Hyppää pääsisältöön

Nakuteeri askartelutti 1970-luvun alun lapset

Mirja Ovaska ja Olli Soinio (1972).
Mirja Ovaska ja Olli Soinio juonsivat Nakuteeria 1972-1973. Mirja Ovaska ja Olli Soinio (1972). Kuva: Yle kuvanauha. mirja ovaska

1970-luvun alussa lapsuuttaan eläneet muistavat Nakuteerin, luovuuteen kannustaneen lastenohjelman. Samalla ohjelmapaikalla vuorotteli Hyrrä, jonka tehtävä taas oli valistaa lapsia tiedollisesti.

Ohjelmaa esitettiin viikoittain syksystä 1972 kevääseen 1973 ja sen esittäminen rytmitetysti Hyrrän kanssa perustui kasvatuspsykologien harkittuun näkemykseen siitä, miten parhaiten valistaa sekä lapsia että vanhempia television välityksellä.

Ensimmäisessä ohjelmassa materiaalina on savi. Mirja Ovaska kertoo eri savilaaduista ja kannustaa kokeilemaan myös ”maantien laidasta” löytyvää luonnonsavea. Saven polttaminen onnistuu kotioloissakin, sitä varten tarvitaan nuotio ja 800–900 asteen kuumuus. Kuusivuotias Mika Roos, kahdeksanvuotias Taina Vihuri ja kymmenvuotias Juhani Salo kuuntelevat ja saavat saviesineensä valmiiksi.

Seuraavassa Elävän arkiston otteessa Mika, Taina ja Juhani valmistavat omat t-paidat. Kuviot painetaan perunoilla ja lantuilla.

Viikkoa myöhemmin esitetyssä ohjelmassa Mika, Taina ja Juhani rakentavat leijat. Opettajana toimii Olli Soinio.

Soinion johdolla myös ”vuollaan kuvista juttuja” eli tehdään kuvakertomus. Leena Taipale (7), Ville Pajupuro (7), Juha Nättilä (11) ja Maunu Häyrynen (10) tekevät työtä käskettyä.

Nikkaroimaan päästään, kun rakennetaan sermeistä ”oma soppi”. Puutyöt sujuvat hyvin Juhani Salolta (10), Sanna-Kaisa Palolta (12) ja Riitta Lappalaiselta (13).

Kahdeksanvuotias Martti Malinen kertoo jutun kesälomaltaan. Arja Rinne opastaa, miten jutun voisi kuvittaa. Kuvan elävöittämiseksi lapset valmistavat sätkynukkeja. Martin lisäksi studiossa ovat Liina-Tiina Varjus (8) ja Juha Malinen (10).

”Osaat lukea lehtiä, mutta osaatko lukea kuvia”, kysytään valokuvia käsittelevässä ohjelmassa. Liina-Tiina, Martti ja Juha oppivat trikkikuvien salat ja tekevät niitä valokuvien avulla itsekin.

Valokuvasta on lyhyt matka elokuvaan. ”Elokuva on valoa ja varjoa, jota heijastetaan kankaalle.” Ovaska ja Soinio kertovat, miten elävät kuvat tallentuvat filmille ja esittävät itse tekemänsä elokuvan. Tässä ohjelmassa ei nähdä lapsia.

Joulukuussa 1972 ohjelmasta kuvattiin kaksi osaa poikkeuksellisesti värifilmille. Niistä ensimmäisessä näemme, miten Teija Vanhatalo (11), Sinikka Törmälä (11), Vesa Kujala (11) ja Juhani Salo (10) valmistavat nukketeatterin.

Viimeisessä Elävän arkiston otteessa Tuula Pukkila askartelee plärän, Aulis Salminen taitaa vatsastapuhumisen ja katsotaan Linnavuoren kansakoulun kolmasluokkalaisten tekemä animaatio. Lopuksi pyydetään katsojia kirjoittamaan muutaman minuutin mittainen näytelmä.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

Uusimmat sisällöt - Elävä arkisto

  • “Muistakaa, että minunkin täytyy elää” – ohjaaja Tapio Piiraisen muistot teoksistaan ovat täynnä itseironiaa

    Ohjaaja Tapio Piirainen muistelee teoksiensa tekoa.

    Areenassa on katsottavissa laaja paketti Tapio Piiraisen ohjaamia elokuvia ja sarjoja, kuten Poliisin poika ja Viimeiset siemenperunat. Tragikomedioistaan ja Raid-sarjasta tunnettu ohjaaja itse muistelee katsottavissa olevien elokuvien ja sarjojen tekemistä itseironisella ja hauskalla tavalla.
    Toivotut: Poliisin poika – ja muita Tapio Piiraisen ohjauksia Yle Areenassa

  • Punikkeja ja jääkäreitä – tasavallan syntyvuosien kokijat äänessä

    Itsenäisyyden murrosvuosien todistajat muistelevat netissä.

