Hyppää pääsisältöön

Säveltäjänä Suomessa - Pasi Lyytikäisen puheenvuoro

Säveltäjä Pasi Lyytikäinen.
Säveltäjä Pasi Lyytikäinen. Kuva: Yle/Laila Kangas pasi lyytikäinen

Kantapöytä-ohjelman suorassa lähetyksessä Musiikkitalon lämpiössä saamme kuulla, mitä suomalaiset säveltäjät tänään ajattelevat. Puheenvuorojen sarjassa keskiviikkona 27.5.2015 vuorossa oli säveltäjä Pasi Lyytikäinen.

Yhteinen musiikki

Säveltäjän työtä pidetään yksinäisenä. Säveltäjä ei tee työtään kuitenkaan umpiossa, sillä sävellykset syntyvät usein jonkun tilaamana. Itselleni on tärkeää kuunnella ja keskustella tilaajan kanssa tulevasta teoksesta. Joskus tilaajalla saattaa olla visio tai kehys teosta varten. Useimmiten musiikissa tämä kehys tarkoittaa kokoonpanoa ja kestoa. Jos tilaaja on muusikko, joka tilaa teoksen itselleen, hänellä saattaa olla toiveita teoksen luonteestakin. Usein sävellysprosessin aikana lähetän teoksesta pieniä näytteitä muusikoille kommentoitavaksi. Kommenteilla voi olla suurikin merkitys sävellyksen lopulliselle ilmiasulle.

Säveltäjä Pasi Lyytikäinen pitää puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 27.5.2015.
Säveltäjä Pasi Lyytikäinen pitää puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 27.5.2015. Säveltäjä Pasi Lyytikäinen pitää puheenvuoron Kantapöydän suorassa lähetyksessä Musiikkitalon kahvilassa 27.5.2015. Kuva: Yle/Laila Kangas pasi lyytikäinen

Pisimmillään vietynä yhteistyö voi olla jopa yhteistä tekijyyttä, kuten viime syksyisessä Kuopion torille sijoittuneessa teoksessani, jossa esittäjillä ja yleisöllä oli suuri rooli teoksen muodon ja sisällön rakentumisessa.

Vuosien mittaan sävellystyöstä on tullut minulle yhä yhteisöllisempää toimintaa. Tälle muutokselle löytyy selitys myös luonteestani. Vihaan yksinäisyyttä ja yksinoloa.

Yhä useammin sävellän muualla kuin työpöytäni äärellä: Kahviloissa, sukulaisten luona mökillä, täällä Musiikkitalossa, julkisissa kulkuneuvoissa ja jopa konserttien aikana.

Yhteisöllistä säveltäjätoimintaa on säveltäjillä myös varsinaisen sävellystyön ulkopuolella. Säveltäjät ovat kysyttyjä asiantuntijoita erilaisiin kulttuurialan luottamustehtäviin. Työskennellessäni Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa olen saanut ympärilleni ison määrän kollegoja eri taiteenaloilta, joiden kanssa jatkuvassa vuorovaikutuksessa pohdimme taiteen olemusta, merkitystä ja tulevaisuutta.

Joka syksyistä Pasimusic-festivaalia rakentaessani yhteisöllisyydellä on valtava merkitys. Ilman lukuisten ihmisten ja yhteisöjen apua ja tukea Pohjois-Savossa ja eri puolilla maailmaa festivaalia ei olisi.

Yhteisöllisyys on myös muuttunut sosiaalisen median myötä viime vuosina. Se on antanut taiteilijoille uusia mahdollisuuksia: Sosiaalisen median avulla olen tutustunut yleisööni ja Twitterin käyttäjien aloitteesta ja toimesta on järjestetty jopa sävellyskonserttini.

Osoitan lopuksi sanani säveltäjille, muusikoille ja yleisölle:

Musiikki on parhaimmillaan yhdessä tekemistä. Etsiydytään toistemme luo.

Pasi Lyytikäinen

#sibelius150 #ajassasoi

  • Kalevi Ahon sooloteokset haastavat esittäjänsä ja kuulijansa

    Kalevi Ahon sooloteokset haastavat esittäjänsä ja kuulijansa

    Säveltäjä Kalevi Ahon ja BIS-levy-yhtiön vuosikymmeniä kestänyt yhteinen taival jatkuu, kun tasaiseen tahtiin ilmaantuu uutta Aho-äänistöä uusina tallenteina. Noin kolmenkymmenen profiilijulkaisun ansiosta alkaa valtaosa Ahon laajan tuotannon tärkeimmistä teoksista löytyä soivina dokumentteina.

  • Unohdettua orkesterimusiikkia laadukkaasti

    Unohdettua orkesterimusiikkia laadukkaasti

    No nyt! Musiikinhistorian sameat kerrokset kirkastuvat jälleen, kun Göteborgin sinfoniaorkesteri esittelee kapellimestari Johannes Gustavssonin johdolla kolme aiemmin äänitteillä kuulematonta teosta. Kiinnostavan kokonaisuuden säveltäjänimiä ovat Ida Moberg, Valborg Aulin sekä Elfrida Andrée. Ruotsalainen Elfrida Andrée (1841–1929) oli muun muassa säveltäjä, kapellimestari ja urkuri.

  • Trumpetti pelasti amerikansuomalaisen Allan Sihvolan hengen – Suomalaissoittajat Stalinin vainoissa

    Amerikansuomalainen muusikko vankileirien saaristossa.

    Amerikansuomalainen Allan Sihvola muutti 12-vuotiaana 1933 perheensä mukana ihanneyhteiskuntaa rakentamaan Neuvosto-Karjalaan. Toisen maailmansodan aikana hän joutui suomalaisena Tsheljabinskin vankileirille. Vähän yli 20-vuotias Sihvola laihtui luurangon laihaksi, mutta säilyi hengissä, sillä trumpetistina hänet hyväksyttiin leirin soittokuntaan. Kun Neuvostoliitto romahti 1990-luvun alussa, Sihvola ryhtyi kirjoittamaan muistelmiaan. Vei 25 vuotta ennen kuin kirja "Stalinin taivaan alle" julkaistiin.

Lue myös - yle.fi:stä poimittua