Hyppää pääsisältöön

Polkupyörä tuli pikavauhtia Pariisista Juankoskelle

Jopo pysäköitynä.
Jopo on saanut nimensä nimikilpailun kautta. Jopo pysäköitynä. Kuva: Wikimedia Commons polkupyörä

Polkupyörä löi itsensä läpi Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1867. Jo parin vuoden kuluttua siitä, Suomessakin ajettiin polkupyörällä. 1890-luvulla suomalaiset saivat ensimmäiset kotimaiset pyörämerkit. Pyörien merkit ja nimet liittyivät kotimaiseen sekä kansainväliseen mytologiaan. Myöhemmin myös kotiseutu, eläimet ja urheilutermit ovat nousseet vahvasti pyöränimistöön.

Lähes kaikki tuntevat Tunturin ja Helkaman, jotka ovat suuria pyöränvalmistajia, mutta eivät toki ainoita suomalaisia lajissaan. Vanhat Velot ry:n puheenjohtaja Markku Lahtinen kertoo, että sellaisia valmistajia, jotka ovat rakentaneet pyöränsä rungosta lähtien, on ollut Suomessa parisenkymmentä.

Pyörän kokoajia, jotka ovat tehneet pyöriä muiden valmistamista osista, on ollut lähes joka kylässä - kaupungeissa jopa kymmenittäin. Pyöriä koottiin yleensä talviaikaan kevään myyntisesonkia varten.

Ennen tehtiin sellainen pyörä, joka kesti isältä pojalle ja vähän kauemminkin.

- Maaseudulla esimerkiksi maanviljelijät saattoivat talvisydämellä kasata polkupyöriä vuodesta toiseen. Yleensä joka kokoajalla oli oma pyörämerkkinsä, usealla montakin merkkiä. Asiakassuhde oli varmaan tärkeämpi kuin mitä nykyään mielletään. Silloin pystyttiin tarjoamaan asiakkaille kyseiseen maastoon ja ammattikuntaan sopivia kulkuneuvoja, Lahtinen kertoo.

Pyöriä tehdään ja myydään nykyisin paljon enemmän kuin vuosikymmeniä sitten. Samalla pyörän käyttöikä on lyhentynyt.

- Ennen tehtiin sellainen pyörä, joka kesti isältä pojalle ja vähän kauemminkin, Lahtinen pohtii.

Vanhat Velot ry. on kerännyt listaa suomalaisista pyörämerkeistä. Muutama vuosi sitten he julkaisivat kirjan, johon on kasattu siihen mennessä tietoon saadut merkit. Niitä on noin 800.

- Kirja ei ole valtakunnallisesti aivan kattava. Pieniä puutteita löytyy Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen osalta. Todennäköisesti merkkejä Suomessa on ollut pitkälti toistatuhatta, Markku Lahtinen arvelee.

Ensimmäiset nimet Kalevalan mytologiasta

Pyöriä on tehty Suomessa toistasataa vuotta. Polkupyörä löi itsensä läpi Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1867. Sen myötä tarina polkupyörästä levisi Suomeenkin melko nopeasti. Jo parin vuoden kuluttua siitä, Suomessakin ajettiin polkupyörällä.

- Tämä tapahtui Juankoskella, jossa oli Rautaruukki. Samaan aikaan kerrotaan lehdistössä jo monilta muiltakin paikkakunnilta samanlaisia tarinoita, Vanhat Velot ry:n puheenjohtaja Markku Lahtinen kertoo.

Pyörän arkkityyppi 1820-luvulta.
Pyörän arkkityyppi 1820-luvulta. Pyörän arkkityyppi 1820-luvulta. Kuva: Wikimedia Commons 1820-luku

Myyntiä varten ensimmäiset pyörät rakennettiin parikymmentä vuotta myöhemmin Hämeenlinnassa, jossa seppä Wellenius rakensi teräksestä muutamia pyöriä. Varsinainen pyöräteollisuus käynnistyi kuitenkin vasta vuosisadan vaihteessa Turussa.