    Elävä arkisto on jo aiemmin julkaissut runsaasti silminnäkijäaineistoa 100-vuotisen Suomen kuohuvasta alkutaipaleesta. Uusin lisäys on Ylen ja kahden työväenarkiston yhteistyönä syntynyt järkälemäinen haastattelukooste sisällissodan punaisten muistoista.

  • Sisällissota 1918 – punaiset muistot

    Harvinaiset arkistohaastattelut antavat äänen hävinneille.

    Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin. Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. He kertovat tässä, miksi olivat mukana ja minkä hinnan saivat siitä maksaa.

  • Eero Leväluomalla oli harvinainen kyky muuttaa kuva ääneksi

    Ohjaaja tunnetaan Suomi-filmeistä ja dekkarikuunnelmista.

    Eero Leväluoma (1896-1969) teki poikkeuksellisen uran elokuvien, näytelmien ja radiokuunnelmien parissa. Yhdeksänvuotiaana teatterilavalle noussut poika esiintyi, lavasti ja ohjasi kotimaisissa elokuvissa, johti parikymmentä vuotta eri teattereita ja siirtyi viisikymppisenä töihin Yleisradion teatteriosastolle. Hän ohjasi satoja kuunnelmia ja koukutti yleisön äänitehosteilla ja tunnussävelillä jännityssarjojen maailmaan.

  • Rintamäkeläiset olohuoneessa – joulu tulee, jurotus pysyy

    Vanhoissa suosikkidraamoissa ei joulu olekaan yhtä juhlaa.

    Kun suositussa suomalaisessa draamasarjassa on joulun aika, voisi kuvitella maalaisidylliä ja perheonnea. Mutta mitä tapahtuukaan Rintamäkeläisten joulupäivänä 1972 esitetyssä jaksossa, jonka yleisö äänesti katsottavaksi Areenaan. Ainakin siinä kouritaan, jupistaan, jurotetaan ja petetään.

  • Täällä Pohjantähden alla -elokuva uhmasi uutta aaltoa ja syntyi pystypäin vanhana

    Laineen suurelokuva valmistui vuonna 1968

    Edvin Laine pääsi sovittamaan Väinö Linnan kansallisromaanin elokuvaksi vasta kymmenkunta vuotta kirjasarjan ilmestymisen jälkeen hetkellä, jolloin elokuvateollisuus oli julistettu kuolleeksi. Fennada-Filmin ja Ylen tuottama Laineen ensimmäinen väriohjaus oli vuonna 1968 tyyliltään epämuodikas kolmituntinen suurelokuva, joka kritiikistä huolimatta antoi Pentinkulman kyläyhteisölle ne kasvot, joihin me palaamme.

  • Metsolat – Tie joka vei meidät kotiin

    1990-luvun suosikkisarja kertoo kainuulaisen suvun tarinaa

    Suomi eli huoletonta nousukautta 1980-luvun lopussa, mutta uusi vuosikymmen nosti sinivalkotaivaalle synkkiä pilviä. 90-luku toi laman, joka oli taloudellisesti ja myös henkisesti monelle raskasta aikaa. Näistä nousukauden ja laman ajoista kertoo Suomen yksi suosituimmista tv-sarjoista, Metsolat.
    Katso Metsolat-jaksoja Yle Areenassa

  • Metsolat on palannut! Nämä asiat sinun on tiedettävä ysärin suosikkisarjasta

    Metsolat on katsottavissa Areenassa vuoden ajan.

    Rakastettu, kaivattu ja toivottu Metsolat on nyt katsottavissa Areenassa. Muistatko tuon ysärisarjan, jossa seurattiin paitsi Metsoloiden laajennetun perheen elämää, myös koko suomalaisen maaseudun murrosta 1980-1990-lukujen vaihteessa? Lehmät vaihtuivat hiihtokeskukseen, lapsia muutti ympäri maailmaa, mutta aina se Kari Kaukovaara kiusasi Metsolan Erkkiä.

  • Pekan perillinen -radioseikkailussa Lipponen pelastaa tyttärensä ja rakkaansa

    Lipponen ja Korkki selvittävät Pekan tyttären sieppausta.

    Prinssieversti, ylipiäjohtaja Pekka Lipponen hoitaa kaikessa rauhassa öljyahväärejään San Diegossa, kun hotellihuoneeseen lähetetään uhkaileva papukaija ja puhelimessa lausutaan Hirtettyjen balladia. Yöjuna vie Lipposen ja palvelijansa Pavel Pohjosen Meksikoon, jossa he sotkeutuvat ensitöikseen markiisittaren tyttären sieppaukseen. Mutta kuka onkaan tämä suomalaissukuinen öljykenttien omistajatar?