmanumero ole totta.
Vastassa ollut Venäjä oli toista maata. Karmaisevaa itku-hymy-yhdistelmää tarjoillut laulu unelmista oli pelottavin esitys kaikista, näin soi viisujen pimeä puoli, tuo geopoliittisen äänestyshässäköinnin nostattama paha trippi. Naapurissa vallitsevan suhteellisen kuumottavan yleismeiningin herkistämänä hoet itsellesi, ettei tämä ohjelmanumero ole totta. Tiedät sisimmässäsi, ettei tämä VOI olla totta. Ja kuitenkin sinua pelottaa. Sinua todellakin pelottaa.
Pekka Laine