- Ensin tuli Merilä, sitten Pyrkijä ja myöhemmin Tunturi-pyöräkin aloitti toimintansa, Lahtinen luettelee.

Vanhan ajan polkupyöriin mielletään usein suuret pyörät. Markku Lahtinen kertoo, että seppä Welleniuksen pyörät olivat isopyöräisiä, mutta teollisuus käynnistyi nykymallisella pyörällä.

- Suuret pyöräkeksinnöt tehtiin hyvin varhaisessa vaiheessa, 1880- ja 1890-luvuilla, ja oikeastaan kaikki nytkin uusina trendeinä tulevat asiat on kehitelty jo silloin pyöräilyn aamunkoitteessa.

Seppä Welleniuksen pyörillä ei vielä ollut omaa merkkiä. Hän ei tarvinnut sellaista pyöräänsä, koska kilpailua ei ollut. Kun 1980-luvulla maahan alettiin tuoda ulkomaisia merkkejä, pyörän piti erottua kotimaisuudellaan. Silloin otettiin käyttöön ensimmäiset merkit suomalaisissakin valmisteissa. Ne olivat Aino ja Väinö.

Kalevalan mytologia oli suosittu aihepiiri pyörien nimistössä pyöräilyn alkuvaiheessa. Nimistöä haettiin myös kansainvälisestä mytologiasta.

- Myös antiikin sankarit kelpasivat hyvin pyörien nimiksi. Esimerkkeinä Apollo, Atlas, Herkules, Venus ja Juno, Lahtinen luettelee.

Marketit söivät suomalaisen pyöräteollisuuden

Suomalaisista pyöristä löytyy yllättävän paljon kansainvälistäkin nimistöä, jota on sittemmin suomennettu. Markku Lahtinen kertoo, että monia nimiä otettiin Suomeen kansainvälisiltä pyörämarkkinoilta. Pitkälle 1970-luvulle suomen kieli oli kuitenkin valtakieli pyörissämme, ja suomalaisuus oli tärkeä myyntivaltti.

Suomalainen teollisuus jäi ulkomaisen tuotannon jalkoihin, kun marketit rupesivat myymään pyöriä, ja ihmiset alkoivat ostaa niitä muualta kuin pyöräliikkeistä. Kalliimpien kotimaisten tuotteiden myynti väheni.

- Helkama ja Tunturi kuitenkin sinnittelivät aika pitkään arkipyörineen, Lahtinen toteaa.

Polkupyörien merkeissä on aina ollut paljon kotiseutuun viittaavat nimiä.

- Tunturi lähti voimakkaasti kehittämään myös trendipyöriä, ja onnistuikin siinä. Kun kvartaalitalous astui kuvaan, perheyrityksenä toiminut Tunturi muuttui markkinoiden pelinappulaksi. Yritys vaihtoi omistajaa, ja tuotanto siirrettiin halpatuotantomaihin.

Helkama sen sijaan tekee edelleen osittain pyöränsä kotimaassa. Yksi Helkaman tunnetuimmista pyöristä sai nimensä nimikilpailun kautta.

- Jopo perustuu sanapariin ”jokaisen polkupyörä”, Lahtinen kertoo.

Polkupyörien merkeissä on aina ollut paljon kotiseutuun viittaavat nimiä. Esimerkkeinä Lahtinen mainitsee merkit Aulanko, Koli, Laatokka, Linna ja Harju. Urheiluun liittyvät termit, kuten Ennätys, Voitto, Stadion ja Kiri, olivat aikansa merkkejä. Monet merkit on myös nimetty eläinten mukaan. Suosiossa ovat olleet nopeat ja voimakkaat eläimet. Hirvi, Karhu, Pantteri ja Jaguaari ovat kaikki olleet pyörämerkkejä.

- Vanhan mainoslauseen muistavat monet. ”Ketterästi polkee vaari, vaarilla on Jaguaari.”

Kommentit

Uusimmat sisällöt - Kulttuuri